Kuntavaalit 2017

Kehitysvammaliiton kuntavaaliteemat liittyvät vammaisten lasten ja nuorten koulunkäyntiin sekä saavutettavuuden edistämiseen kunnissa:

1.    Vammaiset oppilaat mukaan yleisopetukseen riittävästi tuettuna
2.    Riittävä tuki ammatillisissa opinnoissa ja vahvempi suuntautuminen työelämään
3.    Kuntien palvelut ymmärrettäviksi ja saavutettaviksi kaikille, selkokieltä viestintään

YK:n vammaissopimuksen artikla 24 edellyttää, että vammaisella ihmisellä on oikeus saada opetusta yleisessä koulutusjärjestelmässä yhdenvertaisesti muiden kanssa.

Lapsilla ja nuorilla on oikeus käydä tavallista koulua. Kuitenkin käytännössä monet vammaiset lapset käyvät koulua muista erillään erityisluokissa tai erityiskouluissa, vaikka lapsi ja hänen vanhempansa toisin haluaisivat.

Tilastokeskuksen vuoden 2015 tilastojen mukaan erityistä tukea perusopetuksessa sai 40 000 oppilasta.

  • 40% heistä opiskeli omassa ryhmässä
  • 41% osittain integroituna yleisopetuksessa
  • 19% kokonaan integroituna yleisopetuksessa.

Mitä inkluusio eli kaikkien mukana olo edellyttää?

Opetus on mahdollista järjestää siten, että ketään ei erotella joukosta, vaan kaikki voivat olla mukana. Osallisuus on mahdollista!

Kuntapäättäjiltä se edellyttää:

  • päätöstä, että omassa kunnassa luovutaan sijoittamasta vammaisia lapsia automaattisesti erityisluokille
  • jokaisen oppilaan ja hänen perheensä yksilöllisten toiveiden kuuntelua ja kunnioittamista
  • erityisopetuksen resurssien (erityisopettajat, muu tarvittava henkilöstö) jakamista sinne, missä oppilaat ovat, eikä päinvastoin oppilaiden keskittämistä sinne, missä erityisopetuksen resurssit ovat
  • riittävän tuen ja osaamisen (opettajat, muu tarvittava henkilöstö) varmistamista vammaisen oppilaan tukemiseksi
  • koulurakennusten esteettömyyden kehittämistä (esimerkiksi peruskorjausten yhteydessä)
  • sosiaali- ja terveystoimen ja sivistys- ja koulutoimen yhteistyötä.

Kouluinkluusio ei saa tarkoittaa sitä, että vammainen oppilas siirretään yleisopetukseen ilman tukea. Kouluinkluusio ei ole säästökeino, mutta se ei myöskään välttämättä tuo lisäkustannuksia. Tärkeintä on asennemuutos ja totutuista käytännöistä irtipäästäminen.

Suomi ratifioi YK:n vammaissopimuksen vuonna 2016. Se sitoo lainsäädännön tavoin.

Katso video, jossa erityisopettaja Matti Viinikka kertoo, kuinka hän on toteuttanut inkluusiota omassa opetuksessaan Espoossa:

Jokaisella lapsella on oikeus oppia, että hän kuuluu joukkoon. Kouluinkluusio nostaa erilaisuuden arvostamisen kaikkien yhteiseksi arvoksi.

Katso video, jossa Saga Hänninen kertoo omasta koulupolustaan. Hän on käynyt peruskoulun tavallisessa koulussa, mutta kohtaa haasteita ammatillisiin opintoihin siiryessään.

 

Ammatilliset opinnot eivät johda työelämään

Vammaisten ihmisten koulutustaso, työllisyysaste ja tulotaso ovat merkittävästi valtaväestöä heikompia. Vammaisille ihmisille on luotu “uraputki” erityiskoulun tai -luokan kautta suoraan eläkkeelle. Ammatillisissa opinnoissa ei ole riittävästi tukea tarjolla, mikä johtaa opintojen keskeyttämiseen. Ammatillisissa opinnoissa ei asteta riittävän vahvasti tavoitteeksi työllistymistä palkkatyöhön.

Katso video, jossa Samu Grundström kertoo, miten hän päätyi 16-vuotiaana eläkkeelle.

 

Viimeaikaiset ammatillisen koulutuksen leikkaukset heikentävät entisestään vammaisten oppilaiden asemaa.

Onko Suomella varaa menettää veronmaksajia? Onko meillä varaa koulutusjärjestelmään, joka ei johda mihinkään, vaan eristää vammaisen nuoren ja sysää hänet parikymppisenä eläkkeelle?

Mitä kuntapäättäjä voi tehdä:

  • resurssien turvaaminen, jotta oppilaitokset voivat antaa riittävästi lähiopetusta
  • henkilökohtaisen avun ja kuljetuspalvelujen turvaaminen opiskelussa
  • tuetun oppisopimusopiskelun kehittäminen
  • opettajien täydennyskoulutuksen resurssien turvaaminen
  • erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden tvt-taitojen oppimisen edistäminen
  • oppimisympäristöjen kehittäminen saavutettaviksi, mm. digisovellukset

Ann-Marie Knuuttila toivoo, että hänen tyttärensä saisi palkkatyötä ja voisi olla veronmaksaja.

 

Saavutettava kunta on hyvä kunta kaikille

Jokaisella yhteiskunnan jäsenellä on oikeus tarpeelliseen tietoon omalla kommunikointikeinollaan. Saavutettavuus on sitä, että tuotteet tai palvelut on suunniteltu niin, että ne soveltuvat monenlaisille käyttäjille. Yksi tärkeä saavutettavuuden osa-alue on tiedon saavutettavuus. Voidaan myös käyttää käsitettä kognitiivinen saavutettavuus.

Tiedon saavutettavuus

Tiedon saavutettavuus tarkoittaa ymmärtämisen helpottamista. Tiedottamisen ja viestinnän esteettömyydessä ja saavutettavuudessa on kysymys paitsi tekniikasta myös viestien selkeästä sisällöstä niin, että viestit saavuttavat kaikki käyttäjät – myös vammaiset ihmiset, ikäihmiset ja esimerkiksi maahanmuuttajat.

Viestinnän saavutettavuus tarkoittaa ymmärtämisen helpottamista sekä teknisten ratkaisujen että viestinnän sisältöjen avulla. Viestinnän saavutettavuus tulee ottaa huomioon sekä painetussa että sähköisessä mediassa.

Painetussa mediassa esimerkiksi kirjainten selkeys ja riittävä koko sekä taustan ja tekstin riittävät kontrastit tukevat selkeää ulkoasua ja saavutettavuutta.

Verkkoviestinnässä tekniiikan rakentaminen siten, että se noudattaa verkkoviestinnän kansainvälisiä esteettömyysohjeita (WAI, Web Accessibility Initiative -ohjeet) tukee saavutettavuutta.

Sisältötuotannossa oleellista on selkeän kielen käyttäminen ja selkokielisen sekä mahdollisesti kuvilla tuetun materiaalin tuottaminen niitä käyttäjiä varten, joille selkeä yleiskieli ei riitä. Ymmärtämistä voi helpottaa myös esimerkiksi sillä, että tekstin voi lukemisen lisäksi kuunnella.

Julkisten palveluiden digitalisointi

Julkiset palvelut digitalisoituvat kovaa vauhtia. EU:n ja Suomen valtionhallinnon tavoitteena on digitalisoida monia julkisia palveluita, joita aikaisemmin on tuotettu kansalaisille kasvokkaisena asiakaspalveluna tai lähetetty kirjepostina.

Parhaimmillaan digitaaliset palvelut avaavat kansalaisille mahdollisuuksia hoitaa omia asioitaan itsenäisesti. Hyvin toteutettuina ne tukevat myös erityisryhmien itsemääräämistä ja kansalaisuuden toteutumista.

Erityistä tukea ja apua tarvitsevien ihmisryhmien kannalta digitalisointiin liittyy kuitenkin myös vaaroja, joihin tulee kiinnittää huomiota. Suomessa asuu 430 000–650 000 ihmistä, jotka tarvitsevat selkokieltä (8–12 % väestöstä). Tässä ryhmässä on muun muassa kehitys- ja puhevammaisia henkilöitä, vanhuksia ja maahanmuuttajia. Heille hyvä yleiskielikin on usein liian vaikeaa.

EU:n digitaalisten palveluiden saavutettavuusdirektiivi keskittyy etenkin tekniseen saavutettavuuteen eli siihen, että verkkopalveluita olisi mahdollisimman helppo käyttää esimerkiksi erilaisten teknisten apuvälineiden kuten ruudunlukuohjelman avulla. Verkkopalvelun kognitiivista saavutettavuutta ja ymmärrettävää kieltä ei niissä mainita. Noin puolelle miljoonalle suomalaiselle kognitiivisen saavutettavuuden puutteet asettavat suuria esteitä käyttää julkisia verkkopalveluita ja pysyä mukana digitalisoituvassa yhteiskunnassa.

Kehitysvammaliiton mielestä kognitiivinen saavutettavuus ja verkkosivujen kielen ja sisältöjen ymmärrettävyys pitäisi yhtä lailla huomioida digitalisointiin liittyvissä uudistuksissa. Selkokielen tulisi olla digitaalisissa viranomaispalveluissa yksi kielivaihtoehdoista, jolloin se rinnastuu toisen kotimaisen kielen ja vähemmistökielen asemaan verkkopalveluissa.

Erityisen tärkeää on, että erityisryhmille suunnatuista julkisista palveluista löytyy verkosta tietoa myös selkokielellä. Laadun varmistamiseksi selkokieliset julkiset palvelut tulee merkitä selkotunnuksella.

Kehitysvammaliitto voi kouluttaa ja tehdä selkoaineistojen selkokielen tarkistuksia ja myöntää selkotunnuksen.

Miten kuntapäättäjä voi vaikuttaa?

  • käyttämällä selkeää virkakieltä
  • päättämällä, että kuntalaisille viestitään myös selkokielellä
  • päättämällä tarkistaa, ovatko kunnan verkkosivut tekniseltä saavutettavuudeltaan WAI-ohjeiden mukaiset ja onko tarjolla myös selkokieliset sivut
  • varaamalla resursseja kunnan henkilökunnan koulutukseen, jotta he osaavat viestiä selkokielisesti ja saavutettavasti
  • varaamalla resursseja selkokielisen materiaalin tuottamiseen

 

Lisätietoa Kehitysvammaliiton kuntavaaliteemoista: toiminnanjohtaja Marianna Ohtonen, p. 09 3480 9214

 

Päivitetty: 14.02.2017

« Takaisin