Deinstitutionalisoituminen Euroopassa

Lähtökohdat ja tutkimustarve

Laitosten hajauttamisella, deinstitutionalisoitumisella, ei ole vakiintunutta määritelmää. Voidaan perustellusti sanoa, että deinstitutionalisoituminen on ristiriitainen ja sisällöllisesti monitahoinen, eritasoisiin ilmiöihin ja prosesseihin viittaava termi. Sen käyttöyhteydet ovat myös hyvin moninaiset. Hajauttaminen koskettaa kuitenkin monin tavoin yksilöitä, ryhmien ja yhteisöjen elämää, organisatorisia kehyksiä ja yhteiskunnan institutionaalisia perustoja. Tutkimuksiin perustuvaa kattavaa ja systemaattista kokonaiskuvaa tästä yhteiskunnallisesta, kulttuurisesta ja ideologisesta prosessista ei ole saatavilla.

Käsitteellä on yleisesti tarkoitettu 1960-luvun loppupuolella alkanutta prosessia, jonka tuloksena aluksi mielenterveyspotilaat, sittemmin myös muut hoidon, kasvatuksen tai rangaistuskäytännön alaiset ihmiset on siirretty avohoitoon, avolaitokseen, asuinyhteisöön tai perhehoitoon. Suurista eristäytyneistä laitosyksiköistä on siirrytty lähellä ”normaalia” arkielämää oleviin, pienempiin yksiköihin. Alun perin ideologisena ja kulttuurisena tavoitteena oli hajauttamisen avulla toteutettu hoidon inhimillistäminen ja kohderyhmien ihmisarvon kohottaminen sekä humanisointi. Se merkitsi myös merkittävää käännekohtaa institutionaalistamisen historiassa, jossa yhteisöllisyys, subjektiiviset kansalaisoikeudet sekä identiteettikysymykset nousivat keskeisiksi hajauttamisen sisällöllisiksi perusteluiksi.

Joidenkin kriittisten arvioiden mukaan deinstitutionalisoituminen on käytännössä merkinnyt valitettavan usein myös yhteiskuntapolitiikkaa, jonka mukaisesti tukimuotoja karsitaan ja tavoitteena on lähinnä kustannussyistä toteutettavat säästötoimenpiteet. Tuloksena on ihmisten heitteillejättö, jota koristellaan eufemismein, suunnitteluslangilla ja uuskielen kukkasin. Tästä näkökulmasta hajauttaminen kytkeytyy hyvinvointivaltiomenojen karsimiseen, taloudelliseen tehokkuuteen sekä vastuun siirtoon yksilöille, omaisille ja perheille.

Näiden erilaisten lähtökohtien, toteutusten, merkitysten ja prosessien tunnistaminen eurooppalaisessa kontekstissa on tärkeää, koska keskustelua käydään hajauttamisen ohella hyvinvointivaltion rajoista ja julkisesta vastuusta, kolmannen sektorin mahdollisuuksista tuottaa hyvinvointipalveluja sekä yksilöiden subjektiivisista oikeuksista ja niiden toteutumisen esteistä. On tärkeä nähdä myös eri maiden väliset historialliset ja kulttuuriset erot, jotka vaikuttavat deinstitutionalisoitumisprosessiin.

Tarvitaan tutkimusta, jonka tehtävänä on selvittää ja avata deinstitutionalisoitumis- käsitteen yhteiskuntapoliittisia käyttöyhteyksiä, kulttuurisia ja ideologisia sisältöjä, jotta voidaan lisätä tietoa ja arvioida hajauttamisen vaikutuksia kohteena oleville ihmisryhmille ja yksilöille. Tutkimus lisää laitosten hajauttamiseen liittyvää tietoperustaa, jota voidaan käyttää päätöksenteon pohjana ja toimintapolitiikkojen arviointiperustana.

Tutkimuksen toteuttaminen

Tutkimuksen aineiston muodostaa Kehitysvammaliiton yhteistyössä EASPD:n (European Association of Service Providers for Persons with Disabilities) kanssa keräämä, kaikkiin Euroopan maihin suunnattu kysely. Kyselyn tarkoituksena on kerätä kattavasti deinstitutionalisoitumista käsittelevä tutkimus ja muu kirjallisuus yhdeksi tutkimusaineistoksi. Aineisto antaa mahdollisuuden tarkastella eurooppalaista kehitystä kokonaisuutena sekä maiden välisiä eroja ja yhtäläisyyksiä erityisesti kolmesta näkökulmasta: minkälaisena prosessina laitosten hajauttaminen näyttäytyy laitoshuollon eri asiakasryhmien näkökulmasta, mitkä ovat hajauttamisen merkityssisällöt eri yhteiskunnissa ja kulttuureissa ja minkälaisia poliittisia ja ideologisia intressejä ja ristiriitoja hajauttamiseen liittyy eri maissa?

Aineisto muodostaa tutkimusaiheen kannalta merkittävän tietopankin. Tutkimuksen analyysimenetelmänä on aineiston meta-analyysi. Meta-analyysin tekemistä ohjaavat seuraavat kysymykset:

  • Minkälaisia sisältöjä hajauttamiskäsitteistö saa eri maissa?
  • Mitä kohderyhmiä hajauttaminen koskee?
  • Mitkä ovat hajauttamisen kulttuuriset ja poliittistaloudelliset erot?
  • Minkälaisia uhkia ja mahdollisuuksia hajauttamiseen näyttää sisältyvän?

Kokoavana tarkasteluna deinstitutionalisaatioprosessia pyritään arvioimaan ja ymmärtämään moniarvoisessa eurooppalaisessa kontekstissa. Tavoitteena on kiinnittää analyysissä erityistä huomiota hajauttamisen kulttuurisiin ja ideologisiin ulottuvuuksiin. Analysoinnissa käytetään aineiston luokittelun välineenä erityistä tutkimusta varten rakennettua analyysimatriisia. Tämän lisäksi voidaan soveltaa käsitteiden ja kirjallisuusviitteiden verkostoanalyysia, jota on työstetty Kehitysvammaliiton tutkimustoiminnassa.

Lisätietoa

Päivitetty: 02.09.2015

« Takaisin