ketju 2/2005


Erityisosaajista on pulaa

Teksti Hanna Hyväri Kuva Kimmo Räisänen

Työvalmentaja Jenny Vironen tapaamassa Petteri Periäistä, joka työskentelee keittiöapulaisena asumispalvelukeskus Wilhelmiinassa Helsingissä.

Kehitysvammaisten ihmisten aseman muuttuessa alan ammattilaisilta vaaditaan uusia taitoja. Työntekijöillä tulisi olla rohkeutta rikkoa oikeissa tilanteissa totunnaisia rajoja. Alalle kaivataan tulevaisuudessa entistä enemmän uutta koulutettua työvoimaa. Vammaistyön päällikkö Hanna Maidell kertoo näkemyksiään.

Vammaistyön päällikkö Hanna Maidell Helsingin sosiaalivirastosta arvioi, että tulevaisuuden töihin tarvitaan aktiivisia, vastuullisia ja oma-aloitteisia työntekijöitä. Kehitysvamma-alalla on hyvä hallita monipuolisesti sekä teoria että käytännön hoivataidot. Motivaatio hakea uutta tietoa on välttämätöntä. Lisäksi asenteiden pitää olla kohdallaan.

“Vammainen tai kehitysvammainen ihminen on ensisijaisesti lapsi, nuori, työikäinen tai ikääntynyt henkilö. Vammaisuus tai kehitysvammaisuus on yksi ominaisuus, jonka vuoksi henkilö tarvitsee erilaista tukea tai hoivaa lisäämään toimintakykyä ja selviytymistä. Työntekijöiden tulee nähdä asiakkaansa tasa-arvoisina ja osallistuvina yhteiskunnan jäseninä, ei erilaisten etujen hakijana tai palvelujen käyttäjänä”, Maidell korostaa.

Tulevaisuuden työpaikoissa vaaditaan entistä monipuolisempia taitoja.

“Autettu asuminen lisääntyy, vaikeimmin vammaisten aistiviriketoimintoja kehitetään ja tuettu työ laajenee. Pitää pystyä vastaamaan asiakkaan tarpeisiin räätälöidysti ja yhdistää kehitysvamma-alan perustietouteen muuta osaamista. Asiantuntijaroolissa työ on myös muuttunut laaja-alaiseksi erilaisissa yhteisissä verkostoissa toimimiseksi”, Maidell kuvailee.

Työn muutosten taustalla on asiakaskunnan muuttuminen. Maidellin mukaan asiakkaina on yhä enemmän uutta sukupolvea. Tämä sukupolvi on ollut tavallisessa päiväkodissa, käynyt koulua ja jatkanut ehkä opintojaan ammattiin saakka.

“Nämä ihmiset ovat tietoisempia oikeuksistaan kuin asiakkaat esimerkiksi 15 vuotta sitten. Asiakaskunta on vaativampi palvelujen laadun suhteen kuin aikaisemmin. Se on myönteinen asia”, Maidell kuvailee.

Maidellin mukaan kehitysvamma-alalla ei ole tarpeeksi erikoiskoulutettua työvoimaa.

“Sekä ammattikorkeakoulututkinto että lähihoitajatutkinto ovat yleistutkintoja. Ne eivät anna sellaisenaan riittäviä valmiuksia vastata asiakkaiden tarpeisiin. Kysymys onkin siis enemmän erityisosaamisesta ja ammattitaidon laadusta kuin henkilömäärästä. Lisäksi vammaistyö ei houkuttele nuoria. Se johtuu ehkä siitä, että tätä työtä ei tunneta.”

Jos Hanna Maidellin pitäisi markkinoida kehitysvamma-alaa nuorille, hän toivottaisi tervetulleiksi kaikki ne, joille eettiset ja kestävät arvot ovat tärkeitä.

“Kun olet suorittanut ammattitutkinnon, saat mahdollisuuden jatkuvaan itsesi kouluttamiseen ja kehittämiseen. Jos vielä laulat, soitat, näyttelet, maalaat tai harrastat muuta mielenkiintoista, täällä voi toteuttaa itseään. Vain oma mielikuvitus rajana! Eikä työttömyyskään uhkaa ainakaan pääkaupunkiseudulla.”

Sivun alkuun


Puhetulkki saa käyttää luovuuttaan

Teksti ja kuva Hanna Hyväri

Senjamaria Mäkelä kertoo Maria-Leena Lahti-Mantereelle puhelaitteen avulla, mitä hänelle tänään kuuluu.

Kehitysvamma-alalla on tarjolla monenlaisia töitä ja tehtäviä. Esittelemme yhden oman alansa rautaisen ammattilaisen, joka viihtyy työssään. Hän on puhetulkki Maria-Leena Lahti-Mantere.

Puhetulkki Maria-Leena Lahti-Mantere kysyy 17-vuotiaalta Senjamaria Mäkelältä, mitä hän on jo tämän päivän aikana ehtinyt puuhastella. Senjamaria napsauttaa puhelaitteen päälle. Laite kertoo lyhyesti tapahtumista. Puhelaitteen lisäksi Maria-Leena kommunikoi Senjamarian kanssa tukiviittomilla.

“Päivitän Senjamarian puhelaitetta. Laajennamme yhdessä hänen kommunikointikansiotaan. Tulevaisuuden tavoitteena on Senjamarian itsenäistyminen, elämänpiirin laajeneminen ja vuorovaikutustaitojen lisääminen”, Lahti-Mantere kertoo.

Uusi apuväline ja tuoreet pcs-kuvat kansiossa ovat jo vaikuttaneet nuoren naisen elämään, vaikka laite on ollut käytössä vasta syksystä lähtien.

“Senjamaria on tullut selvästi innokkaammaksi ottamaan kontaktia. Hän kertoo mielellään kodin ja koulun välisiä tapahtumia. Ohjaajat äänittävät laitteeseen lyhyitä viestejä, joissa kerrotaan, mitä tunneilla on tehty. Näitä viestejä Senjamaria voi esittää kotona, kun perhe kyselee päivänkulusta.”

Lahti-Mantereen mielestä puhetulkkauksen parasta antia on se, että työssä saa käyttää luovuutta. Jokainen asiakas on erilainen ja tulkkaustilanteet vaihtelevat.

“Tässä pitää osata keksiä kaikenlaista. Työ on myös hyvin palkitsevaa, kun huomaa, että jollain pienellä jutulla onkin parannettu kommunikointia merkittävästi. Pienistä siemenistä kasvaa isoja asioita yksittäisen asiakkaan elämän kannalta.”

Lahti-Mantere on tehnyt töitä hoitajana Eskoon palvelukeskuksessa Seinäjoella jo vuosia. Puhetulkiksi hän valmistui pari vuotta sitten. Eskoon sosiaalipalvelujen kuntayhtymä koulutti ryhmän hoitajia tulkeiksi oppisopimuksella. Koulutuksen tarjosi Oulun sosiaali- ja terveydenhoito-oppilaitos. Valmistuneiden virallinen titteli on puhevammaisten tulkkityöntekijä.

“Se oli vaativa koulutus. Näyttötutkinnossa todella testattiin oma osaaminen. Opimme muun muassa 300 tukiviittomaa. Teen edelleen töitä osastolla, mutta tulevaisuudessa tulkkaustehtävät lisääntyvät. Me viemme tätä viestiä kovasti eteenpäin. Yleensä ihmiset eivät tiedä, että heillä on oikeus tulkkipalveluihin.”

“Kommunikoiminen on kaiken perusta. Se vaikuttaa kokonaisvaltaisesti ihmisen hyvinvointiin ja siihen, että voi vaikuttaa omaan elämäänsä ja tehdä valintoja. Jos ihminen ei saa sanottavaansa perille, hän turhautuu ja turhautuminen voi purkautua monenlaisina ongelmina”, Maria-Leena Lahti-Mantere kuvailee.

Monen puhevammaisen ihmisen tulkkina toimii lähin omainen. Tämä ratkaisu ei ole paras mahdollinen. Omainen voi tehdä päätöksiä puhevammaisen puolesta eikä kaikilla ole aina malttia kuunnella vammaisen toiveita tai tarpeita. Puhetulkeille riittää tulevaisuudessa töitä, kun kehitysvammaiset ihmiset liikkuvat entistä enemmän, hoitavat omia asioitaan itsenäisesti ja käyttävät julkisia palveluja.

Eskoossa toimivan puhevammaisten tulkkikeskuksen asiakkaina on kehitysvammaisten ihmisten lisäksi afaatikkoja, cp-vammaisia ja ms-potilaita.

Sivun alkuun


Kotkasta Poriin opintojen takia

Teksti Kaisa Ikävalko Kuva Erkki Valli-Jaakola

Suvi Kääriäinen toivoo työllistyvänsä kehitysvammaisten ihmisten asumisyksikköön.

Vammaisalan jo valinneet opiskelijat hämmästyttävät innostuksellaan. Heitä ei tarvitse houkutella kehitysvamma-alalle. He tietävät, mitä haluavat. Miksi he päättivät suuntautua alalle ja millä mielellä he ovat astumassa työelämään? Sosionomiopiskelija Suvi Kääriäinen kertoo oman tarinansa.

Nimi: Suvi Kääriäinen
Ikä: 24
Oppilaitos: Satakunnan ammattikorkeakoulu
Koulutus: sosionomiopiskelija, erityisryhmien sosiaalipalvelut

Suvi Kääriäisen äiti toimi aikoinaan Down-tytön tukihenkilönä. Lapsena samanikäiset tytöt viettivät usein viikonloppuja yhdessä. Ensimmäinen kimmoke työskennellä kehitysvammaisten parissa tuli kuitenkin vasta lukion jälkeen, kun Kääriäinen oli työmarkkinatuella harjoittelussa vaikeimmin kehitysvammaisten koulussa (EHA 2) Kotkassa. Työ tuntui haastavalta ja mielenkiintoiselta.

“Muutin Kotkasta Poriin opiskellakseni kehitysvamma-alaa. Sosionomin opinnot tuntuivat hyvältä vaihtoehdolta. Valitsin ensimmäisenä syksynä suuntautumisvaihtoehdoksi erityisryhmien sosiaalipalvelut (nykyisin: erityisryhmien ohjaus), koska vammaisala kiinnosti. Noin neljännes opiskelijoista valitsi tuolloin saman suuntautumisvaihtoehdon.”

“Opinnoissa on ollut mielenkiintoisinta vierailevat luennoitsijat kentältä, kuten esimerkiksi toimintaterapeutti ja fysioterapeutti. Lääkehoitokin oli mielestäni tosi hyvä kokonaisuus. Minulla riittää vielä oppimista, mutta uskon että käytännön työelämä opettaa sen, mitä en vielä tiedä,” Kääriäinen miettii.

Valmistuttuaan Suvi Kääriäinen haluaisi työskennellä asumisyksikössä – mieluiten kotikaupungissaan Kotkassa. Aikanaan hän toivoo etenevänsä pidemmälle, kuten avopalveluihin ohjaajaksi. Johtajuuskaan ei ole poissuljettu vaihtoehto.

Kääriäisen mielestä on tärkeää saada alalle ammattitaitoisia työntekijöitä.

“Toivoisin, että vammattomien ihmisten asenteet kehitysvammaisia ja kehitysvamma-alaa kohtaan muuttuisivat myönteisemmiksi. Esimerkiksi lasten ja nuorten pariin hakeutuneet tulevat usein tekemisiin kehitysvammaisten ihmisten kanssa työelämässä. Monille eri aloille tarvittaisiin ammattitaitoista henkilökuntaa kehitysvammaisten ihmisten pariin.”

Sivun alkuun


Ajankohtaista

Selvitysmies Erkki Paara: Valtio voisi maksaa puolet vammaispalvelujen kustannuksista

Sosiaali- ja terveysministeriön asettama selvitysmies Erkki Paara ehdottaa maaliskuun alussa ilmestyneessä raportissaan vammaispalvelulain ja kehitysvammalain yhdistämistä viimeistään vuonna 2009. Ehdotuksen mukaan nykyiset kehitysvammalain tarjoamat palvelut kirjattaisiin uuteen vammaispalvelulakiin. Selvitysmies ehdottaa, että valtio osallistuisi palvelujen rahoitukseen huomattavasti nykyistä enemmän eli maksamalla puolet kuntien kustannuksista.

Sivun alkuun

Päivitetty: 22.08.2007

« Takaisin