Ketju 4/2006


Golf tutuksi kehitysvammaisille liikunnanharrastajille

Teksti ja kuvat Eeva Grönstrand

Jani Haakana harjoittelee peruslyöntiä Talman golfkentällä Sipoossa.

Golfia pidetään yleensä varsin elitistisenä sekä konservatiivisena urheilulajina, josta vain harvat pääsevät nauttimaan. Uudet tuulet puhaltavat kuitenkin myös golfviheriöillä, kun kehitysvammaiset golfin harrastajat ottavat ensiaskeleitaan lajin parissa.

Kehitysvammaliitto on mukana hankkeessa, jossa valmennetaan suomalaisia kehitysvammaisia golfin pelaajia Special Olympics -kisoihin. Valmentaja Jouko Mikkola kertoo, että valmennushankkeen lisäksi Kehitysvammaliitto yhteistyökumppaneineen on käynnistänyt myös toisen projektin, jonka tarkoituksena on tuoda golfia tutuksi kehitysvammaisille henkilöille ja samalla luoda suvaitsevaisuutta golfkentille. Tarkoituksena on tarjota asiasta kiinnostuneille läpi kesän kerran viikossa golfopetusta ammattivalmentajien opastuksella vuoroviikoin Sipoon Talmassa ja Espoossa sijaitsevassa Ringside Golfissa. Turvallisuuden ja järjestyksen säilymisen vuoksi jokaisella pelaajalla on oltava apunaan avustaja.

Ensimmäinen 10 hengen ryhmä golfista kiinnostuneita kehitysvammaisia harrastajia kokoontui Talmaan toukokuun lopussa, eikä sateinen sää vähentänyt joukon tarmoa vähääkään. Osallistujien ikähaitari oli varsin suuri. Joukossa oli sekä nuoria että jo varttuneeseen ikään ehtineitä henkilöitä.

30-vuotias Sanna Matoniemi on tullut paikalle vanhempiensa kanssa. Pienen alkukankeuden jälkeen Sannan lyönnit alkavat sujua kerta kerralta paremmin ja innostus paistaa Sannan kasvoilta.

Sanna äiti Sirkka Matoniemi kertoo, että Sannalla ole tähän mennessä ollut juuri mitään harrastuksia ja aika on kulunut pääasiassa kotona oleillen.

“Sanna on aina ollut hyvä erilaisissa pallopeileissä kuten petanquessa. Hänellä on pelisilmää, joten ajattelimme, että golf voisi sopia hänelle”, sanoo äiti Sirkka.

Myös 15-vuotias Jani Haakana on enimmäistä kertaa golfkentällä. Janin äiti Taina Mikkola kertoo, että Jani on tähän saakka harrastanut ainoastaan uintia kesäisin ja siksi jokin muukin liikuntaharrastus sopisi kuvioon vielä mainiosti.

“Janin pitäisi pudottaa hieman painoa ja siksi kaikki liikunta on tervetullutta. Erilaisia kehitysvammaisille suunnattuja liikuntahankkeita saisi mielestäni olla enemmänkin”, toteaa Taina Mikkola.

Jouko Mikkola kertoo, että kehitysvammaisilla ihmisillä saattaa usein olla myös erilaisia liikuntavammoja. Golf kuitenkin sopii myös pyörätuolilla tai kyynärsauvoilla kulkeville ihmisille, sillä se auttaa liikuntavammaisia ihmisiä hallitsemaan kehoaan paremmin, sekä parantamaan huomio- ja vastaanottokykyään. Tällöin pelissä vaadittavat liikkeet sovelletaan kullekin yksilöllisesti sopiviksi. Muutoin kehitysvammaisia pelaajia kohdellaan aivan samoin kuin muitakin kentällä olijoita.

“Nämä ihmiset ovat kaikki tulevia golfin pelaajia. Pyrimme saamaan heidät mukaan täysin normaaliin toimintaan niin, että he pystyisivät pelaamaan kenen kanssa tahansa, eikä ainoastaan muiden tämän ryhmän jäsenten kanssa. Kaikkea pystyy tekemään kun vain on uskoa ja halua”, sanoo Mikkola.

Sivun alkuun


Matkalla omassa maailmassa

Teksti ja kuva Eeva Grönstrand

Minna, Meri-Tuulia ja Janika matkalla Räfsön saareen.

Helsingin kaupungin Killinmäen autististen asukkaiden kevätretki Porkkalassa sijaitsevaan Räfsön saareen oli täynnä touhua ja tohinaa. Päiväretkelle lähdettiin aamulla ja kotiin palattiin samana iltana. Matka ei ollut kilometreissä pitkä, mutta sisällöltään se oli sekä henkilökunnalle että Killinmäen asukkaille sitäkin antoisampi.

Killinmäen autististen asukkaiden asumisyksikkö Sampola A:ssa on alkamassa armoton jokavuotinen suursiivous. Tarmokkaan siivouspartion aikomuksena on jynssätä huusholli lattiasta kattoon putipuhtaaksi, eikä sitä touhua parane kenenkään jäädä toimetonna ihmettelemään. Viisainta on siis häipyä muihin maisemiin kun vielä ehtii. Tällä kertaa Sampola A:n asukkaat ja henkilökunta ovat päättäneet lähteä pois moppien tieltä Porkkalanniemen itäpuolella sijaitsevaan Räfsön saareen.

Killinmäessä viisi vuotta työskennellyt hoitaja Minna Vestenius kertoo, että tämänkaltaisia koko päivän kestäviä retkiä kyetään autististen asukkaiden kanssa toteuttamaan vai harvoin, sillä ne vaativat paljon organisointia ja henkilökuntaa.

“Tällaisilla retkillä on aina vaarana, että jotain odottamatonta tapahtuu, ja silloin mukana on oltava asukkaille tuttuja hoitajia, jotka tietävät mitä tehdä erilaisissa ongelmatilanteissa”, sanoo Minna Vestenius.

“On tärkeää, että lähdemme aina välillä ulos ja pois kotiympyröistä. Näin asukkaamme saavat uusia elämyksiä, joiden ei sinällään tarvitse olla mitään suurta ja ihmeellistä. Saatamme esimerkiksi kävellä Kirkkonummen keskustaan ja ajaa bussilla takaisin. Näin asukkaamme saavat kokemuksia esimerkiksi julkisella kulkuneuvolla kulkemisesta. Samoin pelkkä autoajelu antaa monille liikuntarajoitteisille henkilöille uusia liikevirikkeitä ja samalla se virkistää muutenkin”, Minna Vestenius jatkaa.

Saavumme rantaan ja siirrymme laiturissa odottavaan lauttaan. 35-vuotias Tomi Tossavainen pelkää lauttaan siirtymistä ja matkaa vetten päällä voimakkaasti. Tarvitaan kolme hoitajaa rauhoittamaan ja pitämään aloillaan suoraa huutoa huutavaa Tomia.

“Tomi pelkää kaikkia uusia asioita. Tarjoamme hänelle siitäkin huolimatta erilaisia elämyksiä, sillä muutoin hän ei kokisi koskaan mitään uutta”, kertoo sairaanhoitaja Lea Kutvonen. Hän jatkaa, että Tomille paikoillaan pysyminen on hyvin vaikeata ja siksi sitä opetellaan jatkuvasti. Matkan jatkuessa Tomi rauhoittuu vähän, mutta hänen kasvoillaan viipyy kauhistunut ilme lauttamatkan loppuun saakka.

Saavumme Räfsön saaressa sijaitsevaan leirikeskukseen ja ryhdymme tutustumaan ympäristöön. Saunarannassa odottaa joukko kanootteja ja soutuveneitä, joita kaikki halukkaat pääsevät kokeilemaan.

Pian on vuorossa ruokailu, joka on päivän kohokohta Sampolan asukkaille. Erityisesti Meri-Tuulia Heinonen on odottanut lounasta retken alusta lähtien. Ruokailu on Meri-Tuulialle erittäin tärkeää ja hänellä on taipumuksena syödä niin paljon kuin ruokaa kuin sitä vain on tarjolla, joten hoitajien on valvottava tarkasti, ettei hän syö liikaa.

“Yleensä kun lähdemme retkelle, vaikkapa Linnanmäelle tai Siuntion luontoliikuntapuistoon ulkoilemaan ja eväitä nauttimaan, mukana on yksi hoitaja asukasta kohden ja joskus mukana on vielä yksi ylimääräinen hoitaja. Tämä tarkoittaa sitä, että hoitajan on valvottava asukasta koko retken ajan, ja se voi käydä välillä voimille. Asukkaillamme ei ole ajan, paikan tai vaaran tajua, ja siksi hoitajan on pidettävä omaa asukastaan koko ajan silmällä, jopa syödessään. Räfsön retki on rentouttavaa myös meille hoitajille, koska pystyimme vaihtamaan “vahtivuoroja”. Näin jokainen saa silloin tällöin pienen lepohetken ja vaativimpien asukkaiden kanssa on jatkuvasti kaksi hoitajaa.”

Sivun alkuun


Kainuussa ylitetään rajoja

Teksti Eeva Grönstrand

Kainuun hallintomalliuudistus etenee reippain askelin. Kehitysvammahuollon kannalta se tulee merkitsemään monia muutoksia palveluissa. Suunnitelmissa on muun muassa perustaa erityinen tilapäishoitoyksikkö väliaikaista hoitoa tarvitseville kehitysvammaisille asiakkaille, jotka tähän saakka on sijoitettu pitkäaikaisiin asumisyksiköihin. Toisaalta kuntarajat ylittävä yhteistyö arveluttaa monia muita kehitysvammahuollon asiakkaita. Taustalla on pelko palvelujen heikkenemisestä.

Kainuun hallintokokeilun suunnittelu lähti liikkeelle vuoden 2001 lopussa. Uudistuksen taustalla oli tarve koota pienen maakunnan voimavaroja vahvemmin yhteen, tehostaa hallintoa ja päätöksentekoa sekä antaa maakunnalle lisää päätösvaltaa alueelle tulevan rahoituksen ohjaamisessa. Hankkeen asettamisen perusteena olivat Kainuun väestön väheneminen ja vanheneminen, yritystoiminnan supistuminen, työpaikkojen väheneminen ja kuntatalouden heikkeneminen. Lisäksi katsottiin, että Kainuu on sopivan kokoinen alue uudenlaisten hallinto- ja rahoitusrakenteiden kokeiluun. Sen tarkoituksena on saada kokemusta maakunnallisen itsehallinnon vahvistamisen vaikutuksista maakunnan kehittämiseen, peruspalveluiden järjestämiseen, kansalaisten osallistumiseen, maakunnan ja valtion keskushallinnon suhteeseen sekä kuntien ja valtion aluehallinnon toimintaan.

Kainuun maakuntayhtymän perhepalvelujohtaja Helena Ylävaara kertoo, että uudistuksen myötä Kainuun maakunta on jaettu perhepalvelujen osalta kolmeen seutuun, jotka ovat Kajaanin seutu, Sotkamon seutu ja Ylä-Kainuun seutu. Ne koostuvat kahdesta tai useammasta kunnasta. Jokainen näistä seuduista vastaa oman alueensa kehitysvammahuollosta. Seudulliset palvelujärjestelmän ansiosta perheet voivat saada palveluja myös naapurikunnista, koska kunkin seudun henkilökunta voi liikkua koko seudun alueella. Kullakin seudulla on oma seutupäällikkönsä, joiden tehtävänä on koordinoida oman alueensa toimintaa.

Näiden lisäksi keskitetyistä vammaispalveluista huolehtii kaikkien seutujen yhteinen maakunnallinen Yhteiset palvelut -osasto, jonka toimialaan kuuluvat Kainuun erityishuoltopiirin tehtävät. Se vastaa esimerkiksi poliklinikkatoiminnasta kehitysvammaisten perhehoidosta ja viittomakielisistä tulkkipalveluista. Lisäksi sen tehtäviin kuuluu asumispalvelujen osto noin 20:ltä yksityiseltä palveluntuottajalta.

Uudistuksen myötä tehtäviä on vastuutettu yli kuntarajojen ja yhteistyötä on lisätty muutenkin koko Kainuun osalta. Kehitysvammaispalvelujen uusi hallintomalli on jo valmis, mutta sitä kehitetään edelleen.

Hallintomalliuudistuksen myötä kehitysvammaisten asumispalvelujen tuottamisessa on otettu käyttöön erityiset hinta- ja laatumittarit, joiden perusteella asumispalveluja ostetaan.

“Tämä on karsinut joitain palveluntuottajia, mutta se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kilpailun hävinneen yrittäjän asumispalveluyksikkö suljettaisiin. Kenenkään ei siis tarvitse muuttaa pois kodistaan, sillä emme ole purkaneet ainoatakaan olemassa olevaa asumisyksikköä, mutta kilpailun hävinneeseen yksikköön ei enää sijoiteta uusia asukkaita”, Ylävaara sanoo.

Kainuun maakunnan kaikkien kuntien yhteisen tilapäishoitoyksikön perustaminen tarkoittaa sitä, että monet tilapäishoitoa tarvitsevat kehitysvammaiset henkilöt joutuvat hoitojakson ajaksi toiseen kuntaan vieraiden ihmisten ympäröimäksi. Tämä pelottaa eritoten omaisia.

“Tässä ollaan kehittämässä kehitysvammaisten palveluja eikä purkamassa niitä. Kuitenkin ihmiset huolestuvat aina, kun tulossa on muutoksia. Erityisesti se, että palvelut eivät ole omassa kunnassa, pelottaa asianosaisia, mutta kun uudet käytännöt aikaa myöten tulevat tutuiksi, myös ennakkoluulot vähenevät”, uskoo Ylävaara.

Sinällään kehitysvammaisten asukkaiden sijoittaminen kauaksi omasta kotikunnastaan ei ole mikään uusia asia. Kainuusta on lähetetty asukkaita esimerkiksi Vaalijalaan jo ennen hallintomalliuudistustakin.

Sivun alkuun


Ajankohtaista

Vajaakuntoisten työllistyminen vaikeaa

Yksityiset palvelualan yritykset asennoituvat varauksellisesti heikossa työmarkkina-asemassa olevien työllistämiseen. Työnantajien asenteet eri ryhmiin kuitenkin vaihtelevat. Kielteisimmin suhtaudutaan vajaakuntoisten ja vammaisten henkilöiden palkkaamiseen. Nämä tiedot käyvät ilmi Kuntoutussäätiön tekemästä työministeriön tilaamasta tutkimuksesta Yksityinen palvelusektori heikossa työmarkkina-asemassa olevien työllistäjänä.

Tutkijat Mika Ala-Kauhaluoma ja Kristiina Härkäpää selvittivät, miten yksityisen palvelualan yritykset työllistävät heikossa työmarkkina-asemassa olevia sekä millaisia kokemuksia yrityksillä on näiden ryhmien työllistämisestä ja julkisista työllistämispalveluista.

Sivun alkuun

Päivitetty: 20.08.2007

« Takaisin