Tuella
Tuella omannäköiseen elämään
Jokaisella vaikeimmin kehitysvammaisella ihmisellä on oma yksilöllinen tapansa ilmaista itseään ja kertoa mielipiteitään. Tietty ilme, kehon jänteyden lisääntyminen ja katseen kääntäminen kohti voivat viestiä kiinnostuksesta. Innostunut liikehdintä ja tyytyväinen hyrinä voivat merkitä ”kyllä”, ja katseen alas laskeminen ja kulmien kurtistus kertoa ”ei”. Läheiset ja muut ihmiset, jotka viettävät paljon aikaa vaikeimmin kehitysvammaisen henkilön kanssa, osaavat usein tulkita näitä kehollisia, olemuskielellä ilmaistuja viestejä ja tarjota hänelle mieluista tekemistä, korjata asentoa tai päätellä vaikkapa, jatketaanko tai lopetetaanko jonkin asian tekeminen. On myös tärkeää, että lähi-ihmiset keskustelevat keskenään tällaisesta kokemusperäisestä tiedosta ja tulkinnoistaan ja välittävät tietoa uusiin ympäristöihin ja uusille kumppaneille. Tällä tavalla varmistetaan, että vaikeimmin kehitysvammaisen ihmisen viestit tulevat kuulluiksi ja hän voi vaikuttaa omaan elämäänsä.
Päätöksenteon tukeminen
Jokainen meistä tarvitsee muiden ihmisten tukea päätösten tekemiseen. Vaikeimmin kehitysvammainen ihminen on kuitenkin kaikilla elämänsä osa-alueilla riippuvainen muiden ihmisten tuesta ja siitä, että muut pitävät huolta hänen hyvinvoinnistaan ja tekevät päätöksiä, jotka kunnioittavat hänen tahtoaan ja mieltymyksiään.
Vaikeimmin kehitysvammaisen ihmisen itsemääräämisen ja päätöksenteon tukemisessa on pitkälti kyse läheisten ja ammattilaisten asenteesta. Siitä, että vaikeavammainen ihminen tulee nähdä kykenevänä ilmaisemaan omaa tahtoaan ja tekemään itseään koskevia päätöksiä, vaikka hänellä ei ole samanlaista ymmärrystä päätettävästä asiasta kuin läheisillä ja ammattilaisilla.
Vaikeimmin kehitysvammaisen, olemuskielellä viestivän ihmisten mielipiteen ilmaisua ja päätöksentekoa tuetaan käytännössä aivan arkisissa, jokapäiväisissä tilanteissa:
- henkilö viestii olemuksellaan jotakin (esim. hakeutuu tiettyyn paikkaan, alkaa liikehtiä levottomasti, hymyilee, kurottaa kohti)
- kumppanit huomaavat ja tunnistavat, että kyse on tahdonilmauksesta
- kumppanit yrittävät ymmärtää mitä viesti tarkoittaa ja tekevät jonkin tulkinnan (esim. pidän tästä, en voi sietää, haluan lisää, voitko lopettaa)
- kumppanit toteuttavat henkilön tahtoman asian (esim. laittavat lempimusiikin soimaan, tarjoavat jotain muuta, työntävät pyörätuoliin lisää vauhtia, avustavat pois tilanteesta ja omaan huoneeseen)
- kumppanit kokoavat tietoa henkilöstä, hänen mielenkiinnon kohteistaan ja hänelle tärkeistä asioista sekä välittävät tietoa eteenpäin (esim. tekevät päivittäisiä kirjauksia, kokoontuvat tukirinkitapaamisiin, kokoavat tietoa hoito- ja palvelusuunnitelmaan, tietoa käytetään toiminnan toteuttamiseen ja palveluiden järjestämiseen uudella tavalla).
Moni vaikeimmin kehitysvammainen ihminen elää hyvin suojeltua elämää. Silloin ei voi olettaa, että hänellä olisi mielipidettä asioista, joita hän ei ole koskaan kokenut. Olennainen osa päätöksenteon tukemista onkin, että läheiset ja ammattilaiset rikastuttavat kehitysvammaisen ihmisen elämää hänen toivomillaan asioilla. Tietoa asioista, joista ihminen pitää, voi käyttää pohjana uusia kokemuksia suunniteltaessa. Jos ihminen pitää kotonaan sohvalla köllöttelemisestä tai nauttii tuulisesta ilmasta, voisiko sohvan pehmeyttä ja rentoa olotilaa kokea jossakin muualla, kuten pehmeällä sammalmättäällä, tai voisiko päivään lisätä hiustenhoitohetken, jossa föönataan tukkaa ja samalla aistitaan lämmin puhallus kasvoilla? Yhteiset kokemukset täydentävät näkökulmaa ihmisestä ja siitä, mikä hänelle on tärkeää. Muiden ihmisten tuella mieltymyksistä voi kehittyä valintoja ja päätöksiä.
Katso video: Tarvitsen sinua, että voin kertoa
Video näyttää esimerkkejä siitä, miten monin eri tavoin puhevammaiset ihmiset ilmaisevat tahtoaan ja mielipiteitään olemuksellaan.
Lue lisää olemuskielellä kommunikoivan ihmisen päätöksenteon tukemisesta Tikonen-verkkolehden artikkeleista: