Ketju 1/2003


Tuulikin tarina vilisee sivuhenkilöitä ja pieniä juonenkäänteitä

Teksti Hanna Hyväri Kuva Tuulikki Ihalaisen albumi

Tuulikki Ihalaisen lapsuus. Kolme sisarusta: Tellervo, Tuulikki keskellä ja Tuula.

Elämäntarinan voi kertoa monin tavoin. Hyvinkääläinen Tuulikki Ihalainen on taltioinut elämänsä eri vaiheet tarkasti lukuisiin valokuva-albumeihin. Monet tärkeät muistot sijaitsevat siistissä rivissä makuuhuoneen kirjahyllyssä.

Hyvinkääläinen Tuulikki Ihalainen on taltioinut elämänsä eri vaiheet tarkasti lukuisiin valokuva-albumeihin. Albumeissa ei ole tekstejä eikä päivämääriä, mutta tarinan päähenkilö luettelee jokaisen nimen ja paikan kuin suoraan tietokoneen kovalevyltä. Näitä kuvia on näytetty vieraille ennenkin. Ja monta kertaa.

Tuulikki muistaa käsittämättömän tarkasti päivämäärät. Vuosilukujen kanssa pitää miettiä.
“Muutin pois kotoa maaliskuun 8. päivänä. Mikä vuosi se nyt oli? Se oli 1987. Olin silloin 33-vuotias. Ajattelin, että muutkin aikuistuvat ja muuttavat omilleen, joten miksi en minäkin. Otin vaatteet ja mankan mukaani. Aloitin työkeskuksessa seuraavana päivänä.”

Albumien vanhimmissa pienissä mustavalkoisissa kuvissa vastaan tiirailee tummatukkainen pikkutyttö myssyn alta. Tuulikki on kuudesta sisaruksesta toiseksi vanhin.
“Tuija taitaa olla mulle läheisin. Näemme aika usein. Käyn mökillä saunomassa ja uimassa. Kaikki sisarukset on kyllä ihan yhtä mukavia”, Tuulikki lisää nopeasti ettei vain tulisi sellaista vaikutelmaa, että hän asettelisi kylmästi sisariaan paremmuusjärjestykseen.

Hyvinkäänkylän ensimmäinen luokka 60-luvun alussa on ollut todella iso. Peräti 37 oppilasta. Millaista koulun aloittaminen oli?
“Kirjoitustehtävät olivat aika mukavia. Sitten piirrettiin. Muistaakseni ainakin vihannesten kuvia. Opettaja oli Hilkka Peltonen. Tuolla Arjalla kävin kylässä ja Helenalla.”

Tuulikin kaksio Venlankadulla on mahdottoman viihtyisä. Se on virallisissa papereissa “ohjattu asumisyksikkö”. Asukas tuntuu pärjäilevän mainiosti omillaan. Tietääköhän makuuhuoneen lattialla häkissä asusteleva Sampsa-hamsteri elävänsä ohjatussa yksikössä.
“Sampsa tuli tänne elokuun 16. päivänä”, Tuulikki kertoo.

Seuraavassa kuvassa meitä katsoo juuri ripille päässyt 16-vuotias. Äiti on kihartanut Tuulikin tukan ja päällä on uusi mekko.
“Olin leirillä viikon. Muistan, kun meillä oli vieraita ja sain lahjoja. Vähän sain hyvääkin.”
Myöhemmiltä vuosilta otetuissa kuvissa tunnelma on huomattavasti rennompi kuin rippikuvassa. Nämä ovat niitä epävirallisempia otoksia. Tuossa Tuulikki nauraa äitinsä kanssa. Pöydällä on jopa tupakka-aski ja laseissa taitaa olla hieman viiniä.
“Äiti on nyt jo 74-vuotias, mutta virkeä se on vieläkin. Hyvin meillä on mennyt. Isä oli mukava ja hyvin sillä meni. Isä oli aika paljon töissä ja kotona se lepäili usein. Lokakuun 13. päivänä isä kuoli. Olin silloin 23-vuotias.”

Elämäntarinan kertoja on hyvä piirtämään ja maalaamaan. Mitkä värit kuvaisivat parhaiten sinun elämäntarinaasi?
“Taivaansininen, vihreä ja keltainen. Vaaleanruskea, koska se on hiekan väri. Se oranssi, kun taivas punertaa iltaruskossa”, Tuulikki vastaa.

Sivun alkuun


Äänestämällä lupa puhua

Teksti Tiina Kokko Kuva Erkki Valli-Jaakola

Kokoomus on Piia Helmisen puolue.

Niitä tulee kuin uutenavuotena. Lupauksia, oikealta ja vasemmalta ja tietenkin kaikkialta siitä välistä. “Kaikki lupaa hitosti hyvää, mutta mitään ei tapahdu”, puuskahtaa Matti Haasiosalo vaalikeskustelun alkajaisiksi.

Haasiosalon Matti istuu sohvalla selkä suorana ja valmiina kertomaan omat näkemyksensä politiikasta. Jos kerran puolueet lupaavat yhdeksää hyvää ja kymmentä kaunista, mutta lupaukset eivät pidä, miksi mies sitten vaivautuu vaaliuurnille? Vastausta ei kauan tarvitse odottaa. Haasiosalo on linjansa valinnut. “Velvollisuuden takia. Ja silloin saat puhua, kun olet käynyt äänestämässä”, mies muistuttaa. Ei Haasiosalo silti poliitikkoja ja politiikkaa tyrmää. Aina äänestämisestä jokin hyöty on, ja onpa joku saanut jotain aikaankin. Ainakin oma puolue.

Piia Helminen selailee suurimpien puolueiden lehtisiä pöydän ääressä. Hän on puolueensa valinnut jo aikoja sitten, kuuluuhan hän kokoomusnuoriin. Voi äänestettävä löytyä suosikkipuolueen ulkopuoleltakin, jos vain ehdokkaan mielipiteet muuten ovat kohdallaan.

Antoisaa vaalinaluskeskustelua käydään Ravaninkodossa Ulvilassa, Porin kupeessa. Ravaninkoto on Satakunnan erityishuoltopiirin ohjattu asuntola, joka on toiminut 15 vuotta. Asukkaita asuntolassa on 17. Ohjaajia on viisi, kun mukaan lasketaan yksi oppisopimuksella kouluttautuva.

Kaikki ravaninkotolaiset eivät ole päässeet puhumaan politiikkaa tiistaisena talvipäivänä, sillä osa heistä on töissä. Kiinnostusta ja tahtoa olisi varmasti löytynyt, jos asuntolanhoitaja Irmeli Merimaahan on uskominen. “Missään ei seurata niin paljon uutisia ja puhuta politiikkaa kuin täällä. Syntyy oikein väittelyjä”, Merimaa nauraa.

Ravaninkotolaisilla on asioista vankat mielipiteet. Niihin ohjaajat eivät vaikuta, eivätkä tietenkään pyrikään. Keskustelua käydään ja mielipiteet sinkoilevat ilmassa, mutta jokainen vastaa itse omista ajatuksistaan. “Mitä me ohjaajien mielipiteillä tekisimme, kun meillä on omatkin mielipiteet”, Piia Helminen näpäyttää.

Keskusteluun on toki mielenkiintoista osallistua. Omat pohdinnat saavat tällöin vastakaikua. “Joskus politiikkaa puhutaan liiankin kanssa”, arvelee Matti Haasiosalo, mutta virnistää ilkikurisesti.

Kenellä oikeus äänestää?

Eduskuntavaalit järjestetään 16. maaliskuuta. Jokaisella Suomen kansalaisella on oikeus äänestää asuinpaikasta riippumatta, kunhan viimeistään vaalipäivänä on ikää kertynyt 18 vuotta.

Onko äänioikeus sellaisella ihmisellä, jolla on holhooja tai edunvalvoja? On, sillä oikeus äänestämiseen ei kaadu vammaan, sairauteen, holhoukseen tai muuhun vastaavaan. Moraaliset ja eettiset ulottuvuudet kysymys saa silloin, kun henkilöllä on vaikeuksia itse muodostaa poliittista kantaansa esimerkiksi vaikeavammaisuuden vuoksi.

Asiaa on pohtinut viime aikoina myös Satakunnan erityishuoltopiirin kuntayhtymän johtaja Pertti Rajala . Hänen mielestään olisi nimellistasa-arvoa, jos henkilö joka ei itse kykene kantaansa muodostamaan, vietäisiin äänestämään.

Kehitysvammaisten omaisilla ja alan työntekijöillä on Rajalan mielestä myös vastuu siitä, että henkilöä ei estetä äänestämästä, jos hän selkeästi ilmaisee halunsa äänestää. “Mutta ketään ei saa viedä väkisin äänestämään tai laittaa sanoja kenenkään suuhun. Apua ja tukea saa toki antaa.”

Tietoa selkokielellä vaaleista, ehdokkaiden mielipiteistä ja kehitysvammaisten omista ajatuksista äänestämiseen liittyen voi lukea helmikuun Leijasta ja Selkouutisista. Myös kehitysvammahuollon yhteinen nettisivusto Verneri osoitteessa www.verneri.net tarjoaa vaalien alla tietoa.

Sivun alkuun


Ajankohtaista

Kehitysvammaisten ihmisten aktivointi Ruotsin paras demokratia-aloite

Sundsvallin kaupungin sosiaalitoimen hanke, jossa kehitysvammaisia ihmisiä kannustettiin kunnalliseen vaikuttamiseen, oli viime vuoden paras paikallisdemokratian kehittämisidea Ruotsissa. Demokratiakisan järjesti KommunAktuellt-lehti. Kilpailu järjestettiin neljännen kerran.

Sivun alkuun

Päivitetty: 28.08.2007

« Takaisin