Ketju 2/2008


Eettinen toiminta näkyy ammattiosaamisessa

Teksti ja kuva Eeva Grönstrand

Annu Haho ihmettelee vuonna 1933 kuolleen Naima Kurvisen aikaansaavuutta, mutta ei häneltä itseltäänkään tarmoa puutu. Juuri äitiyslomalta työhön palannut 13 lapsen äiti väitteli tohtoriksi Oulun yliopistossa vuonna 2006.

Järjestäytyneen hoitotyön alkuaikoina kiinnitettiin paljon huomiota hoitajien persoonaan. Hoitajalta vaadittiin epäitsekkyyttä, kieltäymystä, rehellisyyttä, uskollisuutta ja totuudenrakkautta. Nykyisin eettisyyttä haetaan sisäisten ja ulkoisten vaatimusten sijaan hoitajan itsetuntemuksesta.

Suomalaisessa hoitotyössä tiedostetaan voimakkaasti Florence Nightingalen vaikutus. Hänen ajatuksiaan toi Suomeen Sofie Mannerheim, joka on eräs suomalaisen hoitotyön pioneereista. Sen sijaan Oulun lääninsairaalan ylihoitajattarena työskennelleen Naima Kurvisen (1876–1933) aikaansaannokset hoitotyön kehittäjänä, filosofina ja yhteiskunnallisena vaikuttajana eivät ole saaneet ansaitsemaansa arvostusta. Tohtori Annu Hahon vuonna 2006 tarkastettu väitöskirja Hoitamisen olemus on ensimmäinen laajempi selvitys Kurvisen elämäntyöstä ja suomalaisen hoitotyön historiasta.

”Ihmettelen, kuinka puuhakas ja edistyksellinen nainen Kurvinen on ollut. Hän perusti mm. orpokoteja, oppilaskoteja, yksityisen sairaskodin, asuntolan eläkkeellä oleville sairaanhoitajille ja jopa avustusjärjestön asepalvelusta kieltäytyneille. Lisäksi hän oli perustamassa Oulun Naisliittoa ja toimi muutoinkin aktiivisena naisasianaisena sekä Rauhanliiton jäsenenä. Muiden tehtäviensä ohella Kurvinen vastasi Oulun lääninsairaalan hoitotyön hallinnollisista tehtävistä sekä opetuksesta”, listaa Haho.

Kurvisen näkemyksen mukaan hyvän sairaanhoitajan ominaisuuksia olivat mielenlujuus, hellä sydän, valistunut järki ja rakkaus työhön. Mielenlujuutta sekä valistunutta järkeä tarvittiin kansansivistystyössä, jota kiertävät hoitajat toteuttivat kulkiessaan eri puolilla maata.

Hellä sydän ja rakkaus työtä kohtaan asettivat hoitajan antautumaan täydellisesti työlleen. Hoitotyö nähtiin kutsumuksena, joka ammensi voimansa rakkaudesta potilasta ja koko kansakuntaa kohtaan. Esimerkiksi palkkauskysymys ei suuria merkinnyt, kuten ei naisten töissä yleensäkään. Sairaanhoitajattarien palkat tuskin kattoivat heidän vuosittaiset menonsa. Työn raskaudesta ja vaativuudesta huolimatta palkkoja ei oltu valmiita korottamaan vapaaehtoisesti. Kysymys kärjistyi, kun vartijat hakivat senaatilta yhdessä sairaanhoitajattarien kanssa palkankorotusta. Vartijoiden palkkaa korotettiin enemmän kuin he osasivat pyytää, mutta sairaanhoitajat jäivät korotusten ulkopuolelle.

Hyvä sairaanhoitajatar sai näkyä, mutta ei kuulua. Vaatimattomuus, kuuliaisuus ja oman persoonan kaikinpuolinen minimoiminen oli alan opiskelijoille ehdoton vaatimus.

Alalle sopivuus varmistettiin siten, että opiskelijavalintojen aikana hakijan äidin toivottiin olevan valintatilanteessa mukana. Näin nähtäisiin, millaisen kasvatuksen tytär on saanut.

Nykyaikainen hoitotyö pohjautuu Hahon mukaan lukuisiin eettisiin lähtökohtiin, mutta hoitotyön filosofisia perusteita ei vielä ole osoitettu, eikä hoitotyön etiikasta ole toistaiseksi tehty juuri tutkimusta. Opetuksessa ei toistaiseksi ole käypää eettistä ohjeistusta, vaan eri alojen hoitotyötä tekevillä työntekijöillä on omat ohjeensa. Esimerkiksi sairaanhoitajien eettiset ohjeet laadittiin kirjalliseen muotoon vasta 1970-luvun lopulla.

Hoitotyön on perinteisesti katsottu vaativan kutsumusta. Pelkkä kutsumus ei kuitenkaan riitä alalle hakeutumisen perusteeksi, vaan henkilöllä on oltava realistinen käsitys hoitotyöstä.

”Monilla nuorilla on kypsiä ajatuksia ja elämänkokemuksia. Se ei kuitenkaan tarkoita, että he olisivat ihmisinä valmiita, sillä ihminen on valmis vasta kuolinhetkellään. Oleellista on tahto asettautua. Silloin hoitaja on herkistynyt toimimaan siten, että asiakkaan hyvä toteutuu.”

Tällä hetkellä Annu Haho valmistelee oppikirjaa hoitamisen olemuksesta ja hoitoetiikasta.

Sivun alkuun


Puhtaan pöydän peliä

Teksti ja kuva Eeva Grönstrand

Ei yksi mies kaikkialle ehdi. Turvakoordinaattorin tehtävien lisäksi Kai Aaltonen toimii seksuaalineuvojana sekä parisuhde- ja seksuaaliterapeuttina, mutta nämä tehtävät ovat jääneet viimeaikoina vähemmälle ajanpuutteen vuoksi.

Pääjärven kuntayhtymässä pyritään toteuttamaan haastavasti käyttäytyviin asiakkaisiin kohdistuvat suojatoimenpiteet mahdollisimman läpinäkyvästi.

Kuntayhtymän palveluksessa työskentelevä turvakoordinaattori Kai Aaltonen on varsinainen kehitysvamma-alan moniottelija, joka viilettää työkseen tuhansia kilometrejä joka kuukausi pitkin eteläistä Suomea. Aaltonen on peruskoulutukseltaan lähihoitaja ja lisäksi hänellä on seksuaalineuvojan sekä parisuhde- ja seksuaaliterapeutin pätevyys. Pääjärven kuntayhtymän ja Uudenmaan erityishuoltopiirin yhdistyminen on laajentanut Aaltosen työmaata entisestään, ja tällä hetkellä hänen toimialueensa kattaa kaikki kunnat Karjaan ja Sysmän välillä.

”Turva- ja väkivaltapuolen suojatoimenpidekuviot siirtyivät minulle perintönä pari vuotta sitten entisten tehtävieni lisäksi. Siinä yhteydessä tuli myös turvakoordinaattorin nimitys”, kertoo Aaltonen, joka on ollut mukana kehittämässä Pääjärvellä käytössä olevaa suojatoimenpidekäsikirjaa. Tällä hetkellä toimenkuvaan kuuluu eritoten väkivaltariskien ja suojatoimenpiteiden arviointia eri yksiköissä.

Pääjärvellä suojatoimenpideohjelmaa ryhdyttiin tekemään jo 1990-luvun loppupuolella, ja se suunniteltiin mittatilauksena omaan käyttöön sopivaksi, sillä laki ei määrittele suojatoimenpiteiden sisältöä. Ulkopuolisina konsultteina suunnittelussa toimivat Kehitysvammaliiton johtava konsultti Heikki Seppälä sekä Etelä-Suomen lääninhallituksen lääninlääkäri Heimo Valkama. Myös eduskunnan oikeusasiamies Riitta-Leena Paunio on ollut mukana alkuvaiheista asti.

Käytössä on kolmas versio ensimmäisestä suojatoimenpidekäsikirjasta, ja neljäs versio on menossa Pääjärven kuntayhtymän hallituksen hyväksyttäväksi. Tuoreimpaan käsikirjaan on tulossa muutoksia mm. alaikäisiin liittyvistä suojatoimenpiteistä.

”Suunnittelun pääajatuksena oli, että kaikki työntekijät toimivat erilaisissa suojatoimenpidetilanteissa samalla tavoin, eettisesti ja moraalisesti oikein. Pyrkimyksenä on kohdella kaikkia asiakkaita tasavertaisesti. Tavoitteenamme on tehdä kaikista toimista mahdollisimman läpinäkyviä. Tämä varmistetaan ulkopuolisella seurannalla sekä erittäin yksityiskohtaisella raportoinnilla”, kiteyttää Aaltonen.

”Tasalaatuisuutta” varmistaa myös lupamenettely, jonka mukaan suojatoimenpiteisiin ryhdytään ainoastaan lääkärin allekirjoittaman luvan jälkeen. Toimenpideluvan antanut lääkäri on vastuussa kaikista seurauksista, joita suojatoimenpiteistä mahdollisesti aiheutuu asiakkaalle. Menettely antaa henkilökunnalle suojan mahdollisissa kiistakysymyksissä.

Väkivaltaista käytöstä pyritään ennaltaehkäisemään yksityiskohtaisella havainnoinnilla.

Suojatoimenpidepäätökset ovat ajallisesti rajattuja siten, että ne ovat pisimmillään voimassa kolme kuukautta kerrallaan. Sen jälkeen tilanne tarkistetaan ja katsotaan, tarvitaanko uutta lupaa tai muuta suunnitelmaa.

Jos omaiset ovat tyytymättömiä asiakkaan kohteluun, he voivat kääntyä potilasasiamiehen puoleen. Avoimen käytännön vuoksi valituksia on kuitenkin tullut erittäin harvoin.

Sivun alkuun


Kehitysvammaiset naiset opettelevat pitämään puoliaan

Teksti ja kuva Anneli Puhakka

Sambialaisen kehitysvammajärjestön johtajalla Agnes Phirillä on itsellään aikuinen kehitysvammainen tytär.

Äiti ihmetteli, miksi hänen 15-vuotias kehitysvammainen tyttärensä saapui koulusta kotiin ilman pikkuhousuja. Kävi ilmi, että jo jonkin aikaa tytär ja tämän kaksi ystävää olivat tavanneet koulumatkalla miehiä, joiden kanssa he harrastivat seksiä. Tutkimuksen mukaan kehitysvammaisten tyttöjen ja naisten seksuaalinen hyväksikäyttö on hälyttävän yleistä Sambiassa. Nyt ongelmaan yritetään puuttua valistusprojektissa, jossa myös kehitysvammaisille naisille itselleen opetetaan omien rajojen puolustamista. Se on uutta kulttuurissa, jossa mies on aina määrännyt seksistä.

Agnes Phirin nyt jo aikuinen Angela-tytär sai nuoruuden hyväksikäyttökokemuksesta kupan, joka vaivaa ajoittain vieläkin, yli kymmenen vuoden jälkeen. Hänen kaksi ystäväänsä saivat HIV-tartunnan ja ovat kuolleet.

Sambian HIV-epidemia on yksi syistä, jotka lisäävät kehitysvammaisten tyttöjen ja nuorten naisten riskiä joutua seksuaalisen hyväksikäytön uhreiksi. Nuoret kokemattomat naiset ovat turvallisia seksikumppaneita, ja jotkut miehet jopa uskovat aidsin parantuvan yhdynnässä kehitysvammaisen naisen kanssa. Muita puolustuskyvyttömämpinä kehitysvammaiset naiset ovat muutenkin helppoja uhreja. Moni etsii hellyyttä ja rakkautta ja saattaa luulla miehen osoittamaa huomiota sellaiseksi.

”Minunkin tyttäreni oli vihainen, kun ilmoitin miehistä poliisille ja pakotin hänet lopettamaan seksisuhteen”, Agnes Phiri kertoo. Hän johtaa kehitysvammajärjestöä, joka toteuttaa paraikaa kehitysvammaisten tyttöjen ja naisten aseman parantamiseen tähtäävää hanketta yhteistyössä Kehitysvammaliiton kanssa.

Hankkeessa tiedotetaan kehitysvammaisten naisten seksuaalisista oikeuksista, koulutetaan heitä itseään pitämään puoliaan sekä edistetään naisten pääsyä ammattikoulutukseen ja sitä kautta työelämään.

Sambian pääkaupungissa Lusakassa kehitysvammaisten naisten ryhmä kokoontuu kerran kuussa. Tällä kertaa paikalla on 15 nuorta naista. Heidän joukossaan on muutamia, jotka on raiskattu, ja kahdella on HIV-tartunta. Mutta on mukana myös onnellisesti naimisissa olevia kehitysvammaisia äitejä.

”Tapaamisissa keskustellaan HIV:ltä suojautumisesta ja kondomin käytöstä, varhaisten raskauksien ongelmista, perhesuunnittelusta, ravitsemuksesta, hygieniasta, itsenäistymisestä sekä seksuaalisista oikeuksista ja ihmisoikeuksista”, Agnes Phiri kuvailee.

Keskusteluja kuunnellessa käy ilmi, että lievästi kehitysvammaisten naisten elämä vaihtelee laidasta laitaan. Osa heistä elää lähestulkoon ”tavallisempaa” elämää kuin moni kehitysvammainen vaikkapa Suomessa. Poikaystävinä on vammattomia miehiä, naisilla on perhe ja lapsia eikä lievä kehitysvamma kuulosta sellaiselta asenteelliselta esteeltä perhe-elämälle kuin miksi se Suomessa usein koetaan. Toisaalta osa kertoo täydellisestä eristämisestä neljän seinän sisälle sekä muiden perheenjäsenten väheksynnästä, suoranaisesta kiusaamisesta ja hyväksikäytöstä.

Naisten itsetuntoa on tarkoitus kohottaa ja saada heidät ymmärtämään, että ihmisoikeudet koskevat myös heitä. Heillä on oikeus perheeseen ja lapsiin, koulutukseen, työelämään ja omaan kehoonsa.

Keskusteluryhmässä kehitysvammaiset naiset ovat saaneet rohkeutta puolustaa itseään ja näkemyksiään. Itsemääräämisoikeus myöskään seksuaalielämän alueella ei ole ollut heille itsestään selvä asia miesten hallitsemassa yhteiskunnassa.

Sivun alkuun


Ajankohtaista

30000 työkyvyttömyyseläkkeellä olevaa haluaisi palata työelämään

Tämä vastaa noin prosenttia työvoimasta, käy ilmi selvityshenkilö Mika Vuorelan selvityksestä Työtä haluaville uusia mahdollisuuksia työhön. Vuorela luovutti selvityksensä työministeri Tarja Cronbergille 10.3. Näiden henkilöiden sijoittuminen työmarkkinoille ja jääminen pois osittain tai kokonaan työkyvyttömyyseläkkeiltä merkitsisi n. 200 miljoonan euron säästöä eläkemenoissa. Vastaavasti syntyisi huomattavasti tätä korkeammat verotettavat ansiotulot.

Vuorela kartoitti työssään kuntoutustuella ja työkyvyttömyyseläkkeellä olevien työllistymisedellytyksiä ja teki kehittämisehdotuksia heidän työelämään palaamisensa helpottamiseksi. Lisäksi hän selvitti hallitusohjelman mukaisesti mahdollisuudet vajaakuntoisten pitkäkestoiseen tai jopa pysyvään palkkatukeen kaikkien työnantajien palveluksessa.

Työministeri Cronberg totesi luovutustilaisuudessa, että työelämän ulkopuolella on paljon ryhmiä, joilla olisi halua työskennellä, mutta he eivät sitä tällä hetkellä pysty tekemään.

”Työvoimapula on monilla aloilla jo nyt todellinen. Meillä on kuitenkin yhä käyttämätöntä työvoimaa. Työkyvyttömyyseläkkeellä ja kuntoutustuella olevat on yksi näistä ryhmistä. Työelämään osallistuminen tulee perustua aina vapaaehtoisuuteen.”

Vuorela esittää, että työkyvyttömyyseläkkeellä olevan palkkauskustannuksiin myönnetään palkkatukea enintään vuoden ajaksi työkyvyttömyyseläkettä saavalle henkilölle. Tuen maksatus voisi jatkua, jos henkilö on katkaissut tai lopettanut eläkkeensä tai jättänyt eläkkeen lepäämään.

Sosiaalisiin yrityksiin palkkatuella työllistymistä voitaisiin tukea työkyvyttömyyseläkkeellä tai kuntoutustuella olevan henkilön kohdalla ilman, että tuen kestolle on määrätty ylärajaa. Sosiaalisiin yrityksiin tehtävät palkkatukipäätökset tulisikin tehdä aina pitkäaikaisiksi ja täysmääräisenä.

Vuorela ehdottaa myös uutta täsmäetuutta, rekrytointitukea. Tuki voitaisiin maksaa työnantajalle työkyvyttömyyseläkkeellä olevan henkilön työn aloittamiseen liittyvien tavanomaista korkeampien kustannusten tasaamiseksi.

Vuorela ehdottaa kaikkia työkyvyttömyyseläkkeitä koskevaa yleistä ansiorajaa, joka olisi 700 e/kk. Yhtenäisen ansiorajan lisäksi ansiosidonnaisissa eläkkeissä säilyisi eläkepalkkaan perustuva ansioraja, jota noudatettaisiin jos eläkepalkkaan sidottu ansioraja olisi yleistä ansiorajaa korkeampi.

Vuorela esittää, että 700 euron ansiorajan ylittyessä kaikilla Kelan työkyvyttömyyseläkettä saavilla olisi mahdollista jättää eläkkeensä lepäämään. Nykyjärjestelmässä tämä on mahdollista vain täyttä Kelan työkyvyttömyyseläkettä saavilla.

Lisäksi selvityshenkilö ehdottaa, että työeläkelakien mukaisiin eläkkeisiin luodaan takuueläkejärjestelmä, joka mahdollistaisi täysipainoisen työhön osallistumisen enintään viiden vuoden ajaksi niin, että eläkkeelle palaaminen on mahdollista turvatusti, jos työnteko ei onnistu.

Sivun alkuun

Päivitetty: 10.04.2008

« Takaisin