Kehitysvammaliitto logo – Linkki etusivulle

Kehitysvammaiset ihmiset käyttävät psyykenlääkkeitä ja useiden psyykenlääkkeiden yhdistelmiä huomattavasti muuta väestöä useammin. Tämä käy ilmi suomalaisiin valtakunnallisiin rekistereihin perustuvasta tutkimuksesta, jossa tarkasteltiin 37196:n, iältään 0–97-vuotiaan kehitysvammaisen henkilön tietoja ja verrattiin heitä samankokoiseen vertailuryhmään, jolla ei ollut kehitysvammadiagnoosia.

Tutkimuksessa selvitettiin vuoden 2019 aikana apteekista toimitettujen psyykenlääkkeiden käyttöä. Mukana olivat psykoosilääkkeet, masennuslääkkeet, ahdistuslääkkeet, uni- ja rauhoittavat lääkkeet sekä eräät kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoidossa käytettävät lääkkeet. Monilääkityksellä tarkoitettiin vähintään kahteen eri psyykenlääkeryhmään kuuluvien lääkkeiden käyttöä saman tarkastelujakson aikana.

Psyykenlääkkeiden käyttö oli kehitysvammaisilla ihmisillä lähes kolme kertaa yleisempää kuin muulla väestöllä. 42,3 % kehitysvammaisista henkilöistä käytti vuoden aikana jotakin psyykenlääkettä. Psyykenlääkkeiden käyttö yleistyi iän myötä.

Alle 18-vuotiaista kehitysvammaisista lapsista ja nuorista 21,9 % käytti psyykenlääkkeitä. Tässä ikäryhmässä ero verrokkiryhmään oli kaikkein suurin. Vertailuryhmässä 2,9 prosenttia lapsista ja nuorista käytti psyykenlääkkeitä. Tämä havainto on erityisen merkittävä, sillä aiemmat tutkimukset ovat keskittyneet usein vain aikuisiin.

Psykoosilääkkeet olivat käytetyin lääkeryhmä. Kehitysvammaisista henkilöistä 28,2 % käytti psykoosilääkkeitä, 19,4 % masennuslääkkeitä, 15,1 % ahdistuslääkkeitä ja 9,5 % uni- tai rauhoittavia lääkkeitä. Vertailuryhmässä psykoosilääkkeitä käytti 3,3 prosenttia.

Vähintään kahteen eri lääkeryhmään kuuluvia psyykenlääkkeitä käytti samanaikaisesti 18,2 % kehitysvammaisista henkilöistä ja 3,6 % vertailuryhmän henkilöistä. Yleisin yhdistelmä oli psykoosilääkkeen ja masennuslääkkeen samanaikainen käyttö. Lääkkeiden käyttö oli yleensä pitkäaikaista.

Rekisteritietojen mukaan syynä psyykenlääkkeiden käyttöön oli 38,1 prosentilla vakava psykiatrinen sairaus ja 22,1 prosentilla haastava käyttäytyminen, osalla molemmat. Lähes puolella psyykenlääkkeitä käyttäneistä kehitysvammaisista henkilöistä ei ollut rekistereissä merkintää lääkkeen käytön syistä.

Tutkijoiden mukaan tämä ei välttämättä tarkoita, että lääkitys olisi ollut perusteeton. Havainto kuitenkin viittaa siihen, että osa lääkityksestä saattaa liittyä puutteellisesti kirjattuihin diagnooseihin, käyttöaiheen ulkopuoliseen lääkkeiden käyttöön tai siihen, että lääkityksen tarpeellisuutta ei ole arvioitu riittävän säännöllisesti.

Lääkehoito ei aina paras haastavaan käyttäytymiseen

Tutkijat suosittelevatkin, että lääkityksen tarve, hyödyt ja haitat arvioidaan säännöllisesti. Haastavan käyttäytymisen taustalla olevat syyt tulisi selvittää huolellisesti, koska käyttäytyminen voi liittyä esimerkiksi ympäristöön, vuorovaikutukseen, kommunikaation vaikeuksiin tai henkilön tarpeiden tunnistamatta jäämiseen. Tällöin pelkkä lääkitys ei välttämättä kohdistu ongelman varsinaiseen syyhyn.

Tutkimuksen keskeinen viesti on, että kehitysvammaisten ihmisten hoitoa tulisi kehittää nykyistä enemmän näyttöön perustuvaksi ja henkilökeskeisemmäksi. Tämä tarkoittaa tarkempaa diagnostiikkaa, lääkkeettömien tukimuotojen saatavuutta, lääkitysten säännöllistä arviointia ja tarpeettomien lääkkeiden hallittua vähentämistä. Samalla on tärkeää vahvistaa kehitysvammaisen henkilön osallistumista omaa hoitoaan koskeviin päätöksiin ja ottaa huomioon hänelle merkityksellinen arki sekä hänen yksilölliset tarpeensa.

Lisätietoa:

tutkimuspäällikkö Sonja Miettinen, Kehitysvammaliitto, p. 050 365 9153

Prevalence of Psychotropic Use and Psychotropic Polypharmacy in a Finnish National Cohort of Persons With Intellectual Disabilities. Julkaisussa Journal of Intellectual Disability Research. Kirjoittajat: Ville Virtanen, Leena Saastamoinen, Maria Arvio, Hannu T. Vesala, Sonja Miettinen, Antti Teittinen ja Anna-Maija Tolppanen.

Linkki julkaisuun: https://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1111/jir.70145