Ketju 2/2007


Orionissa panostetaan kommunikointiin

Teksti ja kuva Eeva Grönstrand

Kymmenvuotias Milton on juuri tullut koulusta ja lukee hetken kirjaa yhdessä hoitaja Carina Henrikssonin kanssa.

Orion on Maarianhaminassa sijaitseva iltapäiväkoti, joka tarjoaa aamu- ja iltapäivähoitoa Ahvenanmaan maaseutukunnista tuleville kehitysvammaisille lapsille ja nuorille. Päivisin lapset käyvät Kyrkobyn erityiskoulua, mutta iltapäivät kuluvat rattoisasti Orionissa kotiinlähtöä odotellen.

Vuonna 2001 perustettu Orion tarjoaa aamu- ja iltapäivähoitoa enimmillään kahdelletoista koululaiselle. Lapset saapuvat aamuisin joko yhteisellä taksilla tai vanhempiensa kyydissä. Aamuaskareiden jälkeen lapset kuljetetaan Orionista päiväksi kouluun, josta he palaavat takaisin Orioniin noin yhden aikaan iltapäivällä.

Orion on Suomen oloissa ainutlaatuinen haja-asutusalueilla asuvien kouluikäisten kehitysvammaisten lasten hoitopaikka. Tällaiselle eri kuntien yhteistyönä syntyneelle järjestelmälle oli Ahvenanmaalla erittäin suuri tarve, koska pienten kuntien taloudelliset resurssit eivät riittäneet itsenäiseen palveluntarjontaan.

Orion on aivan omanlaatuisensa hoitopaikka kehitysvammaisille lapsille. Johtaja Mieke de Vries kertoo, että se poikkeaa selvästi muista lasten ja nuorten hoitoyksiköistä.

”Toimintamme on hyvin erilaista kuin esimerkiksi asumispalvelu- tai päivätoimintayksiköissä. Pyrimme luomaan asiakkaillemme mahdollisimman hyvät olosuhteet, mutta se ei ole helppoa, kun samassa tilassa on yhtäaikaisesti kymmenen eri tavoin kehitysvammaista lasta. Heillä on muun muassa autismia ja ADHD:tä, ja joukossa on myös monivammaisia henkilöitä.”

Tällä hetkellä lastenhoidosta vastaa Orionissa kaksi avustajaa, kolme puolipäiväistä lähihoitajaa, yksi lastentarhanopettaja sekä johtaja. Lapsia on hoidossa kymmenen.

de Vriesin näkemyksen mukaan olennainen osa lasten hyvinvointia on onnistunut kommunikaatio. Suurin osa hoidossa olevista lapsista ei osaa puhua. Siksi Orionissa on kiinnitetty erityisen paljon huomiota siihen, että lapset ymmärtävät ja tulevat ymmärretyksi niin hyvin kuin mahdollista erilaisilla puhetta korvaavilla menetelmillä. Kontaktivihkot ja kuvapäiväkirjat ovat osa tätä kommunikaatiota.

”Emme käytä puhuessamme monimutkaisia lauseita, vaan kaikki asiat sanotaan mahdollisimman lyhyesti ja selkeästi. Jokaisella lapsella on oma korinsa, jossa on hänelle tärkeiden asioiden ja henkilöiden kuvia. Niiden avulla lapset tulevat helposti ymmärretyiksi. Tarpeen mukaan kuvia hankitaan lisää esimerkiksi valokuvaamalla.”

Kaksi vuotta sitten Orioniin hankittiin Pinita-niminen koira espanjalaisesta hylättyjen koirien turvakodista. Pinitalla on erittäin tärkeä tehtävä Orionissa. Se innostaa lapsia käyttämään oikeaa kieltä, sillä koiraan eivät viittomat tai kuvakieli uppoa. Pinita tottelee vain oikeaa puhetta, ja se saa monet lapset harjoittelemaan erilaisia komentosanoja ahkerasti.

Sivun alkuun


Hothatista osallisuutta haastavasti käyttäytyville

Teksti ja kuva Eeva Grönstrand

Päivi Karvonen ja Oili Sauna-aho ovat työssään suurien haasteiden edessä.

Hothatin tavoitteena on suunnitella palvelujärjestelmä vaativimman tason haastavasti käyttäytyville ja väkivaltaisille kehitysvammaisille mielenterveys- ja autismikirjon asiakkaille. Hanke tulee koostumaan pienryhmäpohjaisista intensiivihoidon yksiköistä, liikkuvasta erityisasiantuntijapalvelusta sekä näitä tukevasta ja ylläpitävästä koulutus- ja tutkimustoiminnasta. Toimialueena on Etelä-Suomi.

Kunnat ovat pyrkineet integroimaan kehitysvammaisten palveluita osaksi normaalipalveluja jo 1980-luvulta lähtien. Yleensä suurten keskuslaitosten purkaminen on aloitettu ”helpommasta päästä” siten, että asutuskeskuksiin perustettuja uusia asumis- ja päivätoimintapalveluja on tarjottu ainoastaan vähän tukea tarvitseville. Pääjärven kuntayhtymässä on kuitenkin ryhdytty hajauttamaan palveluja päinvastaisessa järjestyksessä.

Hothat pyrkii toteuttamaan haastavasti ja väkivaltaisesti käyttäytyvien asiakkaiden tarvitsemat, erikoisosaamista vaativat palvelut osana muuta yhteiskuntaa ja yhteisöjä ja siirtämään kehitysvammahuollon osin laitospainotteisen järjestelmän hyvät käytännöt osaksi avohuoltoa.

Huhtikuussa 2006 alkanutta projektia vetää projektipäällikkö Päivi Karvonen.

”Totesimme heti, että tällainen hoitoyksikkö voisi toimia myös muualla kuin syrjäisessä laitosympäristössä. Myös henkilökunnan saanti syrjäseudulle on vaikeaa, eritoten kun kyseessä on pitkälle erikoistunut palvelu, jonka osaajat ovat harvassa. Suunnitelmat siirtyä asutuskeskuksiin lähtivät näistä tosiasioista.”

Tavoitteena on muodostaa tukikeskusjärjestelmä Hämeenlinnaan, Lahteen, Helsinkiin ja Uudenmaan alueelle. Tämän suuruinen väestöpohja edellyttää arvioiden mukaan neljää tukikeskusta.

”Tärkeä osa toimintaa on jalkautuva asiantuntijatyö, jolloin työntekijämme menevät asiakkaan luo, sinne missä apua tarvitaan jo ennen kuin ongelmat pääsevät kasvamaan liian suuriksi. Jos asiakkaan tila avusta huolimatta tulee akuutiksi tai tarvitaan enemmän tutkimuksia, arviointeja tai laajempaa näkemystä, asiakas voi tulla tukikeskukseen tutkimus- tai kriisijaksolle.”

Myös turvallisuusasiat on otettava huomioon. Perinteinen malli on ollut sijoittaa aggressiivisesti käyttäytyvät kehitysvammaiset henkilöt laitosympäristöön ja rajoittaa sielläkin vahvasti heidän liikkumisvapauttaan. Hothat lähestyy ongelmaa täysin toisesta lähtökohdasta, kertoo järjestelmävastaava ja neuropsykologi Oili Sauna-aho, joka Karvosen ohella suunnittelee hanketta päätoimisesti.

”Lähdemme siitä, että asenteita on voitava muokata. Aggressiivisuus on aina viesti jostain ongelmasta. On nähtävä ihminen väkivaltaisen käytöksen takana. Meidän on etsittävä syy tällaiselle käytökselle, eikä ainoastaan pyrittävä vaientamaan asiakasta.”

Sivun alkuun


Norjan palvelut kiinnostavat Utsjoella

Teksti ja kuva Eeva Grönstrand

Jaana Länsman-Eriksen työskentelee Utsjoen kunnassa, mutta asuu Norjan puolella.

Utsjoki on Suomen ainoa enemmistöltään saamenkielinen kunta. Seitsemänkymmentä prosenttia utsjokelaisista puhuu äidinkielenään saamea, mutta saamenkieliset palvelut ovat silti riittämättömiä. Norjassa palveluja on sen sijaan runsaasti tarjolla.

Utsjoki on pinta-alaltaan 5370 neliökilometrin laajuinen, mutta siellä asuu ainoastaan 1363 henkeä. Palvelujen tuottaminen lähes kolmekymmentä kertaa Helsinkiä suuremmalle alueelle levittäytyneille kuntalaisille on todellinen haaste.

Utsjoen kunnan vs. sosiaalisihteerin Jaana Länsman-Eriksenin työnkuva on laaja. Hänen vastuulleen kuuluvat kunnan sosiaalityö, lastensuojelu, lastenvalvojan tehtävät, elatusturva ja päihdetyö. Sosiaali- ja terveyspäällikön ominaisuudessa hän vastaa myös kunnan kehitysvammaistyöstä.

”Tällä hetkellä emme pysty tarjoamaan asumispalveluja kehitysvammaisille henkilöille omassa kunnassa, vaan palvelut ostetaan muun muassa Kolpeneen kuntayhtymältä Rovaniemeltä sekä Ivalosta. Muihin kuntiin sijoitetut utsjokelaiset kehitysvammaiset ovat aikuisia, mutta nuoret asuvat vielä tällä hetkellä yhdessä perheittensä kanssa Utsjoella.”

Tulevaan on kuitenkin varauduttu, ja kehitysvammaisille nuorille aletaan piakkoin rakentaa Aspa-taloa, johon tullaan sijoittamaan 6–7 asukasta. Lisäksi taloon tulee yksi intervalliasunto itsenäistyvälle nuorelle.

Merkittävin haaste tällä hetkellä on palvelujen järjestäminen saamenkielisille kehitysvammaisille asiakkaille heidän omalla kielellään, jotta heitä ei tarvitsisi lähettää muualle ostopalvelujen varaan. Lisäksi pyritään siihen, että he olisivat aktiivinen ja luonnollinen osa yhteisöä. Koulutettua työvoimaa ei kuitenkaan ole riittävästi. Huomattava osa opiskelemaan lähtevistä saamenkielisistä ei palaa kotikuntaansa.

”Pienen kunnan palvelujärjestelmä on aina haavoittuvainen. Henkilökunnan vaihtuvuus on vähäistä, mutta kun tulee virkavapauksia tai pitkiä sairaslomia, olemme ilman palveluja, koska varahenkilöitä ei ole. Suurin kunnan palveluksessa työskentelevä ikäryhmä on 55–65-vuotiaat. Henkilöstön eläköityminen tulee siksi olemaan haaste.”

Utsjoen keskusta on aivan Norjan rajalla. Suomessa lähin naapuri on Inarin kunta, jonne on matkaa 160 kilometriä. Norja on paljon lähempänä ja sen palvelut parempia.

”Käytämme Norjan palveluja monipuolisesti hyväksi, ja yhteistyötä rajan molemmin puolin kehitetään aktiivisesti. Meillä on sitä varten käynnissä sosiaali- ja terveysministeriön rahoittama projekti. Vammais- ja mielenterveyspalvelujen osalta yhteistyötä ei vielä ole kovin paljon.”

Norjan puolella kehitysvammaisille on tarjolla päiväkeskus- ja työtoimintaa Tanassa, joka sijaitsee kahdenkymmenen kilometrin päässä Nuorgamin kylältä. Suomen puolella asuvat kehitysvammaiset eivät toistaiseksi ole voineet käyttää näitä palveluja hyväkseen, koska vakuutus- ja muut asiaan liittyvät seikat eivät ole vielä selvillä.

Sivun alkuun


Ajankohtaista

Lappeenrannan kaupungin kehitysvammaisten päivätoiminnalle Vuoden Alli -tunnustuspalkinto

Vuoden Alliksi 2006 on valittu Lappeenrannan kaupungin kehitysvammaisten päivätoiminta. Palkinto luovutettiin keskiviikkona 31. tammikuuta.

Vuoden Alli on Kehitysvammaliiton Alli-laatuverkoston tunnustuspalkinto kehitysvammaisten ihmisten palvelujen laadun edistämisestä. Vuoden Alliksi valittava henkilö, yritys tai yhteisö on edistänyt vammaisten ihmisten hyviä palveluja vaikuttamalla asenteisiin ja toimintakulttuuriin, edistämällä palvelujen esteettömyyttä ja esteettisyyttä ja kehitysvammaisten ihmisten yhteiskuntaan liittymistä, tekemällä pitkäjänteistä laatutyötä yhdessä palvelun käyttäjien kanssa, aikaansaamalla jotain uutta ja innovatiivista tai tuomalla esiin uusia näkökulmia. Tunnustuspalkinto jaettiin tänään neljännen kerran.

Sivun alkuun

Päivitetty: 19.07.2007

« Takaisin