Matti Kauppinen pitää verkostoja sekä henkilöstön osaamista ja sitoutumista avaintekijöinä, kun puhutaan vaativan erityisen tuen opiskelijoiden koulutuksesta ammatillisissa erityisoppilaitoksissa.
-Hyviä tuloksia saadaan, jos myös opiskelija itse on yhdenvertaisena toimijana mukana yksilöllisen opintopolkunsa suunnittelussa.
Lähes 25 vuotta kestäneen työrupeamansa aikana Kauppinen todisti ammatillisen erityisopetuksen monet muutokset niin omassa työyhteisössään kuin valtakunnallisella tasolla. Kesällä eläkkeelle siirtynyt Luovi Helsingin koulutuspäällikkö uskoo Suomen säilyvän erityisryhmien koulutuksen mallimaana, vaikka haasteitakin riittää.
-Oppivelvollisuuden laajentaminen on ollut hyvä ajatus, mutta oppilaitokset ovat joutuneet perustamaan nopealla aikataululla uusia ryhmiä erityisen tuen opiskelijoille. Tiloja ja henkilöstöä on ollut vaikeaa saada.
Kauppinen näkee, että koulutuksen taso ylipäänsä on kehittynyt, mutta samalla myös tavoitteet ovat nousseet.
-Koulutukseen pääsyn oikea-aikaisuus, tutkinnon soveltuvuus nuorelle ja työllistyminen. Ne ovat vaativia tavoitteita.
Riittävä tuki ja verkostot avainasemassa
Kauppisen mukaan oppivelvollisuuden laajentumisen kanssa samaan aikaan käynnistetty TUVA-koulutus hakee vielä rooliaan vaativan erityisen tuen opiskelijan näkökulmasta. Onnekkaita ovat ne, jotka pääsevät vaativaa erityistä tukea tarjoaviin oppilaitoksiin. Paljon nuoria jää ilman opiskelupaikkaa.
-Väliinputoajia ovat myös sellaiset nuoret, joilla vaativan tuen tarve ei tule riittävän selvästi esille hakuvaiheessa. He eivät pärjää yleisopetuksen suuressa ryhmässä ilman riittäviä tukitoimia. Hyvin verkostoin ja tukitoimin nuori selviäisi tutkinnosta ja saattaisi työllistyäkin.
Kauppisen pitkä ura opetuksen parissa on omalla tavallaan myös ollut verkostoitumisen tarinaa. Jo Helsingin yliopistossa 80-luvulla porukoissa viihtyvä luokanopettajaopiskelija päätyi muun muassa ylioppilaskunnan hallitukseen ja Opiskelijoiden liikuntaliiton pääsihteeriksi.
-Kaverin houkuttelemana päädyin myöhemmin dysfasialuokan opettajaksi. Ja sieltä edelleen vuonna 1999 silloiseen Merikosken ammatilliseen koulutuskeskukseen valmentavan ja kuntouttavan ryhmän opettajaksi. Tuttu rehtori kysyi minua, kun ei varmaan tuntenut ketään muuta erityisopettajaa, Kauppinen naurahtaa.
-Mutta sille tielle jäin ja onneksi jäin!, Kauppinen toteaa ammatinvalinnastaan.
Koulutuspäällikkönä Kauppinen pyrki toteuttamaan ihmisläheistä työotetta.
-Pidin tärkeänä, että olen paikalla ja tavoitettavissa. Ovi työhuoneeseen oli auki sekä henkilöstölle että opiskelijoille. Jälkeenpäin toki olen huomannut paljon asioita, jotka nyt tekisin varmaankin toisin.
Erityisryhmien taitokisoista mukavat muistot
Merikoski liittyi sittemmin Luovin oppilaitoskokonaisuuteen. Luovin opettajana toimiessaan Kauppinen oli myös pitkään mukana Skills Finland -tapahtumissa, jotka ovat erityisryhmille tarkoitettuja ammattitaitokilpailuja. Vastaava kansainvälinen Abilympics-kilpailu tuli myös Kauppiselle tutuksi.
-Erityisryhmien kilpailutoiminnan tavoitteena on ollut alusta alkaen tuoda esille monenlaista osaamista ja samalla vaikuttaa asenneilmastoon. Erityisen tuen kilpailut ovat tilaisuus työnantajille nähdä opiskelijoita, jotka tekevät tutkintoon kuuluvia tehtäviä omien vahvuuksiensa kautta, Kauppinen toteaa.
Vuonna 2005 alkanut työ erityisryhmien ammattitaitokisoissa päättyi mukavissa tunnelmissa, kun Suomen joukkue sai keväällä ensimmäisen kultamitalinsa Ranskan Abilymbics-kisoissa.
Kauppinen sai työansioistaan viime vuonna presidentiltä Suomen Valkoisen Ruusun I luokan mitalin kultaristein.
-Huomionosoitus tuli yllättäen ja tilaamatta. Arvostan sitä todella korkealle. Se on hieno kiitos pitkästä urasta erityisopetuksessa ja Skills Finlandin toiminnan kehittämisessä. Mitalista kiitos kuuluu myös omille työtovereilleni ja niille kaikille, joiden kanssa olen saanut tehdä työtä.
Teksti ja kuvat: Sakari Kilkki
Vastaa