Ketju 3/2005


Manti on Sirun lemmikki

Teksti Kaisa Ikävalko Kuva Kimmo Räisänen

Koiraa pitää ulkoiluttaa kolme neljä kertaa päivässä. Manti käyttäytyy lenkeillään nätisti, ainoastaan vastaan tulevia uroskoiria se haukkuu äänekkäästi.

Pieni koira on kuin pieni ihminen. Se pitää seuraa ja tarvitsee huolenpitoa. Oman koiran hoitaminen, syöttäminen ja ulkoiluttaminen rytmittävät Siru Hakulisen päiviä.

Helsingin Oulunkylässä on korkea vanha kaksikerroksinen talo, jonka ovella odottaa talon matala asukas. Matalaraajainen, pystykorvainen Manti-koira nuuskii uteliaana uutta vierastaan. Manti on Welsh corgi pembroke, jota pidetään oppivaisena ja aktiivisena koirarotuna.

Manti on 37-vuotiaan Siru Hakulisen lemmikki. Yhteinen taival alkoi yhdeksän vuotta sitten, kun Manti tuli pentuna Hakulisten perheeseen. Sirun äiti Monica Hakulinen tietää kertoa, että koiraa toivottiin pitkään ja hartaasti.

“Voisi sanoa, että Manti on Sirun lapsi. Kyllä tuo koira on oikeasti hirmu tärkeä”, Monica Hakulinen tuumaa.

Siru Hakulinen hoitaa koiraansa pääosin yksin ja on välillä viettänyt viikonkin kahdestaan Mantin kanssa. Toisinaan kuitenkin tarvitaan saman katon alla asuvan äidin apua. Esimerkiksi pesemisessä tarvitaan kaksi ihmistä pitämässä Mantia kiinni, jotta tämä malttaisi pysyä lasten ammeessa.

“Pesemisessä pitää olla tarkkana, ettei koira saa vettä korviinsa. Lisäksi sitä pitää harjata, antaa vettä, raejuustoa ja tonnikalaa sekä koiranruokaa”, Siru Hakulinen luettelee eläimen hoitoon liittyviä tehtäviään.

Siru Hakulinen käy työssä Vallilan työ- ja valmennuskeskuksessa tiistaisin ja torstaisin. Työpaikkansa kautta hän pääsi pari vuotta sitten mukaan kehitysvammaisten ihmisten tyylikurssille. Kurssia seurasi muotinäytös, jota näytettiin tv:n Ajankohtainen kakkonen -ohjelmassa. Valokuvattavana olo sujuukin Sirulta vanhan konkarin kokemuksella. Mantia saa kuitenkin houkutella olemaan paikallaan. Se kurisee ja kiemurtelee emäntänsä sylissä niin paljon, että Sirua naurattaa.

Kun Siru ei ole töissä, hän tapailee usein miesystäväänsä Juhaa. Myös Juha hoitaa Mantia mielellään, ja monesti käydäänkin yhdessä lenkillä.

“Koiraa pitää ulkoiluttaa kolme neljä kertaa päivässä. Manti käyttäytyy lenkeillään todella nätisti, ainoastaan vastaan tulevia uroskoiria se haukkuu äänekkäästi”, Siru kertoo.

Vinkkejä lemmikin hankkijalle

Lemmikkieläin on monelle mieluinen seuralainen. Lemmikin hankkimista kannattaa kuitenkin harkita monesta eri näkökulmasta.

“On tärkeää, ettei kukaan perheessä vastusta jyrkästi lemmikin hankkimista. Myöskään kovin allerginen ei saisi olla. Tällä ehkäistään sitä, ettei lemmikkejä jouduttaisi antamaan niin paljon pois”, eläinsuojelusihteeri Tiina Notko Suomen Eläinsuojeluyhdistyksestä muistuttaa.

“On myös mietittävä, ollaanko valmiita järjestämään eläimelle maksullinen hoito poissaolojen ajaksi. Entä onko oma elämä niin säännöllistä, että pystyy ulkoiluttamaan esimerkiksi koiraa kolme kertaa päivässä?”, Notko jatkaa.

“Eläintä hankittaessa olisi myös ajateltava sitä, että useimmat eläimet kaipaavat paljon lajitoveriensa tai ihmisten seuraa. Yleisimpien lemmikkien, koiran ja kissan lisäksi muun muassa kani vaatii paljon seuraa ja vapaana pitoa. Pikkulemmikkejä pitäisi hankkia yleensä kaksi, mutta samaa sukupuolta”, Notko kertoo.

Sivun alkuun


Puutarhanhoito opettaa elämää

Teksti ja kuva Hanna Hyväri

Markku Mäkinen istuttaa yhdessä Pirjo Ketosen kanssa rönsyliljan kukkapurkkiin.

Jokainen meistä tarvitsee valoa ja lämpöä samalla tavalla kuin kasvit. Puutarhaterapiassa ihminen alkaa kukoistaa vuorovaikutuksessa kasvien kanssa. Kun kosketat puuta tai pensasta, kosketat elämää. Ei ole kahta samanlaista kukkaa eikä kahta samanlaista ihmistä. Kaikki me olemme ainutlaatuisia.

Puutarhaterapeutti Kalervo Nikkilä poimii orvokintaimen käteensä Porin kaupunginpuutarhassa. Nikkilä näyttää kasvin tiheää juuristoa. Samalla tavalla kuin kasvilla on juuret, ihmisenkin on hyvä juurtua johonkin. Juuret voi kasvattaa perheeseen, kotipaikkakuntaan, ystäviin tai vaikka harrastuksiin. Jokainen valitsee oman kasvualustansa.

“Ihminenkin juurtuu ja kiinnittyy. Se on tasapainoisen elämän ehto. Juuret voi kasvattaa myös asumisyhteisöön tai hoitolaitokseen. Ihminen saa juuriensa avulla ympäristöstä lämpöä, läheisyyttä, turvallisuuden tunteita ja sosiaalisia suhteita. Me kaikki tarvitsemme rakkautta samalla tavalla kuin kasvit tarvitsevat ravinteita”, Nikkilä kuvailee.

Ihmisten ja kasvien välillä on paljon yhteistä. Puutarhaterapiassa käytetään tätä läheistä vuorovaikutusta hyväksi. Kun ihminen hoitaa puutarhaa, hän hoitaa samalla itseään.

Ulvilalainen Kalervo Nikkilä yhdistää työssään mielenkiintoisella tavalla puutarhanhoidon ja ihmisten hoitamisen. Nikkilä on koulutukseltaan puutarhateknikko ja sosiaalipsykologi. Hän käy kouluttamassa sekä hoitotyön ammattilaisia että viherpeukaloita ympäri Suomea.

Kehitysvammaiset ihmiset hyötyvät puutarhaterapiasta Nikkilän mukaan monella tavalla. Kasvien kasvattaminen vaatii pitkäjänteisyyttä. Tulosta ei saada nopeasti. Puutarhassa pitää oppia sietämään pettymyksiä ja epäonnistumisen tunteita. Kaikki siemenet eivät idä. Kuiva kesä voi tuhota sadon.

“Puutarhanhoito kehittää motorisia taitoja, kun pieni siemen tai taimi pitää istuttaa. Se harjoittaa käden ja silmän yhteispeliä. Kasvien kanssa käden tärinä tai vapina voi vähentyä. Kasvien kasvattaminen on lisäksi itseilmaisua ja luovaa toimintaa. Kun tulosta syntyy, siitä voi olla ylpeä. Puutarhanhoito kehittää itsetuntoa”, Nikkilä kuvailee.

“Jokainen kukka on ainutlaatuinen. Jos vertaat kahta ruusunkukkaa, huomaat, että ne ovat erilaiset. Ei ole kahta samanlaista kukkaa. Siinä on jälleen linkki ihmisten maailmaan. Ei ole kahta samanlaista ihmistä”, Nikkilä vertaa.

Kehitysvammaisille tämän asian oivaltaminen voi Nikkilän mukaan olla terapeuttista.

“Se on ihmisyyden ja ainutkertaisuuden ymmärtämistä. Huomaa oman ainutlaatuisuutensa ja sen, että luonnossa kaikki ovat erilaisia.”

Sivun alkuun


Valtiolta tukea tasa-arvoisten vammaispalvelujen turvaamiseen

Teksti Niina Sillanpää

Kehitysvammalain ja vammaispalvelulain yhteensovittamisen mahdollisuuksia ja uhkia kartoittanut selvitysmies Erkki Paara esittää lakien yhdistämistä vuoteen 2009 mennessä.

Uuden lain piiriin kuuluisivat vaikeavammaiset henkilöt, kehitysvammaisista kaikki ne, jotka ovat nykyisten palveluiden piirissä. Palveluiden järjestämisvastuu kuuluisi selvitysmiehen mukaan edelleen kunnille, mutta monet erityispalvelut olisi järkevää tuottaa seudullisesti tai maakunnallisesti.

Uusia asuntoja tarvitaan

Paara ehdottaa, ettei kenenkään tulisi asua laitoksessa asunnon tai asumiseen liittyvien tukipalveluiden puuttumisen takia. Laitospaikkojen tulisi vähentyä vuoteen 2013 mennessä nykyisestä 2 600 paikasta 1 000–1 500 paikkaan. Näistä puolet olisi tarkoitettu lyhytaikaiseen kuntoutukseen.

Uusia asuntoja tarvitaan joka tapauksessa, tehdään lakiuudistus tai ei. Esityksen mukaan Suomeen tulisi rakentaa kolmetuhatta uutta palveluasuntoa vammaisille henkilöille.

“Rakentaminen on hidastunut viime vuosina huomattavasti, koska RAY:n rahoitus on lähes kokonaan loppunut. RAY ei tue toimintaa, joka on kilpailulainsäädännön vastaista. Nyt pitää etsiä uudenlaisia tahoja rahoituksen löytämiseksi. Yksi näistä on Valtion asuntorahasto ARA”, Paara sanoo.

Palveluasumisen lisäksi tarvitaan resursseja myös omaishoidon tukeen, perhepalveluihin ja perhehoitoon. Jotta yhä useampi voisi asua myös yksin, henkilökohtaista avustajatoimintaa ja tulkkipalveluja tulisi selvästi lisätä.

Yleislainsäädäntöön muutoksia

Keskeistä on myös yleislainsäädännön muuttaminen ja tarkastaminen niin, ettei se polje vammaisten oikeuksia ja mahdollisuuksia.

“Nopeasti muutoksia tarvittaisiin ainakin kehitysvammaisten peruskoulun jälkeisen opetuksen järjestämiseen. Tällä hetkellä vaikeavammaisten jatko-opetusta ei järjestetä tarvittavassa laajuudessa. Opetusministeriön tulisikin ryhtyä toimenpiteisiin”, Erkki Paara sanoo.

Myös laki sosiaalisista yrityksistä ja muutkin vajaakuntoisten työllistämistä koskevat lait tulisi tarkastaa, Paara katsoo. Tuettua työllistymistä on jatkossakin vietävä eteenpäin.

Sosiaalipalvelujen kuntayhtymät

Nykyisistä keskuslaitoksista sekä kuntoutus- ja palvelukeskuksista syntyisi Paaran hahmottelemassa tulevaisuudessa resurssi- ja kuntoutuskeskuksia, joita ylläpitävät sosiaalipalvelujen kuntayhtymät. Eri puolilla Suomea olevien keskusten tulisi sopia työnjaostaan keskenään niin, että muutamat yksiköt voisivat erikoistua pienten ja harvinaisten erityisryhmien valtakunnallisiksi palvelujen tuottajiksi, joilta myös avopalvelujen työntekijät ja läheiset saisivat tietoa.

“Se vaatii henkilökunnalta korkeaa koulutustasoa ja halua oppia koko ajan lisää”, Paara arvioi.

Löytyykö tahtoa muutokseen?

Esityksen mukaan nykyiselläänkin vammaispalvelulain ja kehitysvammalain palveluiden kustannukset tulevat nousemaan kymmenen prosenttia vuosittain. Nykyisin ne ovat karkean arvion mukaan 700–800 miljoonaa euroa.

Jos uudistukset toteutuvat, se tarkoittaisi, että vuonna 2009 menot olisivat noin miljardi euroa vuodessa.

“Vaikka uudistus ei toteutuisi, tulevat palveluiden ja tukitoimien kustannukset kaksinkertaistumaan kymmenen vuoden sisällä”, Paara toteaa.

Kuntien tulisi tehdä huomattavasti tiiviimpää yhteistyötä hoitaessaan vammaisten asioita. Se olisi kaikkien etu. Työnjakoa pitäisi pohtia myös seudullisesti ja maakunnallisesti.

“En tiedä, miksi asia on kunnille niin hankala. Viimeksihän palvelukokonaisuuksien muodostamista on vaatinut kuntaministeri Hannes Manninen, joka ehdotti uudelleenjärjestelyjä muun muassa terveydenhuoltoon”, Paara pohtii.

Nykyään vammaisten lasten perheet ja vammaiset henkilöt ovat eriarvoisessa asemassa, koska osassa kunnista taloudellinen tilanne on heikko. Paaran mukaan kunnille ei voi jättää yksin vastuuta vammaisten palveluiden kustannuksista.

“Jos halutaan tasa-arvoista kohtelua koko maan alueella, on valtion osallistuttava vammaispalveluiden kustannuksiin. Valtion tulisi maksaa puolet kunnan vuotuisten vammaispalveluiden kokonaismenoista.”

“En tiedä, löytyykö eduskunnalta poliittista tahtoa toteuttaa esittämäni valtionosuusuudistus. Vuosi sitten keväällä peruspalveluministeri Liisa Hyssälä totesi, että vammaisten asia on koko hallituksen asia. Elämme historiallisia hetkiä. Tätä mahdollisuutta rohkeiden uudistusten tekemiseen ei saa päästää ohi”, Paara korostaa.

Sivun alkuun


Ajankohtaista

Virtuopo ohjaa selkokielellä

Virtuopo on internet-tietopalvelu ammatinvalinnasta, opiskelusta ja työelämästä. Se on suunnattu ennen kaikkea kehitysvammaisille, kuuroille ja maahanmuuttajille. Virtuopossa on osiot viittomakielellä, selkokielellä ja suomen kielellä.

Palvelua ovat kehittäneet yhteistyössä Kuurojen Liitto, Erilaisten oppijoiden liitto, Jyväskylän yliopiston Monikulttuurinen ohjausklinikka, Kehitysvammaliiton Selkokeskus ja Perttulan erityisammattikoulu.

Sivun alkuun

Päivitetty: 21.08.2007

« Takaisin