Tuettu päätöksenteko käytäntöön

Kehitysvammaliiton Tuettu päätöksenteko käytäntöön -hankkeen (1.4.2026-30.9.2027 ESR+) tavoitteena on kehittää toimivia tuetun päätöksenteon palvelun käytäntöjä hyvinvointialueiden vammaissosiaalityöhön. Hankkeen yhteistyökumppaneina kehittämässä ovat Pohde sekä Savas-säätiö.  

Tuettu päätöksenteko on Suomessa uusi palvelu. Suomessa oikeutta tehdä omaa elämäänsä koskevia päätöksiä on vahvistettu uudessa vammaispalvelulaissa (675/2023) tuetun päätöksenteon pykälällä. Sitä voi saada erillisenä määräaikaisena palveluna, kun henkilö tarvitsee tukea päätöksessä, joka on hänen elämässään merkittävä.  

Henkilö voi tarvita tukea esimerkiksi päätökseen vaikuttavan tiedon hankkimiseen, asioiden ja vaihtoehtojen ymmärtämiseen, päätökseen liittyvien vaikutusten arvioimiseen, mielipiteen muodostamiseen ja sen ilmaisemiseen sekä päätöksen tekemiseen. 

Tukea päätöksentekemiseen voi saada myös muiden palveluiden yhteydessä elämän tavanomaisiin asioihin. 

Ratkaisemme hankkeen kehittämistyössä niitä kysymyksiä, joita palvelun järjestäminen edellyttää. Hankkeessa syntyy palvelukuvaus, jollaista ei vielä ole Suomessa samassa laajuudessa olemassa. 

Hankkeessa kehitetään myös sovellus, jonka avulla on mahdollista selvittää ja kuulla myös sellaisten henkilöiden mielipiteitä, joilla on vaikeuksia ymmärtää puhetta, jäsentää ajatuksiaan ja ilmaista itseään puheen avulla. Sovellusta käytetään yhdessä tukihenkilön kanssa, ja se soveltuu laajalle käyttäjäkunnalle lapsista ikääntyviin. Sovellusta voi käyttää kehittämistyön jälkeen Papunet-verkkopalvelussa. 

Tukihenkilön rooli tuetussa päätöksenteossa 

Tuetun päätöksenteon mahdollistaa tukihenkilö, joka auttaa tuettavaa muodostamaan päätöksen ja tarjoaa tukea koko päätöksentekoprosessin ajan. Koska tällaista tukihenkilötehtävää ei vielä ole, tehtävänkuvan ja kriteerien määritteleminen on yksi hankkeen tavoitteista. 

Järjestimme hankkeen aloitusseminaarin kesäkuussa 2026. Seminaariin osallistui lähes 80 vammaisalan ammattilaista. Myös kokemustoimijoita osallistui seminaariin. 

Osallistujat keskustelivat pienryhmissä, millaisia haasteita liittyy palvelun toteuttamiseen ja päätöksenteon tukemiseen arjessa. Vahvimmin keskusteluissa nousi esiin tukihenkilön puolueettomuus ja sen varmistaminen: Miten tuetussa päätöksenteossa, niin palvelussa kuin arjen käytännöissä, varmistetaan, että tuki on aidosti neutraalia eikä johdattele päätöksentekijää? Keskustelussa nousi myös esille se, että kaikki vammaiset henkilöt eivät ole tottuneet tekemään päätöksiä elämässään tai saaneet harjoitella päätöksien tekemistä. 

Toinen keskeinen teema keskusteluissa oli läheisten rooli tukihenkilöinä – läheinen tuntee henkilön, mutta ei ole välttämättä neutraalein tukija. Keskustelua herättivät tukihenkilöiden osaaminen ja koulutus, ajan ja resurssien riittävyys päätöksenteon tukemisessa, kommunikoinnin tukemisen osaamisen ja työvälineiden merkitys. 

Osa havainnoista nosti esiin kysymyksiä, jotka vaativat erityistä huomiota palvelun kehittämisessä – esimerkiksi se, milloin päätös on lain tarkoittamalla tavalla ”merkittävä” ja mikä on tuetun päätöksenteon suhde edunvalvontaan. 

Tuettu päätöksenteko ja edunvalvonta 

Tuetun päätöksenteon periaate on vastakkainen perinteisiin malleihin, joissa päätöksiä on tehty vammaisen henkilön puolesta. Tuettu päätöksenteko lähtee siitä ajatuksesta, että päätöksen tekee aina ihminen itse. 

Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista (2006) korostaa vammaisten henkilöiden oikeutta tehdä omia päätöksiään ja saada päätöksentekoon tarvittava tuki. 

YK:n yleissopimuksen vammaisten henkilöiden oikeuksista eli CRPD:n (Convention on the Rights of Persons with Disabilities) tarkoituksena on taata kaikille vammaisille henkilöille täysimääräisesti ja yhdenvertaisesti kaikki ihmisoikeudet ja perusvapaudet. Sopimuksesta käytetään usein nimitystä YK:n vammaissopimus. 

Tänä vuonna tuli kymmenen vuotta kuluneeksi siitä, kun Suomi ratifioi YK:n vammaissopimuksen vuonna 2016. Ratifiointi tarkoittaa, että Suomi on sitoutunut sopimuksen täytäntöönpanoon kansallisesti. Oikeus tuettuun päätöksentekoon on siis kirjattu sekä kansainväliseen sopimukseen että kansalliseen lakiin. 

Sopimuksen kansallista täytäntöönpanoa valvoo YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksien komitea, jolle Suomi raportoi täytäntöönpanon edistymisestä. 

Komitea antoi elokuussa 2025 päätelmänsä Suomen ensimmäisestä raportista (CRPD/C/FIN/CO/1). Se pani huolestuneena merkille edunvalvonnan piirissä olevien vammaisten henkilöiden suuren määrän ja sen, että holhoustoimilain (442/1999) uudistamisesta huolimatta oikeudelliset ja politiikkatoimet ovat olleet riittämättömiä sijaispäätöksenteon korvaamiseksi tuetulla päätöksenteolla. Komitea pani merkille myös vammaispalvelulain mukaisen tuettua päätöksentekoa koskevan palvelun käyttämisen rajoitetun soveltamisalan ja siihen liittyvät epäselvyydet sekä hyvinvointialueiden käyttämän ohjeistuksen, joka voi rajoittaa pääsyä kyseiseen palveluun. 

Komitea suositteli muun muassa, että Suomi kuullen tiiviisti vammaisia henkilöitä ja heidän osallistuessaan aktiivisesti heitä edustavien järjestöjen kautta muuttaa lainsäädäntöään siten, että kaikki sijaispäätöksentekojärjestelyt poistetaan, ja luo lainsäädäntö- ja politiikkakehyksen tuetun päätöksenteon toteuttamiselle. Lisäksi komitea suositteli, että tuetun päätöksenteon palvelua arvioidaan ja seurataan siten, että se vastaa yleissopimuksen standardeja ja periaatteita, määrittelee selkeästi palvelun soveltamisen ja laajentaa sen soveltamisalan vammaispalvelulain ulkopuolelle sekä varmistaa, että hyvinvointialueiden ohjeistukset eivät rajoita palveluun pääsyä. 

YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksien komitean huomiot kohdistuvat tilanteeseen, josta hankkeen kehitystyö lähtee liikkeelle: palvelu on olemassa, mutta sen käytännöt ovat vielä muotoutumassa. Kehitämme tuetun päätöksenteon palvelun käytäntöjä ja laadimme yhdessä vammaissosiaalityön sekä vammaispalvelujen ammattilaisten kanssa palvelukuvauksen, jota hyvinvointialueet voivat hyödyntää. Meidän tavoitteenamme on, että vähintään puolet hyvinvointialueista hyötyy hankkeen kehittämistyöstä. 

Aloitusseminaarissa esiin tulleet havainnot ovat tämän työn lähtökohtia. Tuetun päätöksenteon palvelu lähtee siitä ajatuksesta, että vammaisella henkilöllä on oikeus päättää omista asioistaan. Siksi tukihenkilökysymyksiin on kiinnitettävä suurta huomiota kehittämistyössä. Haluamme, että tuettu päätöksenteko on aidosti sellainen palvelu, joka edistää vammaisten henkilöiden itsemääräämisoikeutta. 

Juho Ylitalo 

Tuettu päätöksenteko käytäntöön -hankkeen (ESR+) projektipäällikkö 

Kehitysvammaliitto