Ketju 4/2007


Äiti esikuvana uravalinnassa

Teksti Eeva Grönstrand Kuva Matti Salmi

Äidin antama esimerkki on ollut Mikolle tärkeä suunnanantaja uravalinnassa.

Jyväskylän sosiaali- ja terveysalan ammattioppilaitoksesta lähihoitajaksi kesän kynnyksellä valmistunut Mikko Järvinen ei pidä vammaistyötä tyypillisesti naisten alana. Punk rock -bändi Shitsnackersin solisti ei tosin itsekään ole aivan tyypillinen lähihoitaja.

Kahdeksantoistavuotiaan Mikko Järvisen kolmen vuoden opintourakka on ohi. Kädessä on vammaistyön lähihoitajan paperit ja edessä mielenkiintoinen tulevaisuus täynnä haasteita.

Mikon äiti on perhepäivähoitaja, ja siksi Mikko on jo pienestä pitäen tottunut siihen, että ympärillä on paljon lapsia. Yläasteen lopulla, kun oli aika tehdä opiskeluvalintoja, hän ryhtyi miettimään sitä maailmaa, johon oli tottunut jo lapsuudestaan lähtien.

”Minulla ei ole koskaan ollut mitään muuta vaihtoehtoa mielessä kuin sosiaaliala, enkä usko, että hoitotyötä pidetään enää niin tyypillisesti naisten alana kuin aikaisemmin. Uskon, että sukupuolijako on katoamassa.”

Tätä käsitystä tukee myös Mikon oma kurssi, jonka 14 oppilaasta neljä oli poikia.

Aluksi Mikon suunnitelmissa oli lähteä kahden vuoden yleisopintojen jälkeen erikoistumaan lapsi- ja nuorisotyöhön, mutta suuren hakijamäärän vuoksi linjan ovet eivät hänelle avautuneet. Toisena suuntautumisvaihtoehtona Mikolla oli vammaistyö, jonne hän myös pääsi.

”Halusin alun alkaen ehdottomasti päiväkotiin töihin, mutta kun pääsin vammaistyöhön, totesin, että myös siltä alalta on mahdollista sijoittua päiväkotityöhön integroituihin ryhmiin. Huomasin, että integroidut ryhmäthän ovat oikeastaan vielä enemmän se minun juttuni, sillä lasten kanssa haluan tehdä työtä joka tapauksessa”, kertoo Mikko.

Mikko on punk rock -yhtye Shitsnackersin laulusolisti.

”Kohteliaalla päällä ollessa sitä voi kutsua laulamiseksi”, hän täsmentää.

Bändi on ollut kasassa jo kaksi vuotta, ja esiintymisiä on ollut mukavasti erilaisilla klubeilla ja ystävien järjestämissä tapahtumissa noin kahden keikan kuukausitahdilla. Omia levytyksiä bändillä on muutamia kappaleita, jotka on tuotettu omakustanteina.

Mikon kaverit ovat suhtautuneet hänen ammatinvalintaansa hyväksyvästi. Päinvastoin, myös bändin kitaristi on menossa opiskelemaan lähihoitajaksi.

Kesätöihin Mikko on menossa Invalidiliiton asumispalveluun, jossa hän suoritti myös opintoihinsa kuuluvan työharjoittelun. Kesänjälkeisestä työpaikasta ei ole varmaa tietoa, mutta alustavasti on puhuttu, että Mikko voisi suorittaa siviilipalveluksensa kesätyöpaikassaan.

Sivun alkuun


Työtä kutsumusalalla ei saa käyttää yhteiskunnallisesti hyväksi

Teksti ja kuva Eeva Grönstrand

Helsingin sosiaalijohtaja Paavo Voutilainen tuntee hoitoalan juurta jaksain. Hän on työskennellyt aiemmin mm. kehitysvammaisten ihmisten hoitajana.

Hoitajapula kehitysvamma-alalla on paitsi Helsinkiä myös koko Suomea koskeva ongelma, eikä sen poistamiseksi ole olemassa vain yhtä ratkaisua. Parempien palkkojen lisäksi tarvittaisiin myös positiivisessa hengessä käytävää yhteiskunnallista keskustelua alan arvostuksen lisäämiseksi.

Helsinki on Suomen suurin työnantaja. Kaupungin työntekijöistä 11000 työskentelee sosiaalitoimen alaisuudessa, ja merkittävä osa heistä toimii hoitoalan ammateissa. Siksi heidän palkkauksensa on tärkeä yhteiskunnallinen kysymys myös valtakunnan tasolla. Työmarkkinajärjestöjen väliset palkkaneuvottelut ovat parhaillaan menossa.

”Meillä ei ole valmisteilla minkäänlaista erillistä, vain Helsinkiä koskevaa ratkaisua hoitajien palkkausasiassa. Tässä on sellainen kysymys, jota Helsinki ei lähde yksin ratkaisemaan. Osallistumme keskusteluun, mutta palkkausasiassa on löydyttävä valtakunnallinen ratkaisu. Kun se on syntynyt, on mietittävä, onko meillä jotain virittämistä esimerkiksi vuokrissa”, toteaa Helsingin sosiaalijohtaja Paavo Voutilainen.

Palkka ei ole koskaan ollut ensisijainen houkutin hoitoalalle hakeutumisessa. Toisaalta sen määrä heijastelee hoitotyön yhteiskunnallista arvostusta. Alan houkuttelevuutta voidaan Voutilaisen mielestä lisätä myös julkisen kuvan kohottamisella.

Vastoin yleistä käsitystä hoitoalan työvoimapula ei Helsingissä ole merkittävästi pahempi kuin muualla maassa.

”Meillä puhutaan satojen ihmisten vajauksesta, mutta täytyy muistaa, että Helsingin sosiaaliviraston alaisuudessa työskentelee 11000 ihmistä. Tässä määrässä jo prosentti on iso luku. Voidaan kysyä, onko meillä suhteellisesti vai määrällisesti ottaen paha tilanne”, miettii Voutilainen.

Hän kuitenkin myöntää, että Helsingin sosiaalivirastossa on ongelmia kautta linjan erityisesti sairaanhoitajien rekrytoinnissa sekä jonkin verran myös muiden hoitajien palkkauksessa. Pula aiheutuu siitä, että hoitajareserviä ei pääkaupunkiseudulla ole riittävästi. Tämä puolestaan voi johtua osittain siitä, että pääkaupunkiseudun opiskelupaikkojen aloitusmäärät eivät ehkä ole riittävät tarpeeseen nähden. Lisäksi hoitoaloilla työsuhteen ehdot eivät houkuttele koulutettuja ihmisiä alalle, ja monet vaihtavat paremmin palkattuun työhön.

Sosiaalijohtajan näkemyksen mukaan suomalaisessa yhteiskunnassa erilaisten työtehtävien arvostus vaihtelee sen mukaan, eletäänkö nousu- vai laskusuhdanteessa.

”Näyttää siltä, että noususuhdanteen aikana kehitysvammaisten ihmisten parissa tehtävä työ ei ole arvossaan. Sitä vastoin laman aikana työttömyys tai rahaongelmat saattoivat hipaista ketä tahansa. Se synnytti yhteiskunnassa aivan erityyppistä osallisuutta ja kykyä miettiä empaattisesti myös toisen ihmisen asemaa. Kun riski suhteessa omaan elämään lientyy, myös todellisuuskuva muuttuu. Tällöin ne ihmiset, jotka tarvitsevat tukea, on helpompi jättää syrjään. Ajatusmalli pätee myös yhteiskunnallisessa arvostuksessa. Se vaikuttaa esimerkiksi siihen, mille alle nuoret hakeutuvat opiskelemaan.”

Voutilainen torjuu ajatuksen, jonka mukaan hoitajille ei tarvitse maksaa kunnollista palkkaa, koska he tekevät kutsumustyötä.

”Hoitajilla on vahva kutsumus ja eettinen pohja tehdä valitsemaansa työtä, jossa ihmisiä ei jätetä vaikeassakaan tilanteessa vaille hoitoa. On päivänselvää, että tätä vastuullisuutta ei saa käyttää yhteiskunnallisesti hyväksi ajatellen, että kyllä he työnsä joka tapauksessa hoitavat.”

Sivun alkuun


Mediahöttöä ja sosiaalista vastuuta

Teksti ja kuva Eeva Grönstrand

Vuonna 1953 syntynyt Tommi Hoikkala työskentelee nuorisotutkimusverkoston tutkimusjohtajana.

1980-luvun puolivälin jälkeen syntyneet ovat kasvaneet uuteen mediamaisemaan, jota hallitsevat mm. internet ja nähdyksi tuleminen. Nuoret haaveilevat julkisuudesta. Oman identiteetin ”tuunaus” erilaisten visuaalisten keinojen kautta on tärkeä osa nuorisokulttuuria.

Pinnallisuuden alta löytyy kuitenkin myös vahvaa sosiaalista vastuuta. Vuoden 2006 toisen asteen yhteishaussa sosiaali- ja terveysala nousi kaikkein suosituimmaksi opintoalaksi.

Nuorisotutkimuksen yleishöyläksi itseään tituleeraava valtiotieteen tohtori, sosiologian dosentti Tommi Hoikkala näkee nykyisessä nuorisokulttuurissa mielenkiintoisia mediamaailman luomia ilmiöitä. Hoikkalan mukaan nykyiselle ajalle on tyypillistä esillä oleminen ja näyttäytyminen, julkkisorientaatio. Uudet mediaformaatit, kuten Idols ja tosi-tv-ohjelmat, nostavat media-ajan nuorista esiin tällaisia piirteitä.

”Nuorten suhtautuminen julkisuuteen ja julkkiskulttiin on erittäin hyväksyvä. Vanhemmille polville julkisuuteen liittyy ajatus rajasta yksilöllisyyden ja julkisuuden välillä. Nuoret koettelevat tätä rajaa koko ajan. Aina vain henkilökohtaisempia asioita tuodaan julkisuuteen netissä”, toteaa Tommi Hoikkala.

Myös työelämävalmiudet edellyttävät aikaisempaa enemmän itseilmaisua, esiintymistaitoa, tiedon prosessointia sekä oman persoonan esiintuomista työn kautta.

”Työnteko on muuttunut puuhasteluksi, jossa tärkeää on se, kuinka asiat mielletään ja miltä ne näyttävät erilaisissa seminaareissa ja palavereissa”, arvioi Hoikkala.

On syntynyt yksilökeskeinen portfoliosukupolvi, joka osaa käyttää elämässään hyväkseen kaikkea aikaisemmin oppimansa. Myös harrastukset on valjastettu tukemaan tulevaa osaamista työelämässä. Meluisa mediayhteiskunta vaatii juuri tämänkaltaista taitoa erottua. Kuitenkin ainoastaan ulospäin suuntautuvat ja sosiaalisesti lahjakkaat pärjäävät kilpailussa työpaikoista.

”Suomalaiset jurot miehet ovat häviäjiä tässä pelissä, sillä puheliaita miehiä on perinteisesti pidetty helppoheikkeinä”, Hoikkala toteaa.

Julkisuudesta haaveileva nuoriso tekee kuitenkin tulevaisuudensuunnitelmia jalat maassa. Se käy selvästi ilmi viime vuoden toisen asteen yhteyshaussa, jossa sosiaali- ja terveysala oli kaikkein suosituin opintosuunta.

”Mediahöttö ympäröi nuorisoa, mutta heidän arvonsa ovat silti paikallaan. Viihteellisyyden läpäisemästä julkkiskulttuurista ei seuraa automaattisesti sitä, että nuoret todella pyrkisivät tulemaan tähdiksi, vaikka osalla nuorista onkin hattarapäisiä todellisuuskäsityksiä omista kyvyistään julkkiksina”, toteaa Hoikkala.

Hoikkalan mukaan sosiaali- ja terveysalan tulevaisuus näyttää hyvältä. Ala vetää nuoria, mutta toisaalta sen sisällä kehitysvammapuolen opiskelijamäärät ovat edelleen pieniä.

”Kysymys on siitä, kuinka kehitysvamma-ala pystyy välittämään viestiään eteenpäin ja kilpailemaan siitä nuorten osasta, jolla on empatiaa ja sosiaalista omaatuntoa”, Hoikkala pohtii.

Positiivinen julkisuus on eräs keino lisätä alan tunnettuutta, ja eräänä tällaisena esimerkkinä Hoikkala mainitsee viime kesäkuussa Helsingissä pidetyn kehitysvammaisten urheilijoiden jalkapalloturnauksen, jonka yhteydessä esiintyi suuri määrä kotimaisia huippuartisteja. Myös parempi palkkaus olisi ilman muuta eräs selkeä houkutin alalle hakeutumiseen.

Sivun alkuun


Ajankohtaista

Oman elämänsä ihminen – Vaalijala 100 vuotta

Vaalijala juhlii satavuotista taivaltaan taiteen merkeissä. Oman elämänsä ihminen -juhlanäyttelyn teokset ovat kaksi vuotta sitten alkaneen Taival – Taidetta Vaalijalassa -projektin satoa. Mukana on myös joukko omaperäisiä ammattitaiteilijoita, jotka työskentelevät taidekeskuksissa Belgiassa, Hollannissa, Tanskassa ja Ruotsissa.

Näyttely osoittaa, millainen luova potentiaali ja ilmaisun kirjo näihin ihmisiin kätkeytyy. Näyttely on avoinna 22.8.–30.9.2007.

Sivun alkuun

Päivitetty: 05.09.2007

« Takaisin