Ketju 1/2008


Yhteisvastuukeräys 2008 tukee kehitysvammaisten ihmisten työllistymistä

Teksti Marika Ahlstén

Yhteisvastuukeräys on Suomen suurin vuosittain järjestettävä kansalaiskeräys. Sen toteuttavat 40000 vapaaehtoista kerääjää ja talkoolaista ympäri Suomen. Tänä vuonna Yhteisvastuukeräys tekee töitä kehitysvammaisille suomalaisille ja maataan jälleenrakentaville liberialaisille.

60 prosenttia tämän vuoden Yhteisvastuukeräyksen tuotosta suunnataan Kirkon Ulkomaanavun välityksellä kehitysyhteistyöhön ja katastrofiapuun. 20 prosenttia tuotosta käytetään kirkon ja seurakuntien tekemään paikalliseen avustustyöhön.

Loput 20 prosenttia keräystuotosta käytetään edistämään kehitysvammaisten ihmisten työllistymistä palkkatöihin. Kehitysvammaliitto, Kehitysvammaisten Tukiliitto, Nuorten Ystävät ja Förbundet De Utvecklingsstördas Väl toteuttavat keräysvaroin kehitysvammaisten henkilöiden tuetun työllistymisen työhönvalmennusta vahvistavia projekteja eri puolilla maata.

Kehitysvammaliitto ja Kehitysvammaisten Tukiliitto toteuttavat keräysvaroin yhteisen Työtä tekijöille -projektin. Hankkeessa vaikutetaan työnantajien, kehitysvamma- ja työllistämisalan ammattilaisten sekä kehitysvammaisten henkilöiden vanhempien asenteisiin ja toimintavalmiuksiin, jotka koskevat kehitysvammaisten henkilöiden työllistymistä. Tarkoituksena on näin parantaa kehitysvammaisten henkilöiden työllistymismahdollisuuksia.

Projektissa toteutetaan maakunnallinen koulutuskampanja sekä tuotetaan koulutus-, tiedotus- ja tukimateriaalia. Koulutuskampanjan kohderyhmiä ovat mm. kuntien sosiaalihuollon luottamus- ja virkamiesjohdon edustajat, kehitysvammapalveluista vastaavat henkilöt ja muut kehitysvammapalvelujen edustajat, työ- ja toimintakeskusten, alueen työvoimatoimistojen ja alueen yrittäjäyhdistysten ja -verkostojen jäsenyritysten edustajat sekä kehitysvammaiset henkilöt ja heidän omaisensa.

Koulutuskampanjassa tarjotaan perustietoa ja työkaluja tuetun työllistymisen työhönvalmennuksesta, sen toteuttamisesta ja käynnistämisestä sekä tehdään tunnetuksi kehitysvammaisten henkilöiden tarjoamaa työpanosta eri alojen työnantajille. Tavoitteena on, että lähivuosina yhä useampi kunta järjestää tuetun työllistymisen työhönvalmennusta kehitysvammaisille työnhakijoille.

Kaksivuotinen Työtä tekijöille -projekti käynnistyy elokuussa 2008.

Osallistu Yhteisvastuukeräykseen!

Valtakunnallinen Yhteisvastuukeräys käynnistyy 3.2.2008 ja kestää toukokuun alkuun asti. Keräyksen suojelijana toimii tasavallan presidentti Tarja Halonen. Valtakunnallisen Yhteisvastuukeräyksen koordinoi Kirkkopalveluiden Yhteisvastuukeräystoimisto.

Yhteisvastuukeräykseen voi osallistua esimerkiksi:

  • lahjoittamalla rahaa lipaskerääjille tai soittamalla lahjoituspuhelimeen 0600 1 2008 (10,10 e/puh. + pvm)
  • ryhtymällä oman seurakunnan yhteisvastuukerääjäksi
  • ostamalla yhteisvastuutuotteita itselle tai lahjaksi (www.kotimaa-yhtiot.fi)
  • rohkaisemalla työnantajia palkkaamaan kehitysvammaisia työntekijöitä
  • vaikuttamalla kunnanvaltuutettuihin, jotta kunta ryhtyy järjestämään tuetun työllistymisen työhönvalmennusta kehitysvammaisille työnhakijoille.

Yhteisvastuu-verkkosivusto (www.yhteisvastuu.fi)

Sivun alkuun


”Vapaapäiviä ei oikeastaan ole”

Teksti ja kuva Eeva Grönstrand

Pullot asettuvat suoriin riveihin Kimmon komennossa.

Kotitilallaan pienestä pitäen työntekoon oppinut Kimmo Korkiamäki on ahkera mies. Ilman Kimmoa Kauhavan K-Supermarket Kauppatiessä oltaisiin hätää kärsimässä, sillä kukaan muu ei osaa hoidella monimutkaista pullonpalautusjärjestelmää yhtä hyvin.

”Meille palautetaan kaikenlaisia pulloja: kalja-, limsa-, siideri- ja viinapulloja”, sanoo 31-vuotias Kimmo. Hänen työpaikassaan K-Supermarket Kauppatiessa otettiin joitain vuosia sitten käyttöön pullojen yhteyspalautuspiste, jonka hoitaminen ei ole aivan yksinkertaista. Eri pullotyypit on lajiteltava kukin omiin kennoihinsa tai koreihin riippuen siitä, minne ne kuljetetaan. Pullonpalautusruljanssiin ottavat osaa myös muut työntekijät, mutta heiltä työ ei näytä sujuvan aivan yhtä hyvin.

”Aina joutuu paikkaamaan likkojen jälkiä”, naureskelee Kimmo. Hän on ollut Kauhavan K-Supermarketissa puolipäivätöissä jo viisi ja puoli vuotta. Sitä ennen työkokemusta on kertynyt mm. Kauhavan Autossa, Iisakki Järvenpään puukkotehtaalla sekä Pohjolan Ulkotulien palveluksessa. Yhteensä työhistoriaa on takana jo kymmenisen vuotta. Ahkeruus on Kimmolla mitä ilmeisimmin oman kodin peruja, jossa hänet johdateltiin työn ääreen pienestä pitäen.

”Vapaapäiviä ei oikeastaan voi kutsua sillä nimellä, sillä silloin joudun kotona lähtemään metsätöihin isännän kanssa. Ainoastaan sunnuntaisin metsään ei lähdetä.”

Kimmo työskentelee 21 tuntia viikossa. Työaika on räätälöity sen mukaan, milloin pulloja palautetaan eniten. Näitä päiviä ovat maanantai, perjantai ja lauantai. Työtunteja on sopivasti siten, että Kimmo jaksaa tehdä koko työpäivän täysillä töitä. Palkan lisäksi Kimmo saa eläkettä, joten toimeentulo on turvattu. Hän löysi nykyisen työpaikkansa Kauhavalla toimivan Tuettu Työllistyminen ry:n avustuksella. Yhdistyksen toiminnanjohtaja Esa Jukantupa kertoo, että pullonpalautustyön lisäksi vantterakuntoinen Kimmo auttaa myös tavaralavojen purkamisessa sekä ostoskärryjen keräilyssä.

”Kimmossa on oma-aloitteisuutta ja sosiaalisuutta, jota tarvitaan nykyisin eritoten palveluammateissa entistä enemmän.”

Kauppias Esa Olli on ollut erittäin tyytyväinen Kimmo Korkiamäen työpanokseen.

”Ennen kuin Kimmo tuli tekemään näitä töitä, niitä ei hoitanut kukaan nimetty henkilö, vaan hommat hoidettiin toisella kädellä, kuka milloinkin sattui ehtimään. Lisäksi työmäärä on lisääntynyt sen jälkeen, kun meillä siirryttiin pullojen yhteispalautustiskijärjestelmään. Uudessa järjestelmässä pullonpalautusautomaattiin voi laittaa myös Alkon pulloja. Pullomäärät ovat sen vuoksi lisääntyneet huimasti, ja konetta hoitamaan tarvitaan asiansa osaava henkilö”, sanoo Olli.

Pohjalaiseen tapaan Kimmo on hyvin isänmaallinen henkilö, ja tähän kuvaan sopii hyvin maanpuolustusharrastus. Tähän mennessä hän on osallistunut jo neljä kertaa kehitysvammaisille henkilöille suunnatuille maanpuolustuskursseille. Ne ovat viiden päivän pituisia ja niiden järjestämisestä vastaa Tuettu Työllistyminen ry:n lisäksi Kauhavan Lentosotakoulu ja Vapaaehtoinen maanpuolustus ry.

”Maanpuolustuskurssit ovat parhaimpia kursseja, joilla olen ollut. Siellä toimitaan aivan samoin kuin armeijassa. Olemme päässeet muun muassa kokeilemaan ampumista ilmakiväärillä ja pistoolilla”, kertoo Kimmo innoissaan. Jo nyt on ollut puhetta, että seuraavalla kurssilla Kimmo tulee todennäköisesti toimimaan varajoukkueenjohtajana.

Sivun alkuun


Jokainen tarina on tärkeä

Teksti Eeva Grönstrand, Kuva Merja Hannikainen

Tarinateatteria tehtäessä kaikki esitykset tallennetaan joko videoimalla tai valokuvaamalla.

Työ on tärkeää ihmisen minäkuvan muodostumiselle ja itsetunnolle. Toisinaan siihen saattaa liittyä ikävä sivumaku – työpaikkakiusaaminen, jolta mikään työyhteisö ei ole suojassa. Toimintakeskus Cäpsässä kiusaaminen nousi esiin Alli-valmennusohjelman arviointikierroksen yhteydessä.

Cäpsässä on tällä hetkellä 36 asiakasta, joiden toimenkuva on varsin monipuolinen. Cäpsässä valmistetaan suuret määrät käsitöitä asiakastyönä. Myös kahvien keittäminen, välipalan laittaminen, tiskaaminen ja siivoaminen ovat asiakastyötä.

”Kaikki asiakkaat kuuluvat johonkin neljästä perusryhmästä, jotka ovat keskenään aika erilaisia. Perusryhmät jakaantuvat edelleen pienryhmiksi, ja kerran vuodessa asiakkailta kysytään, minkä pienryhmän toimintaan he haluaisivat osallistua. Esimerkiksi viittomia opetellaan kahdessa pienryhmässä. Lisäksi talosta löytyy mm. naisten keskusteluryhmä, kuntosaliryhmä, retkiryhmä ja miesten kävelyryhmä. Ryhmissä harjoitetaan mahdollisimman paljon taitoja, joita jokainen tarvitsee elämässään”, kertoo johtava ohjaaja Riitta Hiltunen.

Cäpsä on mukana Alli-valmennusohjelman toiminnassa, jonka arviointikierros aloitettiin vuonna 2006. Ensisijaisena tarkoituksena oli kartoittaa toimintakeskuksen resursseja sekä selvittää, millaisia toiveita asiakkailla oli toimintojen sisällöistä. Samalla henkilökunnalle annettiin erilaisia arviointi- ja pohdintatehtäviä. Esille nousi ajatus, että toimintakeskuksessa saattaa esiintyä kiusaamista. Asiakkaille tehtiin työhyvinvointikysely, jossa kysyttiin myös kiusaamisesta.

”Monille asiasta puhuminen oli todella vaikeaa, ja he ylittivät korkean kynnyksen uskaltaessaan kertoa kokemuksiaan”, toteaa Hiltunen. Kysely paljasti mm. kiusaajia, joiden toimista ohjaajilla ei ollut mitään tietoa, sillä he kiusasivat vain silloin, kun ohjaajat eivät nähneet tilannetta.

Kyselyssä löytyi 11 henkilöä, jotka ilmoittivat kokeneensa kiusaamista. Kiusaaminen oli tyypillisesti nimittelyä ja härnäämistä sekä tavaroiden viemistä. Kysymykseen, mitä teet jos sinua kiusataan, vastattiin esimerkiksi näin: ”kiusaan takaisin”, ”juoksen karkuun” tai ”itken”. Vastauksista kävi selvästi ilmi, että vastaajat eivät tienneet mitä tehdä, kun heitä kiusataan.

Henkilökunta ryhtyi pohtimaan, mikä olisi paras tapa käsitellä kiusaamista ja siihen liittyviä tunteita.

”Halusimme välttää syyttävän ja ahdistavan tunnelman syntymistä. Syntyi ajatus soveltavasta tarinateatterista, jota vakituinen sijaisemme, näyttelijä Sanna Fransman, ryhtyi vetämään”, Hiltunen selvittää.

Soveltavan tarinateatterin teko aloitettiin syksyllä, ja nyt menossa on kolmas kaikkiaan neljästä ryhmästä. Jokainen ryhmä kokoontuu 3–4 kertaa. Kiusaamista kokeneista kaikki eivät osallistu tarinateatteriin, mutta he ottavat osaa esitysten synnyttämään keskusteluun. Asiaa käsitellään myös ryhmäkeskusteluissa, johon kootaan kiusaamiseen liittyvää materiaalia.

”Olemme havainneet, etteivät kaikki asiakkaamme ymmärrä, mitä kiusaamisella tarkoitetaan. Kiusaaminen saatetaan esimerkiksi sotkea hautajaisiin”, kertoo Fransman.

Soveltavan tarinateatterin teko alkaa lämmittelyvaiheella, kuten mikä hyvänsä teatteriesitys. Sen jälkeen asiakkaat esittävät ohjaajan johdolla tarinoita, jotka he ovat itse kirjoittaneet ensimmäisellä tapaamiskerralla. Tarinat on synnytetty käyttäen menetelmänä sadutusta. Sadutus perustuu ajatukseen, jonka mukaan jokaisella on iästä, sukupuolesta, kulttuurista, koulutustasosta tai vammaisuudesta riippumatta jotain sanottavaa ja kaikki ihmiset osaavat pukea sanottavansa sadun muotoon.

Tarinateatterissa rooleja vaihdellaan, jotta jokainen saa mahdollisuuden kokea, miltä tuntuu olla kiusattu tai kiusaaja.

Osallistujien tarinat käydään läpi ja tallennetaan joko kameralla tai videoimalla. Kolmannella kokoontumiskerralla ryhmä katsoo yhdessä tallenteita ja keskustelee niiden herättämistä tunteista.

”On tärkeää, että kiusaamisesta puhutaan, sillä eritoten vanhemmat kehitysvammaiset ihmiset on opetettu käyttäytymään aina hyvin, jolloin he piilottelevat herkästi tunteitaan. Heidän on usein myös vaikeaa ilmaista tunteita, vaikka haluja olisikin. Autistit eivät osaa lukea ilmeistä ja eleistä, mitä toiset ihmiset tuntevat. Lievemmin kehitysvammaiset ymmärtävät mitä kiusaaminen on, mutta heillä on hätä peittää sitä, sillä he haluavat vaikuttaa kilteiltä ja kunnollisilta”, toteaa Fransman.

Tarinateatterin tekeminen on helpottanut kiusaamisesta puhumista ja auttanut osallistujia ymmärtämään, mistä kiusaamisessa on kyse, vaikka kiusaaminen sinällään ei ainakaan vielä ole vähentynyt.

Sivun alkuun


Ajankohtaista

Kehitysvammaiset nuoret haluavat palkkatyöhön

Kehitysvammaiset nuoret eivät enää halua perinteiseen työtoimintaan, vaan oikeaan palkkatyöhön. Tämä käy ilmi kyselystä, johon vastasi yli 300 kehitysvammaista opiskelijaa.

Tulosten mukaan palkan merkitys on suuri kehitysvammaisille nuorille. Töitä halutaan, koska työstä saa palkkaa. Perinteisessä työtoiminnassa tai avotyössä palkkaa ei makseta. Ns. tuetun työllistymisen kautta noin 300 kehitysvammaista henkilöä on tähän mennessä työllistynyt avoimille työmarkkinoille palkkatyöhön. Työkykyisiä ja työhön haluavia kehitysvammaisia henkilöitä olisi kuitenkin jopa 3000.

Kehitysvammaisten nuorten toiveammatit ovat kyselyn mukaan varsin realistisia ja vastaavat heidän koulutustaan: suosituimpia aloja ovat ravitsemispalvelut ja kiinteistönhuolto. Myös kuljetus- ja liikennetyö kiinnostaa, samoin puhdistuspalveluala.

85 prosenttia vastaajista piti palkkaa tärkeänä. ”Voi ostaa sellaisia asioita, mitä muutkin ihmiset”, kiteytti yksi vastaaja palkan merkityksen. ”Jos on rahaa voi ostaa ruokaa ja vaatteita. Pystyy elämään itsenäisesti”, oli toisen haave.

”Kehitysvammaisille nuorille on opetettu, että oma elanto täytyy tienata, ja he ovat omaksuneet tämän ihanteen, mutta käytännössä moni heistä tietää päätyvänsä opiskelujen jälkeen eläkkeelle ja työkeskukseen eikä palkkatyöhön”, Kehitysvammaliiton erikoissuunnittelija Marika Ahlstén kuvaa ristiriitaa.

Palkan lisäksi vastaajat arvostivat sitä, että työ tarjoaa mielekästä tekemistä, siitä oppii uusia asioita ja saa työkavereita. Joidenkin vastaajien mielestä työnteko on tärkeää, koska se on mukavaa, siitä tulee hyvä mieli ja saa tuntea itsensä tarpeelliseksi.

Kyselyn toteuttivat kehitysvamma-alan järjestöt Kehitysvammaliitto, Kehitysvammaisten tukiliitto, Förbundet de Utvecklingsstördas Väl ja Nuorten Ystävät, jotka saavat helmikuun 3. päivänä käynnistyvän Yhteisvastuukeräyksen kotimaan tuoton. Järjestöt käyttävät sen kehitysvammaisten ihmisten työllistymiseen. Ulkomaille suuntautuva avustus menee mm. Liberian jälleenrakentamiseen.

Sivun alkuun

Päivitetty: 12.02.2008

« Takaisin