Kaikille nuorille ei tällä hetkellä löydy sopivaa opiskelupaikkaa ja opiskelussa tarvittavaa yksilöllistä tukea. Erityisesti paljon tukea tarvitsevilla nuorilla on riski jäädä koulutuksen ulkopuolelle. Tunnistettavissa on kaksi ryhmää, jotka ovat erityisen haavoittuvassa asemassa: 1) lievästi kehitysvammaiset ja autismikirjolla olevat nuoret, joilla on vaikea elämäntilanne ja haastavaa käyttäytymistä mm. mielenterveyteen, neurokirjon haasteisiin ja/tai perhetilanteen vuoksi sekä 2) nuoret, joiden kehitysvammaan, autismikirjoon ja monivammaisuuteen liittyvä tuen tarve on erittäin runsas.

Kehitysvammaliitto antoi lausunnon ammatillisen koulutuksen vaativan erityisen tuen selvityksestä. Liitto pitää ehdotusta ammatillisen koulutuksen inklusiivisuuden ja yhdenvertaisuuden vahvistamisesta tärkeänä. Lähtökohtana tulee olla vammaisen opiskelijan oikeus koulutukseen, osallisuuteen, yksilölliseen tukeen ja kohtuullisiin mukautuksiin.

Inkluusiota ei tule ymmärtää vain opiskelijan sijoittamisena yleiseen ammatilliseen oppilaitokseen eikä se saa johtaa siihen, että nykyistä vaativan erityisen tuen osaamista tai erityisoppilaitosten tarjoamaa tukea puretaan ennen kuin vastaava tuki on tosiasiallisesti saatavilla. Opiskelijalla tulee olla tosiasiallinen mahdollisuus osallistua opetukseen ja yhteisöön oppilaitoksessa sekä saada tuki ja oppimisympäristö, joita hän tarvitsee. Opiskelijalla tulee olla mahdollisuus opiskella lähellä kotia ja omaa tukiverkostoa, myös harvaan asutuilla alueilla.

Nykytilanteessa kohtuulliset mukautukset, esteettömyys ja yksilöllinen tuki toteutuvat paikoin heikosti ja eri tavoin eri oppilaitoksissa ja alueilla. Oppilaitosten aistiympäristöt voivat olla kuormittavia ja tilat fyysisesti esteellisiä. Samalla opiskelijoiden tarvitsema tuki esimerkiksi toiminnanohjaukseen, kommunikointiin, siirtymätilanteisiin ja aistiympäristöstä aiheutuvan kuormituksen hallintaan jää liian usein riittämättömäksi.

Kehitysvammaliitto korostaa, että vaativaa erityistä tukea tarvitsevan kehitysvammaisen ja/tai neurokirjolla olevan opiskelijan tuki tulee räätälöidä yksilöllisesti. Inkluusio ei saa merkitä opiskelijan tarvitseman erityisosaamisen, tuen tai yksilöllisten järjestelyjen vähenemistä.

Inklusiivisen koulutuksen kehittämisessä on huolehdittava siitä, että yhteisten oppimisympäristöjen lisäksi tarjolla on pieniä ryhmiä, yksilöllistä ohjausta, opiskelijalle tuttuja ja pysyviä aikuisia sekä selkeää ja saavutettavaa vuorovaikutusta ja oppimateriaaleja.

Opiskelijalla tulee olla mahdollisuus saada riittävästi tukea opintoihin ja opiskelupäivän aikana ilmeneviin tarpeisiin sekä edetä opinnoissaan yksilöllisten tavoitteidensa ja tahtinsa mukaisesti. Lähtökohtana on riittävä ja osaava henkilöstö, joka vastaa opiskelijoiden opetuksesta, ohjauksesta ja tuesta. Samalla on vahvistettava koko ammatillisen koulutuksen henkilöstön osaamista vammaisuuteen, esteettömyyteen ja saavutettavuuteen sekä yhdenvertaisuuteen liittyvissä kysymyksissä. Esimerkiksi saavutettavuus tulisi varmistaa opetuksessa käytettävässä kielessä, oppimateriaaleissa ja digitaalisissa palveluissa.

Erityisopettaja ei voi yksin vastata vaativaa tukea tarvitsevien opiskelijoiden moninaisiin tarpeisiin. Osaamisen kehittämistä tarvitaan muun muassa kehitysvammaisuudesta ja neurokirjosta, kommunikoinnista, toiminnanohjauksesta, saavutettavuudesta sekä haastavien tilanteiden ennakoinnista ja tukemisesta. Osaamisen vahvistamisen tulee tarkoittaa koulutuksen myös arjen konsultaatiota, yhteissuunnittelua ja mahdollisuutta tuoda sosiaali- ja terveyspalveluissa olevaa erityisosaamista opiskelijan omaan oppimisympäristöön.

Lisäksi tarvitaan moniammatillista yhteistyötä opiskelijan tukemiseksi. Inklusiivisuuden ja yhdenvertaisuuden toteutumista tulee seurata valtakunnallisesti myös opiskelijoiden ja heidän perheidensä kokemusten perusteella.

Nuoret ja heidän perheensä eivät saa riittävästi tietoa koulutusvaihtoehdoista

Kehitysvammaliitto kannattaa vaativan erityisen tuen koulutuspolkujen selkeyttämistä. Tämän ei tule kuitenkaan kaventaa opiskelijan mahdollisuuksia tehdä opintoihin liittyviä valintoja, vaan myös tukea opiskelijan siirtymistä koulutusvaihtoehtojen välillä.

Yhdenvertaisuus käytäntöön – toisen asteen koulutus kaikille -hankkeessa on toistuvasti noussut esiin, että peruskoulun päättävät nuoret ja heidän perheensä eivät aina saa riittävästi tietoa eri koulutusvaihtoehdoista ja niissä saatavasta tuesta. Nykytilanteessa tieto opiskelijan tuen tarpeista ja toimivista tukikeinoista ei siirry järjestelmällisesti perusopetuksesta toiselle asteelle. Myös koulutusjärjestelmän ulkopuolella toimivien ammattilaisten ymmärrys koulutusvaihtoehdoista ja niihin liittyvistä tuen muodoista on puutteellinen, mikä haastaa moniammatillista yhteistyötä.

Koulutuspolkujen selkeyttäminen ei saa tarkoittaa nuorten jakamista ennalta määrättyihin polkuihin vamman, diagnoosin tai aiemman koulupolun perusteella. Lähtökohtana tulee olla nuoren yksilölliset tarpeet, vahvuudet, tavoitteet ja oma näkemys tulevaisuudestaan. Nuoren oma osallisuus tulee turvata koulutuspolkua koskevassa päätöksenteossa. Joustava mahdollisuus siirtyä koulutusmuotojen välillä on tärkeää, ja sitä tapahtuu TELMAn, TUVAn ja tutkintokoulutuksen välillä molempiin suuntiin. Koulutuspolun tulee voida muuttua ja jatkua nuoren kehityksen ja elämäntilanteen mukaan. Nykytilanteessa yhtenä ongelmana on, että TELMA-opinnot päättyvät usein kesken lukuvuoden päivänä, jolloin nuori täyttää 18 vuotta ja oppivelvollisuus päättyy.

Koulutuspolkujen selkeyttäminen edellyttää myös muutosta nivelvaiheen ohjaukseen. Nuoren opintojen ja tuen suunnittelu sekä niihin liittyvä moniammatillinen yhteistyö tulisi aloittaa riittävän varhain ennen perusopetuksen päättymistä. Nuoren ja perheen tulee saada ymmärrettävästi tietoa TELMAsta, TUVAsta, tutkintokoulutuksesta ja niissä saatavasta tuesta. Olennaista on myös järjestää tutustumisjaksoja ja varmistaa, että tieto nuoren tarvitsemista toimivista tukikeinoista ja niiden toteuttamisen käytännöistä siirtyy yhteistyössä nuoren kanssa uuteen oppilaitokseen.

Inkluusioperiaate on huomioitava myös TELMA-koulutuksessa eikä osaa nuorista saa sulkea työelämän ulkopuolelle. Kehitysvammaisten ja autismikirjolla olevien nuorten valmiudet kehittyvät hyvin yksilöllisesti ja tämä vie usein enemmän aikaa kuin muilla nuorilla. Siksi esimerkiksi perusopetuksessa annettu tuki tai toiminta-alueittain järjestetty opetus ei saisi yksin ratkaista sitä, millaisia koulutusvaihtoehtoja nuorelle myöhemmin tarjotaan.

Haastava käytös ei saa katkaista koulupolkua

Yhdenvertaisuus käytäntöön -hankkeessa kerätyssä aineistossa on tunnistettu ryhmä nuoria, joille nykyisistä koulutusmuodoista ei löydy riittävän yksilöllistä vaihtoehtoa. Vaikeasti autistisille ja kehitysvammaisille nuorille tarvitaan nykyistä joustavampia koulutusratkaisuja, joissa huomioidaan mm. haastavaan käyttäytymiseen liittyvät tarpeet. Ratkaisuna ei tule olla nuoren ohjaaminen pois koulutuksesta siksi, ettei olemassa oleva TELMA-ryhmä ei pysty vastaamaan hänen tarpeisiinsa. Sen sijaan koulutusta pitää voida toteuttaa nykyistä yksilöllisemmin ja joustavammin. Osa nuorista tarvitsee lähes jatkuvasti läsnä olevan aikuisen ja yksilöohjausta, toiminnallista opetusta, ennakoitavaa ympäristöä ja mahdollisuutta edetä hyvin pienin askelin.

Koulutuksen kehittämisessä tulee tehdä yhteistyötä kehitysvammaisten ja neurokirjolla olevien nuorten, heidän perheidensä ja vammaisjärjestöjen sekä hyvinvointialueiden kanssa.

Vaativan erityisen tuen koulutuspaikkoja lisättävä

Kehitysvammaliitto kannattaa vaativan erityisen tuen tutkinto- ja TUVA-koulutuksen saatavuuden parantamista. Järjestämislupien lisääminen parantaa koulutuksen alueellista saavutettavuutta ja lisää opiskelijoiden valinnanmahdollisuuksia.

Samalla on varmistettava, että koulutuksen järjestäjillä on tosiasialliset valmiudet vaativan erityisen tuen järjestämiseen: riittävästi osaavaa henkilöstöä, mahdollisuus pieniin ryhmiin ja yksilölliseen ohjaukseen ja tukeen sekä esteettömät ja opiskelijan tarpeisiin soveltuvat oppimisympäristöt. Lisäksi on tärkeää huolehtia siitä, ettei järjestämislupien laajentaminen heikennä nykyisiin ammatillisiin erityisoppilaitoksiin kertynyttä erityisosaamista. Lupien lisäämisen yhteydessä tulee asettaa selkeät edellytykset vaativan erityisen tuen osaamiselle ja resursoinnille sekä turvata nykyinen erityisosaaminen.

Rahoitusjärjestelmän uudistamisessa tulee turvata riittävä ja ennakoitava rahoitus opiskelijan yksilöllisen tuen toteuttamiseen. Rahoituksen tulee mahdollistaa riittävä henkilöstö, pienet ryhmät ja yksilölliset järjestelyt ja tuki myös kaikkein vaativinta tukea tarvitseville. Rahoitusmalli ei saa kannustaa koulutuksen järjestäjiä valitsemaan opiskelijoita heidän arvioidun valmistumis- tai työllistymistodennäköisyytensä perusteella.

Lue koko lausunto:
Kehitysvammaliiton lausunto ammatillisen koulutuksen vaativan erityisen tuen selvityksestä (pdf)

Lue lisää Yhdenvertaisuus käytäntöön – toisen asteen koulutus kaikille -hankkeesta