Kehitysvamma-alan asumisen neuvottelukunnan kannanotto hankintalain muuttamiseksi

Nykyinen hankintalain soveltamiskäytäntö polkee erityisesti vammaisten ja muiden erityisen heikossa asemassa olevien ihmisten perus- ja ihmisoikeuksia (videolinkki lisätty 30.3.2011).

Ihmisen perus- ja ihmisoikeudet ovat perustavanlaatuisia luovuttamattomia oikeuksia, joita ei voi loukata. Nykyinen hankintalain soveltamiskäytäntö polkee erityisesti vammaisten ja muiden erityisen heikossa asemassa olevien ihmisten perus- ja ihmisoikeuksia. Palveluiden kilpailuttaminen johtaa tilanteisiin ja toimintakäytäntöihin, joissa palvelut tuotetaan niin alhaisin resurssein, että niitä ei ole mahdollista toteuttaa asiakkaiden tarpeiden mukaisesti.

Erityisryhmien asumispalvelut SGEI-palveluksi tai hankintalain perusteellinen muutos

Kehitysvammaisten henkilöiden muuttaminen laitoksista normaaliin asuinympäristöön on vaativa emotionaalinen, sosiaalinen ja taloudellinen prosessi muuttajille ja heidän läheisillensä. Euroopan Unionin tasolla on laadittu hyvän laitosmuuton keskeiset periaatteet. Tämän ns. komissaari Spidlan työryhmän loppuraportti ”Report of the Ad Hoc Expert Group on Transition from Institutional to Community-based Care” julkaistiin joulukuussa 2009. Työryhmän keskeinen ajatus on ottaa laitoksista muuttavien henkilöiden ja heidän läheistensä oikeudet ja tarpeet ko. muutoksen lähtökohdaksi. Näiden periaatteiden toteuttaminen on yhtä tärkeätä myös lapsuuden kodista muutettaessa.

Kehitysvamma-alan asumisen neuvottelukunta katsoo täysin perustein kehitysvammaisten henkilöiden palveluasumisen kuuluvan nk. SGEI-palvelujen eli julkisen palvelun velvoitteen piiriin ja siten se tulee irrottaa hankintalain piiristä.

Toisena mahdollisuutena neuvottelukunta näkee hankintalain perusteellisen muutoksen

Hankintalain suhdetta perustuslakiin ja sosiaalihuollon erityislakeihin ei ole hankintalakia säädettäessä riittävästi tutkittu. Sosiaalipalveluja hankittaessa on aina kysymys Suomen kansalaisen tarvitsemasta avusta ja tuesta, jota yhteiskunta on järjestämässä jonkin sosiaali- tai vammaislain perusteella. Nämä erityislait ovat nyt käytännössä alisteisia hankintalain perusteella tehtäville hankinnoille. Erityisryhmien palveluissa ja niiden järjestämisessä on erityisesti kyse perustuslaillisista oikeuksista. Palveluiden käyttäjien osallisuus ja itsemääräämisoikeus itseään koskevien palveluiden suunnittelussa ja palveluihin liittyvissä valinnoissa ei toteudu perustuslain mukaisesti hankintalakia sovellettaessa. YK:n vammaisten ihmisten oikeuksia koskevan yleissopimuksen ja sen mukaisesti vammaisella henkilöllä on oikeus valita asuinpaikkansa sijainti ja asuinkaverit. Nykyinen hankintalain muodostama kilpailutuskäytäntö estää kuitenkin suurelta osin näiden oikeuksien toteutumisen. Hankintalailla ja sen soveltamisella ei saa mitätöidä sosiaali- ja terveyspolitiikkaa kuten nyt on käytäntönä. Olennaista näyttää olevan kunnan hankintayksikön ja palveluntuottajan välinen suhde. Tuleva palvelun käyttäjä rinnastuu tavaraan, jolla ei ole ääntä eikä tarpeita.

Vammaispalvelulaki velvoittaa viranomaisia kuulemaan palvelun käyttäjiä ennen päätöksiä. Samoin sosiaalihuollon asiakaslaki velvoittaa käyttäjän kuulemiseen palveluita suunniteltaessa. Hankintalaki ei ota lainkaan näitä erityislakien säännöksiä huomioon ja lain soveltamiskäytännöissä tämä on havaittavissa. Osin kysymys on osaamisesta ja asenteista.

Hankintalaki ei sisällä mitään oikeussuojakeinoja hankinnan perusteella käyttäjiksi tuleville ihmisryhmille. Kehitysvammaiset henkilöt ja heidän läheisensä eivät voi hakea muutosta hankintalain perusteella. Kunnallisvalitus on täysin riittämätön keino hankintapäätöksen jälkeen hankintapäätökseen vaikuttamiseksi. Se kohdistuu sitä paitsi prosessiin, ei ihmisten oikeuksien valvontaan. Aikaa valituksen tekoon päätöksestä on 14 vrk eikä palvelu ole alkanut tai edes alkamassa siinä ajassa.

Hankintalaki ja sen soveltamisessa omaksuttu tulkinta ovat johtaneet erittäin järjestelmä- ja palveluntuottajalähtöiseen toimintamalliin. Tämä toimintamalli mahdollistaa aggressiivisen kilpailun markkinoista. Käyttäjien riskit ovat erittäin suuret. Haluamme kiinnittää päättäjien huomiota myös siihen, että esimerkiksi kehitysvammaisten henkilöiden palveluiden kilpailutuksissa suuret, pääomasijoittajataustaiset toimijat ovat kilpailutuksen ehtoihin nähden alihintaisilla tarjouksilla vallanneet palveluita. Hankintalain 63 §:n mukaisesti hankintaviranomaisen tulisi hylätä tällaiset tarjoukset. Selvää on, että täten hetkellisesti saavutettavat säästöt kumuloituvat tulevina vuosina yhteiskunnalle entistä suuremmiksi kustannuksiksi.

Hankintalakia on muutettava niin, että kunta kilpailuttaa palveluntuottajat todellisilla, arkeen vaikuttavilla laatutekijöillä (perustehtävä, arvot, johtaminen ja esimiestyö, henkilöstöpolitiikka, läheisyhteistyö, koeteltu toiminta saadun palautteen perusteella jne.) ja asettaa hinnan. Palvelun käyttäjä tekee lopullisen valinnan tällä tavalla hyväksytyistä palveluntuottajista. Tämä menettely on käytössä Ruotsissa. Palveluiden hinta riippuu keskeisimmin rakennettavaan palveluasumisyksikköön tulevien henkilöiden avun ja tuen tarpeen määrästä sekä tämän edellyttämästä henkilökuntaresurssista. Muun muassa Iso-Britanniassa samassa asumisyksikössä käy useiden palveluntuottajien henkilökuntaa avustamassa asiakkaitten valinnan perusteella.

Edelleen on pohdittava, kuinka sosiaalipalvelutoimintaa valvovien viranomaisten toimivaltaa vahvistetaan jo tarjouspyyntöä laadittaessa. Tämä voidaan tehdä tarkemmilla tarjouspyynnön sisältövaatimuksilla ja selkeillä toimittajien valintakriteereillä.

Yksi tapa edetä on poistaa hankintalain 67 §:stä sanat ”yksittäisissä tapauksissa”. Kehitysvammaisten ja muiden erityisryhmien palvelujen kilpailutus ei toimi, koska klassinen kilpailuttamisen malli ei välttämättä tunnista monimutkaisia sosiaalipalvelujen prosesseja. Haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten palvelut, esim. kehitysvammaisten asumispalvelut, on turvattava ja toteutettava perustuslain mukaisesti, eikä palveluiden käyttäjiä saa sijoittaa palveluihin lyhytkestoisesti määräaikaisten palvelusopimusten perusteella.

Helsingissä tammikuun 25. päivänä 2011
Kehitysvamma-alan asumisen neuvottelukunta

Aiheeseen liittyvä video Vernerissä

Katso myös Läheisten kokemuksia kehitysvammaisten henkilöiden asumisen kilpailuttamisesta -video (www.verneri.net).