Ketju 4/2008


Taide tuottaa pitkää iloa

Teksti ja kuva Eeva Grönstrand

Jack (vas.) ja Joel Heiskanen ovat veljeksiä ja toistensa parhaat ystävät.

Vuoden 2008 kehitysvammainen taiteilija Jack Heiskanen on valloittava persoona, jolta eivät jutut lopu hevin kesken. Lieksassa asuvan Heiskasen kotona tuoksuu vastaleivottu ruisleipä. Jackin äiti Marja Niskanen on leiponut uunillisen leipiä, ja suuri leivinuuni hohkaa tasaista lämpöä ympäri taloa. Sama lämpö heijastuu talon asukkaista, joita ovat Jackin ja hänen äitinsä lisäksi isoveli Joel Heiskanen. Vanhin veli Jouni ja sisar Jane asuvat perheineen muualla.

Joel ja Jack ovat keskenään parhaita ystäviä, ja he ymmärtävät toisiaan puolesta sanasta. Monista vaikeuksista ja sairauksista huolimatta veljesten puheista paistaa elämänmyönteisyys, jollaista tapaa harvoin. Joel käy avotyössä höyläämö Suomipuu Oy:ssä, ja Jack tekee taidetta Lieksan Taidetoimintakeskuksessa. Kotona veljekset auttavat aivohalvauksen läpikäynyttä äitiään parhaansa mukaan.

Erilaiset elämää helpottavat innovaatiot kuuluvat Heiskasen miesväen arkeen. Esimerkiksi ruohonleikkurin ajo-ominaisuuksia veljekset ovat parannelleet silityslaudasta saamillaan alumiiniputkilla. Eräs näppärimmistä keksinnöistä on kuitenkin lastenrattaista kehitelty aura. Sen avulla perunapelto kääntyi kätevästi, kun Jack toimi vetohevosena ja Joel ohjasi auraa. Ongelmaksi muodostui saran päässä kääntyminen, sillä vekotin pyrki käännettäessä kulkemaan omia polkujaan.

Kettuki ry valitsi Jackin vuoden 2008 kehitysvammaiseksi taiteilijaksi. Jack on taiteilijana saavuttanut jo paljon menestystä, mutta myös hänen äidillään sekä Joel-veljellä on vahvoja taiteellisia taipumuksia. Heiskasten kotona ja puutarhassa onkin joka puolella erilaisia taide-esineitä ja tauluja. Pihalla seisoo äidin pajusta punoma lehmä sekä Joelin puupölkyistä moottorisahalla veistämät karhu ja kilpikonna. Eniten kotoa kuitenkin löytyy Jackin taidetta. Seinät ovat täynnään hänen maalaamiaan tauluja. Öljyvärimaalausten lisäksi kotia koristavat myös Jackin tekemät seinävaatteet, erilaiset verhot, veistokset ja neulahuovutustyöt.

”Taide tuottaa pitkää iloa”, sanoo Jack katsellessaan omien kättensä töitä.

Jack kuvaa töissään paljon eläimiä, maalaistalon elämää sekä maatalon työkoneita. Eritoten lehmät ovat lähellä taiteilijan sielua.

”Olen tainnut syntyä väärään perheeseen, koska meillä ei ole omia lehmiä”, toteaa Jack pilkettä silmässään.

Seuraavan kerran Jackin taidetta on mahdollista ihailla syksyllä Hämeenlinnassa Galleria Arxissa. Lisäksi Jack on tehnyt paljon tilaustöitä, ja hänen teoksiaan on esillä mm. Honkalampi-säätiön tiloissa. Myös Suomen Hollannin-suurlähetystö on ostanut maalauksen.

Vuodesta 1998 lähtien vuoden 2007 loppuun saakka Lieksan Taidetoimintakeskuksessa toiminnanohjaajana työskennellyt taiteilija Kikka Jelisejeff tuntee Jackin jo vuosien takaa. Hän kuvaa Jackin taiteen muotokieltä sekä tapaa rakentaa kuvia hyvin omintakeisiksi.

”Jack on erittäin monipuolinen taiteilija, joka kykenee työskentelemään todella intensiivisesti. Hän on aina aktiivinen ja varma tekemisissään. Hän on myös hyvin tarkka, eikä hutiloi työtä tehdessään. Monesti hän puhuu maalatessaan koko ajan jotain tai kertoo tarinoita”, luonnehtii Jelisejeff.

Teknisten seikkojen oppimisen sijaan tärkeintä on tukea kehitysvammaisten omaa ilmaisua sekä vahvuuksia. Myös omien kanavien ja ilmaisutapojen löytäminen on olennaista. Tässä tehtävässä ohjaajan rooli on erittäin tärkeä.

Sivun alkuun


Värien, hahmojen ja muotojen taidetta

Teksti ja kuva Eeva Grönstrand

Arja Elovirta on taiteen moniottelija. Nykyisin Taide-lehden päätoimittajana työskentelevä Elovirta on aikaisemmin opettanut 10 vuotta taidehistoriaa Helsingin yliopistossa.

Kehitysvammaisten ihmisten tekemään taiteeseen kuuluu omintakeinen tarinallisuus, visuaalisuus sekä salatut merkitykset. Taiteen marginaaleja tutkinut taidehistorioitsija Arja Elovirta on tutustunut kehitysvammaisten ihmisten tekemään taiteeseen Outsider-taiteena tunnetun taidesuuntauksen yhteydessä. Outsider-taide kulkee nykytaidekentän rinnalla, ja sille on omistettu Euroopassa runsaasti museoita, gallerioita, ateljeita sekä messuja.

Eräs Outsider-taiteen tulkitsijoista on ranskalainen Jean Dubuffet, jota kiinnosti eritoten mielenterveyspotilaitten, lasten sekä kehitysvammaisten ihmisten tekemä taide. Dubuffet koki, että näiden ihmisten tekemä taide on paljon aidompaa kuin kulttuurin pilaama taide. Hän kutsui sitä nimellä art brut, raaka taide. Oleellista tässä taiteessa on, että se on irrallaan kuvataidemaailmasta, kulttuurista ja sivistyksestä.

”Kiinnostus kehitysvammaisten taiteilijoiden tekemää taidetta kohtaan alkoi lisääntyä 1900-luvun alussa. Samaan aikaan innostuttiin myös esimerkiksi ulkoeurooppalaisesta taiteesta, joka ei ole taidetta siinä mielessä kuin se yleisesti ymmärretään. Pikemminkin tämä taide on suhteessa arkeen ja erilaisiin rituaalisiin käytäntöihin. Samaan aikaan myös muu akateemisen, korkean taiteen ulkopuolinen taide alkoi yleisemmin kiinnostaa”, taustoittaa Elovirta.

Kehitysvammaisten ihmisten taiteelle on Elovirran mukaan ominaista pintailmaisu, johon myös moderni taide pyrkii omassa muotokielessään. Keskeisiä tekijöitä ovat värit, hahmot ja muodot. Tyypillistä on myös omintakeinen tarinallisuus sekä salatut merkitykset. Sen sijaan esimerkiksi tilan rakentamista syvyysilluusion avulla näkee harvemmin.

”Kuten nykytaiteessa, myös kehitysvammaisten taiteilijoiden tekemässä taiteessa on tiedettävä itse työn tekoprosessista jotain, jotta työn koko mielenkiintoisuus paljastuisi.”

Esimerkkinä hän mainitsee 30-kiloisen pallon, joka koostui kokonaan virkatuista lappusista. Jos työtä olisi ryhdytty purkamaan, pinnan alapuolisista kerroksista olisi löytynyt aina uusi erillisistä lapuista koostuva kerros.

Kehitysvammaisten ihmisten taide eroaa muusta taiteesta tekoprosessinsa kautta, sillä kehitysvammainen henkilö tarvitsee ulkopuolista apua taiteensa tekemiseen.

”Taiteellinen lahjakkuus on kehitysvammaisten henkilöiden keskuudessa yhtä harvinaista kuin muidenkin ihmisten. Laajemmalle joukolle on kuitenkin tarjottava mahdollisuutta tutustua taiteen tekemiseen, jotta heidän joukostaan olisi mahdollista löytää myös lahjakkuuksia.”

Hänen mielestään olennaista on rohkaista kehitysvammaista taiteilijaa hänen oman kuvamaailmansa kehittämiseen.

Taiteen tehtävänä on tuottaa sisältöä ihmisten elämään. Elovirta näkee kehitysvammaisten ihmisten taiteen tärkeimpänä tehtävänä voimaantumisen. Lisäksi taiteen tekeminen tarjoaa muuta kuin kehitysvammaidentiteettiä vahvistavan toimintamuodon.

”Olen testannut ihmisiä näyttämällä heille kehitysvammaisten ihmisten tekemiä töitä ilman, että he ovat tienneet tekijöistä mitään. Monet ovat pitäneet niitä todella kiinnostavina ja arvelleet töiden liittyvän moderniin maalaustaiteeseen tai pop-taiteeseen. Osa näistä töistä voisi hyvinkin mennä myös johonkin nykytaiteen kategoriaan.”

Kehitysvammaisten taitelijoiden ammattimainen taiteenopetus on Suomessa vielä nuorta. Voidaan kuitenkin olettaa, että tulevaisuudessa joukosta nousee monia hienoja taiteilijoita. Eräs tie taiteenopetuksessa voisi olla vertaisoppiminen.

”Pidemmälle ehtineet voisivat toimia vertaisohjaajina. Suomessa esimerkiksi Kirsi Mikkonen ja Päivi Eronen voisivat olla tällaisia vertaisohjaajia, samoin kuin muutkin Kirsikodin taiteilijat, jotka ovat tehneet taidetta täyspäiväisesti”, Elovirta ideoi.

Sivun alkuun


”Tämä päivä eletään runsaasti”

Teksti ja kuva Eeva Grönstrand

”Minun on kaunistauduttava ennen kuin lähden ulos. Muutoin globalisaatio kärsii”, toteaa Ilona.

Ilona Pasasen verbaalinen ilotulitus ei jätä ketään kylmäksi. 29-vuotiaan Pasasen suonissa virtaa runonlaulaja Mateli Kuivalattaren verta. Ei siis ihme, että Pasasen puheessa suorastaan vilisee omatekoisia aforismeja ja runollisia kielikuvia. Epäilemättä myös suotuisa kotiympäristö on vaikuttanut asiaan. Äitinsä Marjatta Pasasen kanssa Kouvolassa asuva Ilona jakaa ympärilleen hyvää mieltä ja hymyjä hämmästyttävän terävillä ja humoristisilla havainnoillaan maailmasta.

Marjatta-äiti oli jo monien vuosien ajan pitänyt tapanaan kirjata ylös tyttärensä parhaimpia lohkaisuja. Näistä osa päätyi vuonna 2001 julkaistuun teokseen Ilona ilona. Vanhimmat muistiinpanot ovat tyttären murrosikävuosilta.

13-vuotiaana Ilona kysyi äidiltään: ”Tunsitko luomisen iloa kun synnytit minut ja Simon?” Äiti on keskeisesti mukana monessa muussakin mietteessä. ”Äiti, sinä olet minun kaunis silmäni” ja ”Äiti on tuhannen euron ihminen, hän on arvokas”, ovat lauseita, jotka äiti on varmasti mieluusti kirjoittanut muistiin.

Sen sijaan julkisilla paikoilla kovaan ääneen pamautetut vähemmän kohteliaat kommentit muista läsnäolijoista ovat saattaneet kohottaa hien äidin pintaan ainakin hetkeksi. Marketin kanssajonossa Ilona totesi edellään seisovalle muhkealle turkkirouvalle: ”Sinä olet hieno, mutta haiset hielle. Käy ostamassa deodoranttia.”

Omaa olemistaan Ilona pohtii varsin tyhjentävästi: ”Etkö tiedä, että minulla on tunteet. Minulla on VAHVAT tunteet. Älytasolla menee huonommin.”

Tänä vuonna Pasasilta ilmestyi kirja nimeltä Ilonsäteitä ja Surenkorento. Teos jatkaa edellisen linjoilla, ja sen sivuille on tallennettu riemukkaita havaintoja Ilonan elämän varrelta: ”Tämä viikonloppu on ollut turvallinen, ei mennyt turvalleen”, ”Elämässä pitää olla lommoa”, ”Unohdetaan eilinen. Tämä päivä eletään runsaasti.”

Keskivaikeasti kehitysvammaisella Ilonalla on vuosien varrella ollut lukuisia avustajia ja eri alojen terapeutteja sekä kotona että kodin ulkopuolisissa toimissa. Niinpä sanottavaa myös heistä on kertynyt runsaasti: ”Avustaja oli tänään ihmeen pirteä. Ei ollut ääniaaltoileva.”

Ilona sairastui teini-ikäisenä epilepsiaan, joka muuttui myöhemmin vaikeahoitoiseksi. Sen lisäksi hän sai myöhemmin myös diabeteksen. Lääkärit ja sairaalareissut ovat sen vuoksi tulleet tutuksi, ja sanottavaa riittää myös tällä saralla. ”On hyvä, että sokeritautilääkkeet on taas otettu. Ne hiukkaset pääsevät hajoamaan, molekyylit hyppivät kuin heinäsirkat pitkin lääkeratoja.”

Naistentautien poliklinikalla istuttiin odottamassa, ja jännitti hirveästi. Ilona rauhoitteli itseään näin: ”No istutaan tässä vain ihan housut pois -mentaliteetilla.”

Äiti voivotteli ystävilleen rankkoja kesälomia, jotka ovat menneet vuoroin diabeteksen, vuoroin epilepsian kanssa taistellessa. ”Vaihtelu virkistää!” heitti Ilona.

Ilona poimii uusia ilmaisuja kaikkialta ympäristöstään. Hän sijoittaa oppimansa luovasti uusiin asiayhteyksiin. Ilonaa kuunnellessa häntä voisi helposti kuvitella hyvinkin kirjanoppineeksi, mutta itse asiassa hän ei osaa lukea. Kun Ilonalle koulussa annettiin kirjoitustehtävä kotiläksyksi, hän oli todennut yksikantaan, ettei hänellä ole aikaa prosessoida aakkosia.

Epilepsian ja muiden sairauksien vuoksi Ilona ei voi työskennellä kodin ulkopuolella, joten päiväohjelma räätälöidään kunnon vaatimalla tavalla. Äidin tekemän lukujärjestyksen mukaan käydään avustajan kanssa lenkillä, uimassa, kerhoissa ja kursseilla, sekä piipahdetaan myös diskossa ja muissa riennoissa. Eläkkeellä olevan äidin kanssa tehdään tietenkin myös kotitöitä ja passataan vieraita.

Ilonan paras ystävätär on Jaana, jonka kanssa käydään esimerkiksi ostoksilla. Ostosten lomassa tulee ihasteltua myös kukkia ja miehiä. Poikaystävää ei tähän mennessä ole kohdalle vielä sattunut. Ilonalla on kuitenkin selvä käsitys, millainen hyvän miehen pitäisi olla.

”Ihannepoikaystävä on sellainen, ettei se huoju. Huojuvaa juoppomiestä en kelpuuta. Viinaa ei saa läträtä, ainoastaan kahvia!” tokaisee Ilona ponnekkaasti. Hetken mietittyään hän lisää: ”Minä en ymmärrä valtion monopolia, miksi juovuttavia aineita myydään?”

Sivun alkuun


Ajankohtaista

9.9. muistuttaa yhdeksän kuukauden raittiudesta

Kansainvälistä FASD-päivää vietetään 9.9. Päivä muistuttaa odottavan äidin yhdeksän kuukauden raittiudesta. Koska turvallista alkoholinkäytön rajaa odotusaikana ei tunneta, varminta on lopettaa juominen koko raskauden ajaksi. Raskaudenaikainen alkoholinkäyttö on merkittävin yksittäinen kehitysvammaisuuden aiheuttaja länsimaissa.

Suomessa syntyy joka vuosi arviolta 600–1000 alkoholin vaurioittamaa lasta. Alkoholialtistuksen aiheuttamat oireet vaihtelevat lievistä oppimisvaikeuksista vakaviin hermostovaurioihin ja epämuodostumiin. FASD eli Fetal Alcohol Spectrum Disorders on uusi kattotermi, joka kuvaa sikiövaurioiden laajaa kirjoa. Vaurioiden vakavin muoto on FAS eli sikiön alkoholioireyhtymä. Varhainen diagnoosin tekeminen olisi tärkeää, jotta FASD-lapset saisivat tarvitsemansa tuen ja pääsisivät kuntoutukseen. Varhainen kuntoutus vähentää keskushermostovaurioiden tuomia ongelmia.

Kehitysvammaliitto on käynnistänyt FASD-lasten ja -nuorten tuen ja palveluiden kehittämisprojektin Raha-automaattiyhdistyksen tuella. Kolmivuotinen hanke toteutetaan yhteistyössä Ensi- ja turvakotien liiton ja Perhehoitoliiton kanssa.

Sivun alkuun

Päivitetty: 03.09.2008

« Takaisin