Kampanjat

Palkkaa työstä

Ihmisoikeusliitto ja Kehitysvammaliitto kampanjoivat syyskuussa 2019 kehitysvammaisten ihmisten työoikeuksien puolesta. Järjestöjen mielestä työtoiminta tulisi uudistaa kokonaisvaltaisesti. Tällä hetkellä tuhannet kehitysvammaiset ihmiset osallistuvat työtoimintaan ilman palkkaa, vaikka monella olisi kykyä oikeaan palkkatyöhön. Moni työtoiminnassa oleva tekee tuottavia työtehtäviä, mutta ilman työsuhdetta ja sen tuomaa suojaa ja etuja. Jotkut ovat työskennelleet vuosia tai jopa vuosikymmeniä ilman työntekijälle kuuluvia oikeuksia.

Palkkaa työstä -kampanjalla Ihmisoikeusliitto ja Kehitysvammaliitto haluavat lisätä tietoisuutta työtoiminnan epäkohdista. Järjestöt haluavat, että kehitysvammaisten ihmisten työtoimintaa koskeva lainsäädäntö ja käytännöt uudistetaan kokonaisvaltaisesti.

Työikäisiä kehitysvammaisia henkilöitä on Suomessa noin 25000. Heistä vain noin 3 % on palkkatyössä, vaikka potentiaali olisi arvioiden mukaan ainakin viisinkertainen. Toimivia keinoja kehitysvammaisten ihmisten työllistymisen tukemiseen on jo nyt olemassa. Lainsäädännön puuttuessa kuntien välillä on tällä hetkellä huomattavia eroja.

Janne Ahokainen

Mustavalkokuvassa Janne.
Kuva: Liisa Huima

”En motivoitunut ruuvien pussituksesta työkeskuksessa. Tyypit saavat 70 euroa kuussa, mutta kaikki menee ruokaan, se on plus miinus nolla. Viisi päivää viikossa hommissa ja ainoa plussa oli ilmainen bussikortti. Avotöissä ollessani jouduin neuvomaan kesätyöntekijää, joka sai tonnin kuussa. Itse sain 40 euroa. Ei hymyilyttänyt. Nyt olen ollut 12 vuotta palkkatyössä koululla laitoshuoltajana. En joudu enää nostamaan työkyvyttömyyseläkettä, koska olen kokopäivätyössä. Palkka on tärkeää, että pystyy elättämään perheensä ja maksamaan laskunsa, tekemään matkoja ja harrastamaan. Minulla on vaimo ja kaksi lasta, 1- ja 3-vuotiaat tytöt. Liian usein ihminen tuomitaan, kun nähdään diagnoosi, näkemättä itse ihmistä. Täällä koululla olen Janne enkä kehitysvammainen.”

Miia Pallonen

Mustavalkokuvassa Miia.
Kuva: Liisa Huima

”Olen ollut avotyössä postitushommissa sekä kirjastossa, jossa asettelin kirjoja hyllyihin ja palvelin asiakkaita. Tein viiden tunnin päiviä viitenä päivänä viikossa. Postitushommassa sain 5-7 euroa päivässä, kirjastossa 10 euroa päivässä. Silloin ajattelin, että minulla on työpaikka ja nyt tehdään töitä! Mutta nyt kun olen palkkatöissä ja saan kuukausipalkkaa, niin ymmärrän eron. Miten noin vähällä voi kukaan tulla toimeen? Kun on palkkatöissä, pystyy maksamaan omat laskut ja elämiset. Avotöissä, jos saat 10 euroa tai vähemmän päivässä, niin miten sinä pystyt elättämään itsesi. Kyllä se aika väärin on. Asiaan pitäisi tulla muutos. Nyt teen siivoushommia ja ompelutöitä ja saan oikeaa palkkaa. Nyt voin käydä esim. kavereiden kanssa leffassa tai syömässä tai laittaa rahaa vähän sivuun lomia varten. Mielestäni jokaisen ihmisen on oikeus saada palkkaa, tuntea, että on hyvä työssä ja että häntä arvostetaan.”

Katso myös Miian video:

Satu Pietikäinen

Mustavalkokuvassa Satu.
Kuva: Liisa Huima

”Olen tehnyt avotyötä päivätoiminnassa ja vanhusten palvelutalossa. Tein siellä siivoustöitä. Sekin oli ihan kivaa, en valita. Mutta nyt olen palkkatöissä pesulassa. Saan kymmenen euroa tunnissa. Ennen sain saman verran päivässä. Pesen pyykkiä, mankeloin, hoidan pyykinpesukonetta ja kuivuria, vien pyykit kerroksiin. Korkea hygieniataso on tärkeää. Tykkään työstäni. Osa-aikatyö tuo lisätuloja eläkkeen päälle. Ostin rahoilla kotiin tiskikoneen. Koirani Bella on myös saanut enemmän luksusta kuin ennen. Koira on minulle tärkeä. Asun omassa asunnossa koiran ja kissan kanssa. Palkkatyö on tehnyt minusta iloisemman: olen huomannut, että osaan ja minua arvostetaan. Haluan sanoa muille kehitysvammaisille, että hankkikaa työhönvalmentaja ja menkää rohkeasti palkkatyöhön.”

Kalle Utriainen

Mustavalkokuvassa Kalle.
Kuva: Liisa Huima

”Olen tehnyt aiemmin avotyötä. Olin kahvilassa töissä, palvelin asiakkaita ja tein tuotteita myyntiin. Tein kuutta seitsemää tuntia päivässä. Minulle maksettiin vähän alle satanen kuussa. Onhan se aika vähän, kun ottaa huomioon kuinka paljon minä siellä kuitenkin tein töitä. Ei se tietenkään kauhean reilulta tuntunut. Sain paljon kehuja asiakkailta, koska olin tosi asiakasystävällinen ja tykkäsin siitä työstä. Kyllähän se harmitti, ettei siitä kertynyt rahaa. Nyt olen palkkatöissä kukkakaupassa. Käsittelen leikkokukkia, autan muita työntekijöitä ja myös asiakkaita ostosten kanssa. On elämä jonkin verran muuttunut nyt, kun saan palkkaa. Aiemmin en pystynyt käymään esimerkiksi Linnanmäellä tai leffassa. Mielestäni, jos ihminen otetaan töihin, niin kyllä siitä tulisi maksaa palkkaa.”

Katso myös Kallen video:

Karoliina Olkkonen

Mustavalkokuvassa Karoliina.
Kuva: Liisa Huima

”Olen tehnyt avotyötä keittiöapulaisena ja siivousapulaisena. Tein 4-5 tunnin työpäiviä ja sain työosuusrahaa 12 euroa päivässä. Tuntui epäreilulta saada noin vähän rahaa, koska minä tein samaa työtä kuin moni muu siinä työpaikassa. Muut saivat siitä palkkaa, mutta minä sain vain työosuusrahaa. Nyt olen palkkatöissä ja elämäni on muuttunut, kun ei tarvitse enää laskea jokaista euroa. Ihmiselle on tärkeä saada itse tienata elantonsa. Jos on avotyössä, hänellä ei ole irtisanomissuojaa, ei kerrytä eläkettä, ei vuosilomaa, ei mitään perusoikeuksia, mitä muilla palkkatyössä tai työsuhteessa olevilla ihmisillä on. Siksi avotyö tuntuu epäoikeudenmukaiselta.”

Katso myös Karoliinan video:

Sanna Sepponen

Mustavalkokuvassa Sanna.
Kuva: Liisa Huima

”En ole koskaan ollut avotyössä. Olen kuitenkin huolissani kavereiden puolesta, jotka ovat. Avotyö ei ole kivaa, koska siitä ei saa kunnon palkkaa. Oikeassa työssä saa palkkaa ja voi elää omaa elämäänsä ja olla itsenäinen. 12 euron työosuusraha päivässä ei riitä. Jos haluaa syödä työpäivän aikana, menettää senkin. Minulla on onneksi ollut alusta lähtien työhönvalmentaja, joka on auttanut hakemaan palkkatyötä, ei avotyötä. Opiskeluaikana olin työharjoittelussa kaupassa, vanhusten kanssa ja päiväkodissa. Sitten pääsin ensimmäiseen palkkatyöhön hampurilaisravintolaan. Nykyään olen töissä isossa valtionyhtiössä. Palkka on tärkeää. Kun on enemmän rahaa, se antaa mahdollisuuden elää omaa elämää.”

Palkkaa työstä -kampanjan usein kysytyt kysymykset

1. Mitä on kehitysvammaisten työtoiminta?

Kehitysvammaisten ihmisten työtoiminta on työn kaltaista toimintaa, jota kunnat järjestävät kehitysvammaisille ihmisille. Sitä järjestetään joko kuntien ylläpitämissä työkeskuksissa tai tavallisilla työpaikoilla niin kutsuttuna avotyötoimintana. Työtoimintaan osallistuvilla ihmisillä ei ole työsuhdetta, vaan toiminta määritellään sosiaalipalveluksi. Näin ollen he eivät saa työsuhteeseen kuuluvia etuja, kuten palkkaa ja vuosilomia. Työtoiminta ei myöskään kerrytä eläkettä.

Työkeskuksissa tehtävät voivat sisältää esimerkiksi tavaroiden pakkaamista tai kokoamista alihankintana yksityisille yrityksille. Avotyötoiminnassa mukana olevat tekevät tavanomaisia työtehtäviä tavallisilla työpaikoilla.

Työtoiminnasta saatu korvaus on keskimäärin 5 euroa päivässä. Jos tästä summasta vähennetään ateriamaksu, saattaa työtoimintaa tekevä jäädä jopa miinukselle.

2. Kuinka yleistä työtoiminta on ja missä se tapahtuu?

Suomessa on arviolta 25000 työikäistä kehitysvammaista ihmistä. Heistä noin 9000 on mukana työtoiminnassa. Näistä ihmisistä noin 6000 käy työkeskuksissa ja yli 2000 on avotyötoiminnassa tavallisilla työpaikoilla.

Yleisimmät avotyötoiminnan työpaikat ovat ravintoloita, kahviloita ja suurtalouskeittiöitä. Myös kaupat sekä vanhainkodit ja muut hoiva-alan työpaikat ovat yleisiä.

Lähes puolet avotyötoiminnasta (48 %) järjestetään julkisen sektorin työpaikoilla. Yksityisellä sektorilla tapahtuu 38 % avotyötoiminnasta ja kolmannella sektorilla, kuten järjestöissä, osuus on 14 %.

3. Osallistuvatko kaikki työikäiset kehitysvammaiset ihmiset työtoimintaan?

Eivät osallistu. Osa kehitysvammaisista ihmisistä ei halua osallistua tai ei pysty osallistumaan työtoimintaan eri syistä. Noin 3% työikäisistä kehitysvammaisista ihmisistä on palkkatöissä.

Työtoimintaan osallistuvat pääasiassa ne kehitysvammaiset ihmiset, jotka on kunnissa katsottu siihen kykeneviksi. Mukana on työkyvyltään hyvin erilaisia ihmisiä.

4. Kuka työtoiminnan järjestämisestä vastaa?

Työtoiminnan järjestämisestä kuntien ylläpitämissä työkeskuksissa vastaa kuntien sosiaalipalvelut. Avotyön osalta kuntien sosiaalitoimen työntekijät ja työpaikat sopivat toiminnan järjestämisestä tapauskohtaisesti.

5. Mikä työtoiminnassa on ongelma?

Työtoiminnasta ei saa palkkaa, eikä se kerrytä vuosilomapäiviä tai eläkettä kuten palkkatyö. Osa kehitysvammaisista henkilöistä on saattanut olla työsuhteeseen rinnastettavassa toiminnassa jopa vuosikymmeniä ilman työsuhteeseen kuuluvia oikeuksia ja etuuksia.

Nykyiset työtoiminnan muodot loukkaavat monelta osin kehitysvammaisten ihmisten työoikeuksia. Kehitysvammaisuus ei voi olla perusteena sille, että työtä tekevä henkilö ei saa lainkaan työntekijälle kuuluvia etuja. Kun työsuhteen tunnusmerkit täyttyvät, pitää työntekijän saada hänelle kuuluvat edut ja suoja.

On todennäköistä, että työsuhteen tunnusmerkit täyttyvät monessa tapauksessa sekä avotyötoiminnassa, että työkeskuksissa. Tietyn ryhmän jättäminen työsuhteisen työn ulkopuolelle on niin perustuslain kuin työoikeuksien näkökulmasta ongelmallista.

Työikäisistä kehitysvammaisista ihmisistä vain hyvin pieni määrä, noin 500 – 600 henkilöä (3 %) on palkkatyössä. Kuitenkin ainakin 3000 nyt työtoiminnassa olevaa kehitysvammaista henkilöä olisi halukkaita ja kykeneviä työllistymään palkkatyöhön.

6. Eivätkö työtoiminnan ongelmat koske muita ryhmiä?

Työtoimintaan osallistuu Suomessa kehitysvammaisten ihmisten lisäksi myös esimerkiksi pitkään työttömänä olleita ihmisiä, yleensä kuntouttavan työtoiminnan nimikkeen alla. Palkkaa työstä -kampanja keskittyy kuitenkin yksinomaan kehitysvammaisten ihmisten työoikeuksiin ja puutteisiin niiden toteutumisessa.

7. Mikä jarruttaa kehitysvammaisten ihmisten pääsyä palkkatöihin?

Usein kehitysvammaiset ihmiset tarvitsisivat palkkatyöhön päästäkseen yksilöllistä tukea. On tutkittua näyttöä siitä, että kun kehitysvammaisia ihmisiä tuetaan työhönvalmennuksella, työllistyminen palkkatyöhön onnistuu selvästi paremmin. Kuitenkin vain pienessä osassa Suomen kuntia hyödynnetään työhönvalmennusta työllistymisen tukena.

Kehitysvammaisia ihmisiä ei tyypillisesti myöskään ohjata tai kannusteta kuntien TE-palveluiden piiriin työnhakijoiksi. Näyttääkin siltä, että kehitysvammaisia ihmisiä ei nähdä Suomessa täysivaltaisina työntekijäkansalaisina.

8. Tuetaanko kehitysvammaisten ihmisten työllistymistä joissain maissa paremmin?

Tutkittua tietoa kehitysvammaisten ihmisten palkkatyöhön osallistumisesta on vain vähän. Kanadassa kaikista työikäisistä kehitysvammaisista ihmisistä 26 % on palkkatyössä. Tätä on edesauttanut se, että tuetun työllistymisen työhönvalmennus otettiin siellä käyttöön jo 1990-luvulla. Yhdysvalloissa, jossa työhönvalmennuksen malli alun perin kehitettiin, kehitysvammaisten ihmisten työllisyysaste on arviolta jopa 35 %. Suomessa palkkatyöhön osallistuu vain noin 3 %.

9. Järjestävätkö kunnat Suomessa työhönvalmennusta?

Tutkimustietoa siitä, miten kunnat tukevat kehitysvammaisten ihmisten työnhakua, ei juuri ole. Tiedossa on, että joissain kunnissa on päätetty panostaa kehitysvammaisten ihmisten työhönvalmennukseen. Esimerkiksi Vantaalla työhönvalmennus on aktiivisesti käytössä, ja siellä kehitysvammaisisista ihmisistä osallistuukin palkkatyöhön 11,5 % (viimeisin tilastotieto vuodelta 2015). Koko maassa vastaava osuus on noin 3 %.

10. Mitä asialle pitää tehdä ja kenen?

Yksinkertaisesti: työsuhteen tunnusmerkit täyttävästä työstä on saatava palkkaa ja työlle kuuluva suoja.

Valtion on taattava kehitysvammaisten ihmisten oikeuksien toteutuminen. Nykyisen hallituksen tulee laatia askelmerkit työtoiminnan kokonaisvaltaiselle uudistukselle. Tässä uudistamistyössä on korjattava lainsäädännön ongelmat sekä puututtava kuntien työoikeuksia loukkaaviin käytäntöihin.

Kehitysvammaisten ihmisten työoikeuksien loukkausten on loputtava.

Lue lisää

Palkkaa työstä -blogit

Kari Vuorenpää: Palkattoman työn teettäminen kehitysvammaisilla saa riittää

Jaana Paanetoja: Miksi kehitysvammaisten avotyötoiminta jatkuu yhä?

Sari Sepponen: Rohkeasti palkkatyöhön, jos siihen on mahdollisuus

Heidi Hulkko ja Inka Junnonaho: Palkkatöihin rohkeasti ja iloisin mielin – työvalmennuksen tuella

Näe Down-ihmiset uudessa valossa – taidekuvat valtasivat kauppakeskukset

Kansainvälistä Downin syndrooma -päivää vietetään 21.3. Sen kunniaksi Kehitysvammaliitto kampanjoi vuonna 2018 viikon ajan ympäri Suomea vahvalla taidekuvista koostuvalla kampanjalla, jolla haluttiin kohdistaa erilainen katse Downin syndroomaan. Kampanja näkyy myös virtuaalisen valokuvanäyttelyn ja tarinoiden muodossa osoitteessa www.oonupee.fi.

Huomio vahvuuksiin ja voimavaroihin

Downin syndrooma näkyy ihmisen ulkonäössä ja kehityksessä, mutta sen ei pitäisi olla ainoa asia, johon huomio kiinnittyy. Kampanjan tavoitteena onkin osoittaa jokaisen vahvuudet ja voimavarat. Kuvien mallit ovat itse saaneet päättää, millaisena he haluavat tulla nähdyksi. Lopputuloksena näemme unelmia, rakkautta, rohkeutta, voimaa, haavoittuvaisuutta ja upeita persoonia.

Suomalainen yhteiskunta ja esimerkiksi työelämä ei ole vielä huomannut tätä potentiaalia. Vain noin 500 kehitysvammaista henkilöä on palkkatyössä, vaikka huomattavasti suurempi joukko pystyisi tekemään työtä, jos siihen annettaisiin mahdollisuus. Kehitysvammaliitto kerääkin kampanjan aikana varoja Palkkaa mut -hankkeeseen, jolla tuetaan kehitysvammaisten nuorten työllistymistä.

Kampanjan mediakumppanina toimii JCDecaux. ”Olemme mielellämme mukana yhteistyökumppanina tässä tärkeässä ja ajankohtaisessa kampanjassa. Uskomme, että digitaaliset ulkomainospinnat kauppakeskuksissa tarjoavat näkyvän kanavan tälle kampanjalle, jossa pyritään lisäämään ihmisten tietoisuutta Downin syndroomasta”, kommentoi JCDecaux’n markkinointipäällikkö Sampo Koskinen.

Kampanjan upeat muotokuvat ovat valokuvaaja Veikko Kähkösen ottamia.

www.oonupee.fi

Lahjoita kehitysvammaisten nuorten työllistämiseen

Kehitysvammaisten nuorten TET-harjoittelu eduskunnassa

#tavoitteenatyö: kehitysvammaisten nuorten TET-harjoittelu eduskunnassa.

Kehitysvammaliitto ja eduskunnan vammaisasiain yhteistyöryhmä (VAMYT) järjestivät yhteisen TET-harjoittelukampanjan marraskuussa 2017. Kampanjan tavoitteena oli, että mahdollisimman moni kansanedustaja ja eduskuntaryhmä innostuisi ottamaan kehitysvammaisia nuoria tutustumaan työelämään. Työelämään tutustuminen on tärkeä ensimmäinen askel polulla kohti palkkatyötä.

Kampanja oli osa Kehitysvammaliiton Palkkaa mut -hanketta, jonka tarkoituksena oli edistää kehitysvammaisten henkilöiden työllisyyttä. Suomessa työikäisistä kehitysvammaisista henkilöistä vain noin 2 % tekee työsuhteista palkkatyötä. Kehitysvammaiset nuoret ja aikuiset haluavat ja kykenevät oikeisiin töihin ja heillä on oikeus saada palkkaa tekemästään työstä. Polku työelämään alkaa jo nuorella iällä, minkä takia on tärkeää, että kehitysvammainen nuori pääsee tutustumaan työelämään mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.

Kampanjan tunnus sosiaalisessa mediassa oli #tavoitteenatyö. TET-kampanjaan osallistuneet kansanedustajat tunnisti keltaisesta #tavoitteenatyö-rintanapista.

Minä luen sinulle

Mies lukee naiselle ääneen kirjaa.

Minä luen sinulle -kampanja järjestettiin helmikuussa 2019. Kampanjan teemana oli Iloa lukemisesta ja vapaaehtoistoiminnasta.

Kampanjassa suomen kieltä opiskelevat maahanmuuttajat toteuttivat lukuhetkiä iäkkäille ja kehitysvammaisille ihmisille. Lukuhetkiä järjestettiin 11. – 15.2.2019 vanhus- ja vammaistyön yksiköissä eri puolilla Suomea.

Lukuhetkissä luettiin ääneen selkokielisiä kirjoja ja muita selkoaineistoja, joita kaikkien on helpompi lukea ja ymmärtää. Maahanmuuttajat oppivat lukuhetkissä suomen kieltä ja saivat kokeilla vapaaehtoistoimintaa. Iäkkäät ja kehitysvammaiset ihmiset jakoivat elämänkokemustaan ja tutustuivat uusiin suomalaisiin.

Kampanjaan osallistui vanhus- ja vammaistyön yksiköitä, monikulttuurisuustyön toimijoita ja suomen kielen opiskelijoita.

Minä luen sinulle -kampanjan suojelijana toimi tasavallan presidentti Sauli Niinistö.

Kampanja näkyi sosiaalisessa mediassa aihetunnisteella #minäluensinulle.

Ei myytävänä

Kehitysvammaliitto oli vuonna 2017 mukana vammaisjärjestöjen yhteisessä Ei myytävänä -kansalaisaloitteessa, jossa vastustettiin sitä, että vammaisten henkilöiden koko elämän mittaisia, välttämättömiä palveluja järjestetään hankintalain mukaisesti palvelujen kilpailutuksen kautta. Kansalaisaloitteella pyrittiin saamaan hankintalaki uudestaan eduskunnan käsittelyyn ja muutetuksi siten, että vammaisten henkilöiden elämälle välttämättömät palvelut rajataan hankintalain soveltamisalan ulkopuolelle.

Miksi teemme kansalaisaloitteen? -kaaviokuva.

www.eimyytavana.fi

Tavoite 24 – Mukana vai ei?

Tavoite 24 -kampanjan tunnus.

YK:n vammaissopimuksen artikla 24 edellyttää, että vammaisella ihmisellä on oikeus saada opetusta yleisessä koulutusjärjestelmässä yhdenvertaisesti muiden kanssa. Kehitysvammaliitto kampanjoi kaikille yhteisen inklusiivisen koulun puolesta yhdessä viiden muun vammaisjärjestön kanssa. 

Tilastokeskuksen vuoden 2015 tilastojen mukaan erityistä tukea perusopetuksessa sai 40 000 oppilasta.

  • 40 % heistä opiskeli omassa ryhmässä
  • 41 % osittain integroituna yleisopetuksessa
  • 19 % kokonaan integroituna yleisopetuksessa.

Inkluusion toteutuminen opetuksessa edellyttää:

    • tahtoa kehittää koulua
    • sosiaali- ja terveystoimen ja sivistys- ja koulutoimen yhteistyötä
    • riittävää tukea vammaiselle oppilaalle, ts. tarpeeksi erityisopettajia ja avustajia
    • koulurakennusten esteettömyyden kehittämistä (esimerkiksi peruskorjausten yhteydessä)
    • ammatillisissa opinnoissa riittävää tukea (lähiopetusta) ja vahvempaa suuntautumista työelämään
    • henkilökohtaisen avun ja kuljetuspalvelujen turvaamista
    • tuetun oppisopimusopiskelun kehittämistä
    • opettajien täydennyskoulutuksen resurssien turvaamista
  • erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden tvt-taitojen oppimisen edistämistä
  • oppimisympäristöjen (mm. erilaiset digisovellukset) kehittämistä saavutettaviksi

Kouluinkluusio nostaa erilaisuuden arvostamisen kaikkien yhteiseksi arvoksi. Rehtori Martti Hellström kertoo, miten Auroran koulu kasvoi yhteisönä kehitysvammaisten oppilaiden myötä.

Erityisopettaja Matti Viinikka kertoo, kuinka hän on toteuttanut inkluusiota omassa opetuksessaan.

Kouluinkluusio ei saa tarkoittaa sitä, että vammainen oppilas siirretään yleisopetukseen ilman tukea. Kouluinkluusio ei ole säästökeino, mutta se ei myöskään välttämättä tuo lisäkustannuksia. Tärkeintä on asennemuutos ja totutuista käytännöistä irtipäästäminen.

Katso lisää Tavoite 24 -kampanjan videoita YouTube-kanavaltamme:

Tavoite 24 – Mukana vai ei? (youTube.com)