Elämänvaihe ei sovi vammaispalvelulain soveltamisen kriteeriksi
Vammaispalvelulain soveltamisalan muuttamista koskeva lakiesitys tulee hylätä, toteaa Kehitysvammaliitto lausunnossaan, jonka se antoi eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan järjestämässä kuulemistilaisuudessa 10.11.2025.
Kehitysvammaliiton mukaan lakiesityksessä käytetty käsite ”elämänvaihe” on edelleen avoin ja liian tulkinnanvarainen. Esimerkiksi kehitysvammaisuus aiheuttaa toimintarajoitteita, jotka vaikuttavat lapsuudesta vanhuuteen ja tarve vammaispalveluille säilyy kaikissa elämänvaiheissa. Kehitysvammaisen henkilön tarpeisiin saada vammaispalveluja vaikuttaa ensisijaisesti vamman aiheuttamien toimintarajoitteiden laajuus ja yksilöllinen elämäntilanne.
Elämänvaiheen sijaan Kehitysvammaliitto esittää, että erityispalveluiden tarvetta tulisi konkretisoida huomioimalla vahvemmin erilaiset toimintarajoitteet, jotka vaikuttavat ihmisen toimintakykyyn yksilöllisesti. Tarpeita tulisi arvioida suhteessa toimintarajoitteisiin ja niiden kompensointiin, niin että mahdollistetaan osallisuus, itsenäinen elämä ja itsemääräämisen toteutuminen.
Lain tarkoituspykälää tulisi vahvistaa
Lain tarkoituspykälää tulisi edelleen vahvistaa suhteessa lain soveltamiseen. Vammaispalvelulain tarkoitus on toteuttaa vammaisen henkilön yhdenvertaisuutta, osallisuutta ja osallistumista yhteiskunnassa sekä tukea vammaisen henkilön itsenäisen elämän ja itsemääräämisoikeuden toteutumista. Näiden oikeuksien toteutuminen edellyttää vammaisen henkilön yksilöllisen tarpeen ja edun mukaisia, riittäviä ja laadultaan hyviä palveluita.
Henkilön kuulemisesta palvelutarpeen arvioinnissa tulee tehdä velvoittavampi
Kehitysvammaliitto on huolissaan palvelutarpeen arvioinnin käytännöistä hyvinvointialueilla. Kehitysvammaliittoon on tullut yhteydenottoja, jotka kertovat siitä, että palvelutarpeen arviointeja ja päätöksiä palveluista tehdään kuulematta vammaisia ihmisiä.
Kehitysvammaliitto esittää, että vammaisen ihmisen osallisuudesta palvelutarpeen arviointiin tehdään velvoittavampi lainsäädännöllisesti, jotta vammaisten ihmisten oikeudet tulla kuulluksi toteutuvat. Vammaisen henkilön osallistumista ja osallisuutta on tuettava hänen yksilöllisen tarpeensa mukaisesti hänen toimintakykynsä, ikänsä ja elämäntilanteensa edellyttämällä tavalla.
Huomiota kiinnittää myös se, että vammaispalvelulakiin on tuotu velvoite RAI-arviointivälineistön käyttöön niissä tilanteissa, joissa vammaispalveluita hakee vanhuspalvelulain 3 §:ssä tarkoitettu iäkäs henkilö. On kuitenkin otettava huomioon, että RAI-arviointivälineistö ei toimi palvelutarpeen arvioinnin välineenä kaikkien ikääntyneiden vammaisten ihmisten kohdalla.
Kehitysvammaliitto esittää, että RAI-arviointivälineistön käyttöä ei kuvattaisi velvoittavaksi vaan ennemminkin suositellaan käyttämään vammaiselle henkilölle soveltuvia, näyttöön perustuvia palvelutarpeen arvioinnin välineitä.
Vammaispalvelujen tosiasiallinen saatavuus on vaikeutunut
Kehitysvammaliitto esittää lausunnossaan vakavan huolen vammaispalvelujen tilanteesta hyvinvointialueilla.
Kehitysvammaliitto kiinnittää huomiota siihen, että lakiesitys ei sisällä tietoa siitä, mihin 20,2 miljoonan euron rahoituksen vähentäminen hyvinvointialueilta perustuu. Kehitysvammaliiton mukaan vammaispalveluista ei voi leikata ja hyvinvointialueille täytyy varata edelleen aiemmin varattu 20,2 miljoonan euron rahoitus.
Hyvinvointialueiden tilanne on säästövaatimuksista johtuen vaikea, ja tämä näkyy siten, että uutta vammaispalvelulakia tulkitaan mahdollisimman tiukasti ja osittain virheellisesti. Esimerkiksi lievästi kehitysvammaisten ihmisten saamia asumispalveluja on paikoin kategorisesti siirretty sosiaalihuoltolain mukaisiin palveluihin, huomioon ottamatta yksilöllisiä tarpeita.
Lakiuudistuksen tavoitteena oli parantaa väliinputoajaryhmien pääsyä vammaispalveluiden piiriin. Monia aiemmin vammaispalveluita saaneita ja väliinputoajia kuten autismin kirjon ja lievästi kehitysvammaisia ihmisiä jää vammaispalveluiden ulkopuolelle ja heitä ohjataan soveltumattomiin yleispalveluihin, joita ei aina ole saatavilla.
Erityisen haavoittuvassa asemassa ovat Kehitysvammaliiton kohderyhmistä lievästi kehitysvammaiset henkilöt, vaikka uuden lain tavoitteena on ollut turvata heidän pääsynsä vammaispalveluiden piiriin. Käsillä olevassa lakiesityksessä lievästi kehitysvammaiset henkilöt on edelleen jätetty pois väliinputoajaryhmien yhteydestä, vaikka sosiaali- ja terveysvaliokunta on painottanut heidän kuuluvan soveltamisen piiriin.
Kehitysvammaliitto katsoo, että elämänvaihesäädöksestä johtuen osalla vammaisista ihmisistä pääsy vammaispalvelujen piiriin vaikeutuisi entisestään. Muutos vaikeuttaisi erityisesti vammaisten lasten ja ikääntyneiden vammaisten pääsyä tarvitsemiensa erityispalveluiden piiriin. Heitä siirrettäisiin enemmän yleispalvelujen piiriin, vaikka siellä ei olisi heille riittäviä ja tarpeenmukaisia palveluja.
YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksien komitean suositukset huomioitava jatkovalmistelussa
YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksien komitea on tutkinut Suomen ensimmäisen raportin vammaisten henkilöiden oikeuksista tehdyn yleissopimuksen täytäntöönpanosta. Komitean mukaan pyrkimys erotella tavanomaisesti kyseiseen elämänvaiheeseen liittyvät avun ja tuen tarpeet niistä tarpeista, joihin vastataan vammaispalvelulain mukaisilla palveluilla, olisi ehdotetussa muodossaan syrjivä iän perusteella ja olisi ristiriidassa yleissopimuksen 1 artiklan kanssa. Komitea suosittelee pidättäytymään ottamasta käyttöön elämänvaihe-kriteerejä vammaispalvelulaissa.
Lain toimeenpanoa ja sen ohjausta tulee vahvistaa
Kehitysvammaliitto näkee positiivisena, että STM on käynnistänyt hankkeen, jolla seurataan uuden vammaispalvelulain tavoitteiden toteutumista. Kehitysvammaisten ihmisten kannalta uuden vammaispalvelulain toimeenpanon seuranta on ensiarvoisen tärkeää, kun uuden vammaispalvelulain astuessa voimaan on samalla pääosin kumottu kehitysvammalaki, joka on aiemmin turvannut heille erityispalvelut.
Tärkeää on myös, että vammaisalan asiantuntijoiden työn tueksi soveltamisalan muutoksista annetaan tietoa THL:n ylläpitämässä Vammaispalvelujen käsikirjassa. THL:n tekemälle työlle tulee varata riittävä rahoitus.
Kehitysvammaliitto esittää, että koulutusta vammaispalvelulain soveltamisesta järjestetään vahvemmin. Uutta vammaispalvelulakia koskevaan kouluttamiseen, tiedottamiseen, ohjaukseen sekä myös jo aloitettuun seurantahankkeeseen tulee osallistaa tiiviisti eri tavoin vammaisia ihmisiä edustavat järjestöt, joille on ehtinyt kertyä jo merkittävästi tietoa ja kokemuksia lain käytännön soveltamisesta.
Uuden vammaispalvelulain soveltamista ohjaamaan tulisi laatia valtakunnallinen soveltamisopas, koska hyvinvointialueiden uuden lain soveltamiskäytännöt ovat osoittautuneet hyvinkin kirjaviksi. Tämä saattaa eri alueilla asuvat vammaiset ihmiset keskenään epäyhdenvertaiseen asemaan.
Soveltamisalan tarkentamisen perusteluna lakiesityksessä tuodaan esille riski siitä, että ilman nyt esitettyjä muutoksia lain asema erityislakina heikkenee ja kustannukset kasvaisivat merkittävästi. Uusi vammaispalvelulaki on ollut voimassa vasta vähän aikaa, ja nykyisestä soveltamisesta on vasta saatu ensimmäistä THL:n tuottamaa seurantatietoa. Siksi mahdolliset tarkennukset soveltamisalaan pitäisi tehdä vasta sitten, kun nykyisen voimassa olevan lain ihmis- ja perusoikeus- sekä kustannusvaikutukset ovat laajemmin tiedossa.
Lisätietoa:
Kehitysvammaliiton toiminnanjohtaja Susanna Hintsala, p. 040 741 6179
Asiantuntija Susanna Rieppo, p. 050 329 0511