Ketju 5/2004


Lepoa ja liikuntaa luonnossa

Teksti ja kuva Hanna Hyväri

Minne polkaistaan? Ohjaaja Teuvo Merkkiniemi näyttää suuntaa. Kickbike on uusi kokemus kaikille. Ensin hieman pelotti, mutta pian miehet viilettivät pyörillä tottuneesti. Näillä kulkupeleillä voi myös liikkua Siuntion reiteillä.

Luonto tarjoaa monenlaisia mahdollisuuksia lepuuttaa kiireistä mieltä. Rauhallisilla metsäpoluilla ajatukset asettuvat omiin uomiinsa kävelyn rytmissä. Pertti Kurikka ja Jarmo Tähtinen testasivat Siuntion luontoliikuntapuiston reitit.

Helsinkiläiset Pertti Kurikka ja Jarmo Tähtinen kertovat heti kättelyssä, että he ovat enemmän musiikkimiehiä kuin luonnossa samoilevia erämiehiä. Heidän kanssaan kannattaakin siis testata juuri avattu Siuntion luontoliikuntapuisto. Viihtyvätkö kaupunkilaiset Siuntion reiteillä?

Jarmo Tähtinen liikkuu luonnossa harvoin. Jarmo sanoo suoraan, että hän pelkää karhuja. Tuollainen pelko tulee varmaan ensimmäisenä mieleen ihmiselle, joka ei ole paljon metsissä kulkenut. Jarmo asuu tukiasunnossa Alppilassa, josta on lyhyt matka aivan Helsingin ydinkeskustaan.

“Pääsen metsään hyvin harvoin. Asunnon lähellä on vain puistoja”, Jarmo kertoo.

Pertti Kurikka astelee uteliaana Siuntion metsiin johtavaa lankkupolkua. Pertti asuu tukiasunnossa Lauttasaaressa. Hänelle luonto on jo lähempänä kuin Jarmolle.

“Menen usein Lauttasaaren uimarannalle ihailemaan merta. Tykkään kuunnella linnun laulua ja veden liplatusta”, Pertti kertoo.

Saavumme pienen lähteen luo ja ohjaajamme Jaakko Törrönen kehottaa meitä maistamaan raikasta vettä. Jarmo hörppää kourallisen lähdevettä ja kehuu makua. Pertti ei halua maistaa.

Luonto inspiroi selvästi musiikkimiehiä. Jarmo innostuu näköalapaikalla ja näyttää, miten hän täällä voisi soittaa vaikka viulua.

“Ja onhan sekin musiikkia, kun linnut laulaa.”

Siuntion luontoliikuntapuistossa on tarjolla muutakin kuin samoilemista. Jaakko ehdottaa, että kokeilemme vielä jousiammuntaa ja kickbikeja. Pertti kertoo, että hän on nuorena ampunut jousella Solakallion koulussa. Jarmoa hieman pelottaa kickbike, mutta pian mies viilettää pyörän päällä melkoista vauhtia. Kun istumme retken päätteeksi ruokapöytään, kaupunkilaiset ovat selvästi tyytyväisiä luontoäidin anteihin.

“Aika kivalta tuntui. Välillä pelotti, kun kengät alkoivat luisua liukkaalla polulla. Puolukoita voisi lähteä poimimaan tai mustikoita. Pitäisi olla sellainen mustikkakone. Sillä saa enemmän ämpäriin”, Jarmo tuumii.

Sivun alkuun


Hyvä henki huokuu Hempankaaressa

Teksti ja kuva Hanna Hyväri

Hempankaaren työporukka viihtyy valoisissa ja avarissa työtiloissa. Kuvassa Juha Kannosto, Merja Nieminen, Maija Salonen, Seija Pälä, Pirkko Everi, Ritva Pulkkinen, Eeva Airo ja Tuula Harilo.

Paikka: Toimintakeskus Hempankaari, Nokia.
Vakituisen henkilökunnan määrä: Kuusi kokopäiväistä virkaa ja yksi puolipäiväinen virka.

  1. Millä sanoilla kuvailisitte tätä työyhteisöä?
    “Monenlaisia taitoja omaava, mutkaton, keski-ikäinen naisvoittoinen, joka suuntaan avoin, mielenkiintoinen, hyvin erilaisten ja vahvojen ihmisten työpaikka, tarjoaa monenlaista toimintaa, iloinen paikka.”
  2. Mitkä ovat tämän työporukan voimavarat?
    “Henkilökunnan pysyvyys. Samat ihmiset ovat tehneet pitkään töitä yhdessä. Ei tule sitä ongelmaa, että henkilökunta vaihtuu koko ajan ja toisia ei tunneta riittävän hyvin.
    “Asiakkaat itse ovat ehdoton voimavara.”
  3. Mikä tuo eniten iloa työn arkeen?
    “Asiakkaat. Kaikki ovat niin ihania ihmisiä. Harvalla työpaikalla tullaan toivottamaan iloisesti huomenta heti aamusta tai kysytään, että oletko käynyt parturissa, kun tukka on eri tavalla tai huomataan, että olet laittanut erilaista kynsilakkaa varpaisiin.”
    “Tämä Hempankaaren oma me-henki. Olemme ylpeitä tästä paikasta ja siitä, mitä kaikkea teemme. Hempankaari on verkostoitunut hyvin. Saamme voimavaroja ulkopuolelta. Myös taidetoiminta tuo nostetta.”
  4. Mitä täällä on tehty työhyvinvoinnin parantamiseksi ja työssä jaksamisen edistämiseksi?
    “Palaverikäytäntöjä on parannettu ja olemme siirtyneet parityöskentelyyn.”
    “Emme ole jääneet paikoillemme, vaan koko ajan ideoidaan uutta. Hullujakin ideoita saa vapaasti heittää ilmoille. Pyrimme siihen, että päivät olisivat mahdollisimman erilaisia.”
  5. Mitä vielä pitäisi parantaa tai kehittää?
    “Tiedonkulkua voisi aina parantaa. Ei mikään työpaikka ole koskaan valmis tai täydellinen.”
  6. Kertokaa kolme hyvää konstia, joilla työpaikan ilmapiiriä voidaan parantaa?
    “Henkilökunnan osaaminen kannattaa nostaa esille ja hyödyntää mahdollisimman monipuolisesti. Ihmisillä on paljon kaikenlaisia taitoja, jotka voivat jäädä käyttämättä kiireessä.”
    “Henkilökunta mukaan suunnitteluun. Me pääsimme vaikuttamaan jo rakennusvaiheessa kaikkeen, mitä tänne Hempankaareen tuli. Näin työpaikasta tuli juuri meidän näköisemme ja oloisemme.”
    “Huumori on hyvä lääke. Itselle pitäisi osata nauraa eikä asioita tulisi ottaa haudanvakavasti.”

Sivun alkuun


Työelämän vuorovaikutus kaipaa toivottelua vaan ei voivottelua

Teksti Kaisa Ikävalko Kuva Petri Puromies

Nami namia ja joustoa polviin. On hyvä osata nauraa itselleen ja mukautua erilaisiin ihmisiin. Marco Bjurström puhui Kehitysvammaliiton Opinnoista työelämään -projektin päätösseminaarissa Helsingissä.

Löytyykö työyhteisöstäsi joku ihana ilopilleri ja toinen murahteleva ruttuturpa? Onko työkaverisi aina äänessä, mutta itse et ehdi saada suunvuoroa ollenkaan? Marco Bjurström kertoo ajatuksiaan kehonkielestä ja vuorovaikutuksesta työpaikalla.

Sehän jo tiedetään: suurin osa ihmistenvälisestä viestinnästä on sanatonta. Ilmeemme, eleemme, katseemme ja äänenkäyttömme kertovat meistä usein enemmän kuin puheemme. Viestintäkouluttaja, koreografi Marco Bjurströmin mukaan kehonkielellä on kolme tehtävää.

“Ensinnäkin kehonkieli viestii minulle minusta itsestäni: miten kehoni, mieleni ja sieluni voivat? Toiseksi se viestii ulospäin muille, kuinka minä voin ja miten minulla menee. Kolmas kehonkielen tehtävä on tartuttaminen. Innostus tarttuu mutta myös sen puute”, Bjurström kuvailee.

Kehonkieli liittyy keskeisesti työelämän vuorovaikutukseen. Työ ei ole pelkkää asioiden hoitamista, vaan koostuu myös esimerkiksi tunneilmaisusta.

“Työyhteisö on erityisen otollinen paikka, jossa tunnetilat eli fiilikset leviävät. Jos porukkaan tulee yksikin “ruttuturpa”, hänen huonotuulisuutensa tarttuu yleensä nopeasti muihin.”

Bjurström kehottaakin kiinnittämään huomiota siihen, millainen tunnetila itsellä on. On tärkeää luoda oikeanlaista tunnelmaa työpaikalla, jotta yhteispeli ja vuorovaikutus sujuisivat. Jokainen osallistuu tunnelman luomiseen esimerkiksi vaatteillaan, siisteydellään ja ilmeillään.

“Hyvä yhteishenki syntyy myös siitä, että ollaan olemassa toisillemme. Ei vain viedä eteenpäin omia asioitamme ja puhuta niistä, vaan todella kuunnellaan toista ihmistä.”

Ihmistenvälisessä vuorovaikutuksessa on tavallista, että tieto ei aina mene perille halutulla tavalla. Tällainen informaatiokatkos voi syntyä monella tavalla. Se voi johtua esimerkiksi erirytmisyydestä.

“Olemme kaikki erilaisia, ja tämä näkyy myös työelämässä. Toiset tekevät asiat hurjalla vauhdilla, puhuvat nopeasti ja ovat aina äänessä. Heitä nimitän bensamoottoreiksi. Toiset taas käynnistyvät hitaasti ja miettivät pitkään ennen kuin vastaavat mitään. Tällaisia henkilöitä kutsun dieselmoottoreiksi”, Bjurström kuvailee eloisasti.

Olisikin hyvä tunnistaa, kumpaa itse enemmän muistuttaa, ja yrittää mukauttaa omaa toimintatapaansa paremmin toiset huomioon ottavaksi.

Entä mitä hyviä vinkkejä Marco Bjurströmillä on työssä jaksamiseen?

“Väsymys saattaa johtua veden puutteesta. On tärkeää juoda huoneenlämpöistä vettä pitkin päivää. Muutenkin olisi hyvä pitää huolta omasta kropastaan – siitä kun ei huolehdi kukaan muu kuin me itse.”

Sivun alkuun


Ajankohtaista

AK-Jazz sai Aino Miettinen -tunnustuspalkinnon

Kehitysvammaliitto jakoi opintopäivillään sisar Aino Miettisen nimeä kantavan tunnustuspalkinnon.

Vuoden 2004 palkinto myönnettiin Satakunnan kehitysvammaisten kulttuurinedistämisyhdistys Sakke ry:n ja Antinkartanon toimintakeskuksen järjestämälle AK-Jazz-tapahtumalle ja -messulle.

AK-Jazz-tapahtuma on vuosien kuluessa kehittynyt Pori Jazzin rinnakkaistapahtumaksi ja mahdollistanut siten kehitysvammaisten ihmisten tasa-arvoisen osallistumisen jazz-tapahtumaan niin musiikin kuuntelijoina kuin esittäjänäkin.

Sivun alkuun

Päivitetty: 23.08.2007

« Takaisin