ketju 1/2005


Huumorilla läpi harmaan työpäivän

Teksti Sirpa Palokari Kuva Antti Saraja

Lahden toimintakeskuksen porukka kokoontui kahvitunnilla vitsien ääreen. Kuvassa hekottaa Päivi Haavisto.

Selkokielinen vitsikirja Norsu nuhassa heruttaa naurut yhtä lailla lapsilta, vammaisilta kuin vaikkapa maahanmuuttajilta. Nasevassa selkovitsissä on yksi käänne, mutta ydin on terävä eikä aliarvioi lukijaa.

Miksi blondi menee pyyhe päällä lentokoneeseen? Koska lentokone on suihkukone. Kahvit melkein tyrskähtävät suusta, joku lyö kämmeniä polviinsa ja yhdeltä valuu vettä silmistä. Lue lisää! Lahden toimintakeskuksen vitsien testausryhmä ulvoi eniten blondi- ja Pikku Kalle vitseille.

Toimintakeskuksen porukkaa ei tarvitse kahta kertaa houkutella vitsiryhmään. Vitseillä siivitetty kahvitunti on piristävä keidas keskellä harmaata sydäntalven työpäivää. Sanna Hiltuselta, Päivi Haavistolta, Tapani Dahlilta, Soile Keräseltä, Pasi Nurmiselta ja Toni Dahlilta löytyy paljon kokemusta ja tieto huumorista.

Puhuminen vitseistä ei heistä näytä olevan niinkään kiinnostavaa. Parhaiten vitsi toimii itsenään, se on kuin naurukytkin joka napsautetaan päälle.

“Lue sieltä ensin ne blondivitsit ja sitten Pikku Kallet, ja sitten autovitsejä ja laihialaisetkin maistuvat.”

Kun tutut klassikkovitsit on tirskuttu ja hohotettu läpi, juttu siirtyy Spede Pasaseen ja Uuno Turhapuroon.

“Minä kerään Speden filmejä, hauskimpia ovat Uunot. On minulle kertynyt muitakin kotimaisia komedioita kuten Tankki täyteen, Veli Puolikuu, konstaapeli Reinikainen ja vääpeli Körmy”, Tapani Dahl luettelee.

Soile nauttii myös arkielämän komiikasta. Hänen kudontaryhmässään vitsi lentää joinain aamuina niin, ettei töihin malttaisi tarttua.

“Meillä on Helmi, joka laskettelee kaikenlaista. Joskus hän kertoo aamulla unistaan ja ai, että me nauretaan. Helmi on kertakaikkisen hauska nainen, jos sille päälle sattuu.”

Kaikki tässä porukassa sanovat, että vitsejä on helppo lukea lehdistä ja kirjoista ja ne ovat yleensä ymmärrettäviä. Joskus tosin törmää vitseihin, joissa ei tunnu olevan mitään naurettavaa.

Työkaverukset toteavat huumorin tuovan mukavaa piristystä töissä puurtamiseen. Heistä iloinen ja juttelevainen ihminen on aina jollain tavalla myös humoristinen. Jotkut osaavat muuntaa sanomisensa hauskaksi, vaikka kysymyksessä olisi vakavampikin asia tai vaikka työssä neuvominen.

“Jos jollain on huumorintajua, niin se ei yleensä ole ikinä huonolla tuulella kuten jotkut tietyt totiset torvensoittajat, he eivät naura ikinä.”

Toni Dahlista työkeskuksen humoristiset ohjaajat keventävät arkipäiviä ja jos hän saisi valita, hän tekisi töitä vain sellaisten kanssa.

“Meillä on ohjaajana Jari, joka pistää välillä aika hyvää juttua. Sillä on hyvä huumorintaju.”

Porukka myöntää, että pikkutuhmat ja muita ilkeästikin kohtelevat vitsit ovat usein aika hyviä. Muun muassa mustalaisvitseillä on menekkiä. Jotkut ihmiset ovat heidän mielestään vitsikkäitä, vaikka eivät varsinaisia vitsejä laukoisikaan.

Toimintakeskuksen vitsikahvitunnilta poistuu hyväntuulista väkeä. Naiset palaavat kangaspuiden ja käsitöiden äärelle, miehet kokoonpano- ja puutyöosastoille. Joku kääntyy vielä kurkistamaan tyhjenneen ruokasalin nurkalta:

“Onks Viljoo näkynyt?”

Sivun alkuun


Kaksi tarinaa Pietarista

Drugov ja muut -kirjan kuvitukset ovat pietarilaisten kuurojen tekemiä.

Kehitysvammaliiton Selkokeskus aloitti puolentoista vuoden hankkeen Pietarissa joulukuussa 2002. Projektin tavoitteena oli parantaa kehitysvammaisten ihmisten elämänlaatua ja edistää sosiaalista inkluusiota kehittämällä selkokielisiä palveluja. Tässä esittelemme kaksi tarinaa Pietarista. Kirjoitukset on poimittu projektin aikana syntyneestä selkokielisestä kirjasta Drugov ja muut (2004). Kirjassa pietarilaiset kehitysvammaiset kertovat elämästään ja kokemuksistaan.

Pietarilaiset Maksim Grafov ja Viktor Bogdanov elävät isossa, yli tuhannen asukkaan laitoksessa. Huoneissa asuu 10–15 henkilöä.

Ketju-lehteä varten tarinat suomensi Jelena Vähäkuopus.

Elämäni

Haluan kertoa elämästäni.
Elämäni on tosi hyvä.
Kaikkein eniten pidän
pesusienien kutomisesta.

Kudon pesusieniä laitoksen työpajassa.
Minä unelmoin, että joskus menen
Siperiaan katsomaan mummoani.
Pidän vain hyvistä ihmisistä.
En pidä, kun joku huutaa ja kiroaa minua.
Pelkään vihaisia koiria.
Mutta en pelkää, jos koira on kiltti.

Viktor Bogdanov

 

Minusta

Pidän työstäni.
Rakastan musiikkia.
Jos joku on vaikeuksissa,
tulen aina auttamaan.

Kun olin lapsi,
osasin kaikkea.
Asuin lastenkodissa ja
osasin tanssia ja laulaa.

Tykkäsin asua lastenkodissa.
Pidän pienistä lapsista.
Olen vakaa ihminen,
enkä pidä kun joku
tekee oloni epämiellyttäväksi.

Eniten pidän kukkien tuoksusta
ja venäjän opiskelemisesta.
Pidän hiljaisuudesta
ja satujen kuuntelemisesta.
Minun suurin unelmani on
olla lääkäri.

Maksim Grafov

Sivun alkuun


Ajankohtaista

KHO otti kantaa omaishoitoon

Korkeimman hallinto-oikeuden tuoreen ratkaisun mukaan kunta ei voi velvoittaa vammaisen henkilön omaista ryhtymään omaishoitajaksi, jos omainen ei sitä halua. Vammaisella henkilöllä on tällöin oikeus saada henkilökohtainen avustaja myös kotiin.

Haukiputaan kunta oli evännyt henkilökohtaisen avustajan kotona asuvalta vammaiselta henkilöltä, jolla on Downin syndrooma. Kehitysvammaisen henkilön äiti ei ollut enää suostunut toimimaan lapsensa omaishoitajana.

KHO:n päätöksessä todetaan, että tässä tapauksessa vammaiselle henkilölle riittävänä palvelu- ja tukitoimena voidaan pitää ratkaisua, jossa palveluasuminen järjestetään kotiin vammaispalvelulain mukaisen henkilökohtaisen avustajan turvin.

KHO velvoitti kunnan sosiaali- ja terveyslautakuntaa käsittelemään asian uudelleen.

Sivun alkuun

Päivitetty: 05.10.2011

« Takaisin