Ketju 5/2007


Barbaran kukissa hehkuu kesä

Teksti Eeva Grönstrand Kuva Janne Ruotsalainen

Kuvakirjat ovat Barbaralle inspiraation lähde, mutta taiteilijana hän kulkee omia polkujaan.

41-vuotias Barbara van Havere istuu keskittyneenä keskeneräisen piirustustyönsä ääressä. Syntymässä on sydämenmuotoisista voimakasvärisistä kukkakuvioista koostuva työ, jonka valmistuminen tulee viemään koko päivän. Barbaran edessä pöydällä on suuri määrä erivärisiä värikyniä, joita hän vahtii mustasukkaisena.

Barbara syntyi Belgiassa, josta perhe muutti Barbaran isän kuoleman jälkeen 1980-luvulla Nizzaan. Kesät Barbara viettää yhdessä äitinsä, tekstiilitaiteilija Marjatta Metsovaaran, kanssa suvun kesäkodissa Urjalassa. Suomalaisessa järvi- ja mökkimaisemassa perin epätavalliset ranskankieliset sorahdukset täyttävät olohuoneen, kun äiti ja tytär keskustelevat keskenään. Suomea Barbara ei ole oppinut muutamaa sanaa enempää, sillä hänen ollessaan pieni äiti oli töidensä vuoksi paljon poissa kotoa, ja tytär kasvoi ranskankielisen lastenhoitajan hoivissa.

”Barbaralla oli sama lastenhoitaja, joka oli aiemmin hoitanut myös kuningas Leopoldin lapsia, oikein ihana ja positiivinen ihminen”, mainitsee Marjatta Metsovaara ohimennen ja uppoutuu muistelemaan menneitä.

”Erottuani ensimmäisestä miehestäni menin toisen kerran naimisiin vuonna 1965 ja muutin mieheni kotimaahan Belgiaan. Poikamme Patrick syntyi vuonna 1965 ja Barbara vuotta myöhemmin. Kaksi vanhempaa lastani edellisestä avioliitosta olivat silloin 8- ja 14-vuotiaita. Belgiaan muuton jälkeen jatkoin perustamani Metsovaara Oy:n johdossa vielä parikymmentä vuotta, kunnes myin sen vuonna 1985. Olin aikoinani yksi Urjalan suurimmista työnantajista”, kertaa elämäntyötään muun muassa Pro Finlandia -mitalilla palkittu Metsovaara. Maine ja kunnia ovat kuitenkin katoavaisia.

”Eihän täällä Suomessa ole tapana pitää kunniamerkkejä, ja Linnan juhliinkaan ei ole tullut kutsua enää vuosikausiin”, huokaisee elegantti rouva.

Barbara-tytär on tähän saakka tarkkaillut kuvaajaa ja toimittajaa melko varautuneena työpöytänsä ääreltä, mutta yhtäkkiä ujous on tiessään ja ilmoille raikaa itse sävelletty laulu höystettynä remakalla naurulla. Sen jälkeen Barbara päättää ryhtyä kissaksi ja naukuu kovalla äänellä.

”Jahah, nyt se alkaa”, toteaa äiti. Hän kertoo, että Barbara on viettänyt varsin suojattua elämää eikä siksi ole tottunut näkemään vieraita ihmisiä kovin usein. Kestää jonkin aikaa, ennen kuin uudet ihmiset saavuttavat Barbaran luottamuksen, mutta sen jälkeen puhetta ja ääntä piisaakin solkenaan.

Aluksi Barbaran syntymä oli äidille kova järkytys, mutta siitä selvittyään hän alkoi ajatella elämää uudesta näkökulmasta.

”Minua naurattavat ihmiset, jotka juoksevat rahan perässä. Myös minulla piti ennen olla hienoja autoja ja muuta ylellisyyttä, mutta kyllähän sitä ihminen pärjää vähemmälläkin. Sitä paitsi olen huomannut, että saatuaan kaiken mitä haluaa ihminen voi lopulta normalisoitua”, sanoo rouva Metsovaara arvoituksellisesti.

Sivun alkuun


Oikeusasiamies Riitta-Leena Paunio: Kehitysvammapuolelta puuttuu selkeä lainsäädäntö

Teksti ja kuva Eeva Grönstrand

Riitta-Leena Paunion havaintojen mukaan kehitysvammaisten henkilöiden perus- ja ihmisoikeudet toteutuvat kehitysvammalaitoksissa valtaosin hyvin, mutta myös parannettavaa löytyy.

Eduskunnan oikeusasiamies Riitta-Leena Paunio toteaa, että kehitysvammaisten ihmisten perus- ja ihmisoikeudet toteutuvat Suomessa pääsääntöisesti hyvin, vaikka joissain tapauksissa tilanne voisi olla parempikin.

”Kehitysvammahuollosta tulee yleensä paljon vähemmän kanteluja kuin muilta tahoilta”, Paunio sanoo.

Oikeusasiamiehellä on erityisvelvoite laitoksissa asuvien ihmisten kohtelun valvontaan, ja tämän vuoksi laitoksissa tehdään säännöllisesti tarkastuksia.

”Tarkastuksissa on mukana myös omaisten edustaja tai edustajia. Näin varmistamme, että kehitysvammainen ihminen saa äänensä kuuluviin omaistensa kautta, jos hän ei itse kykene omia näkemyksiään esittämään”, sanoo Paunio.

Tarkastuksen kohteena oleva laitos tietää tulevasta tarkastuksesta etukäteen, sillä siihen liittyy muun muassa tutustuminen asiakirjoihin, jotka laitos lähettää oikeusasiamiehelle. Paunio myöntää, että yllätystarkastuksella esiin saattaisi nousta myös jotain sellaista tietoa, joka jää nykyisin havaitsematta, mutta käytäntöjä ei silti olla muuttamassa.

”Meillä on kuitenkin aina se mahdollisuus, että tutustuessamme eri osastoihin ja yksiköihin saatamme yllättäen mennä jollekin tietylle osastolle, jos jokin seikka antaa siihen aihetta”, Paunio korostaa.

Laitoksissa elävien itsemääräämisoikeuden toteutuminen on eräs oikeusasiamiehen keskeisistä mielenkiinnon kohteista.

”Yleensä kehitysvammaisen henkilön itsemääräämisoikeutta joudutaan rajoittamaan tapauksissa, joissa joko hänen itsensä tai jonkun muun henkilön turvallisuus on uhattuna”, Paunio toteaa. Rajoittavia toimenpiteitä ovat esimerkiksi lepositeiden käyttäminen, kiinnipitäminen tai eristäminen. Tämänkaltaisten tilanteiden syntymistä voidaan Paunion mukaan kuitenkin estää jo ennalta esimerkiksi riittävällä henkilökuntamitoituksella sekä mielekkäällä toiminnalla.

Henkilöstöpula on jo nyt arkipäivää, ja tilanteen arvellaan pahenevan tulevaisuudessa. Tämän pelätään osaltaan heikentävän hoidon laatua. Riittävän henkilökuntamäärän arviointi ei kuitenkaan ole helppo tehtävä.

”Kehitysvammaisista henkilöistä yksi saattaa tarvita koko ajan hoitajaa vierelleen, toinen ei tarvitse kuin vähän tukea päivän aikana. Miten siis voitaisiin normittaa henkilöstömäärä siten, että se osuisi aina kohdalleen?”, Paunio toteaa.

Laitosten valvonta on edelleen paikallaan, vaikka se ei ratkaise kaikkea.

”Jos kehitysvammahuoltoa halutaan parantaa, sitä ei ratkaista pelkästään valvontaa lisäämällä, vaan ennen kaikkea kehittämällä hoitoa”, sanoo Paunio.

Kolmantena tärkeänä ongelmatekijänä Paunio näkee kehitysvammalainsäädännön puutteet. Paunio kertoo tehneensä jo vuonna 1996 esityksen kehitysvammaisten erityishuollosta annetun lain muuttamiseksi.

”Käsitykseni mukaan lainsäädäntöpohja ei silloin ollut riittävä. Tämä seikka tuotiin sosiaali- ja terveysministeriön tietoon, ja vaikka asiaa on yritetty viedä eteenpäin, lainsäädäntö on edelleen samassa tilassa kuin yksitoista vuotta sitten.”

”Lainsäädännön puutteista huolimatta olen nähnyt eri keskuslaitoksissa tehtävän tavattoman ansiokasta työtä. Niissä on pohdittu rajoittamisen ja pakon käyttöä ja kehitetty omaa osaamista. Ehkä puutteellinen lainsäädäntö on osaltaan pakottanut työyhteisöt tällaiseen toimintaan”, Paunio arvioi.

Sivun alkuun


Ajankohtaista

Yhteisvastuukeräys 2008 tukee kehitysvammaisten ihmisten työllistymistä

Ensi vuoden Yhteisvastuukeräyksen tuotosta 20 % käytetään kehitysvammaisten ihmisten tuetun työllistymisen edistämiseen Suomessa. Kehitysvammaliitto ja Kehitysvammaisten Tukiliitto toteuttavat keräystuotoin yhteisen Työtä tekijöille -hankkeen. Viimeistään elokuussa 2008 alkavan hankkeen tavoitteena on, että kehitysvammaiset henkilöt hyväksyttäisiin yhteiskunnan tasavertaisiksi toimijoiksi ja työllistyjiksi.

Hankkeessa toteutetaan maakunnallinen koulutuskampanja, jonka kohderyhmiä ovat kuntien, työhallinnon ja työnantajien edustajat sekä kehitysvammaisten henkilöiden omaiset. Kampanjassa pyritään osoittamaan tarve ja mahdollisuudet ryhtyä tarjoamaan tuetun työllistymisen menetelmän mukaista työhönvalmennuspalvelua alueen kehitysvammaisille työnhakijoille. Hankkeessa tehdään tunnetuksi kehitysvammaisten henkilöiden tarjoamaa työpanosta ja edistetään heidän työllistymismahdollisuuksiinsa vaikuttavien tahojen yhteistyötä ja verkostoitumista. Lisäksi valmistetaan työllistymisen onnistumistarinoita esittelevä koulutus-, tiedotus- ja tukimateriaali.

Sivun alkuun

Päivitetty: 19.10.2007

« Takaisin