Kehitysvammaliitto logo – Linkki etusivulle

Uuden vaalikauden käynnistyessä Kehitysvammaliitto nostaa esiin seuraavat kehitys- ja puhevammaisiin ihmisiin liittyvät tavoitteensa: vammaisuuteen liittyvän osaamisen kehittäminen sosiaali- ja terveydenhuollon toimintakentässä; vammaislainsäädännön uudistaminen sekä vammaisten ihmisten työllisyyden edistäminen.

Vammaisuuteen liittyvän osaamisen kehittäminen sosiaali- ja terveydenhuollon toimintakentässä

Suomessa on noin 40000 kehitysvammaista ja 65000 puhevammaista ihmistä. Pääsy palveluihin on turvattava kehitys- ja puhevammaisille ihmisille asuinpaikasta, iästä ja diagnoosista riippumatta. Tarvitaan yksilöllisiin tarpeisiin vastaavia palveluja, jotka suunnitellaan asiakkaan ja hänen lähiyhteisönsä kanssa yhteistyössä.

Asiakkaan itsemääräämisoikeuden toteutuminen on turvattava myös silloin, kun henkilö ei pysty kommunikoimaan puheella tai hänellä on vaikeuksia ymmärtämisessä. Tietoa on jaettava asiakkaan ymmärtämässä muodossa, esimerkiksi selkokielellä.

Vammaisuuteen liittyvä moniammatillinen erityisosaaminen on välttämätöntä kehitys- ja puhevammaisten ihmisten osallisuuden, avun ja tuen sekä hoidon ja kuntoutuksen tarpeisiin vastaamiseksi.

Mikä on vialla

Lähipalveluissa ei ole kaikilla sektoreilla riittävästi vammaisuuteen liittyvää osaamista. Esimerkiksi kehitys- ja puhevammaisten ihmisten terveydellisiä, sosiaalisia ja psyykkisiä ongelmia ei aina tunnisteta, vaan oireita pidetään osana vammaisuutta. Ongelma koskee erityisesti niitä ihmisiä, joiden on vaikea itse kertoa oireistaan tai elämäntilanteestaan.

Keinot

  • Vammaisuuteen liittyvää moniammatillista osaamista kehitetään lähipalveluissa, kuten perusterveydenhuollossa ja ennaltaehkäisevissä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa.
  • Lisäksi perustetaan osaamiskeskuksia, jotka konsultoivat erityistä osaamista vaativissa kysymyksissä ja tuovat harvinaisissa ja vaativissa tilanteissa tarvittavaa erityisosaamista asiakkaiden lähiyhteisöön.

 

Vammaislakien yhteensovittamista jatkettava

Alkavalla vaalikaudella on erittäin tärkeää jatkaa vammaispalveluja koskevien erityislakien yhteensovittamista.

Mikä on vialla

Kehitysvammalain ja vammaispalvelulain yhdistämisen ja lainsäädännön kokonaisuudistuksen tarpeet nousevat kahden rinnakkaisen vammaispalveluja koskevan lain soveltamisen haasteista, epäyhtenäisestä ja osittain vanhentuneesta säädöspohjasta sekä tarpeesta purkaa palvelujärjestelmien erillisyys.

Erilliset lait vaikeuttavat soveltamista ja vammaisten henkilöiden yhdenvertaisuuden toteutumista. Lait sisältävät saman typpisiä palveluja, mutta niiden asiakasryhmien rajauksissa tai maksuperusteissa on eroja esimerkiksi vammaisten lasten palvelujen sekä asumis- ja kuntoutuspalvelujen osalta.

Vammaispalvelulain tulisi jo nykyisin olla ensisijainen järjestettäessä palveluja kehitysvammaisille henkilöille, mutta käytännössä kehitysvammaisuuden toteaminen johtaa usein kehitysvammalain kokonaisvaltaiseen soveltamiseen ja siten eriytyneeseen palvelurakenteeseen. Lisäksi nykyisen lainsäädännön soveltamisessa on tunnistettu väliinputoajien joukko esimerkiksi vaikean kognitiivisen, neurologisen tai kommunikaatioon liittyvän toimintarajoitteen kohdalla. Nykyiset erityislait eivät riittävästi turvaa esimerkiksi kaikista vaikeimmin kehitysvammaisten oikeutta saada henkilökohtaista apua.

Kommunikoinnin palvelut ovat hajallaan ja osa puhevammaisista ihmisistä jää kokonaan vaille tarvitsemiaan palveluja. Kommunikoinnin palveluita toteuttavat erikoissairaanhoito, joka vastaa lääkinnällisenä kuntoutuksena kommunikoinnin apuvälineistä, sosiaalihuolto, joka vastaa kommunikaatio-opetuksesta määrärahasidonnaisena sopeutumisvalmennuksena sekä Kela, joka toteuttaa puheterapiaa ja järjestää tulkkauspalveluja.

Kehitysvammalailla on tähän asti pyritty turvaamaan maksuton, moniammatillinen kuntoutus kehitysvammaisille ihmisille. Kuntoutuspalvelut ovat lainsäädäntöuudistuksen yhteydessä siirtymässä järjestettäväksi terveydenhuoltolain perusteella, jolloin niistä aletaan periä asiakasmaksuja. Huolena on myös, että kehitysvammaisten ihmisten kuntoutuksen saatavuus heikkenee, koska terveydenhuoltolain perusteella järjestettävät kuntoutuspalvelut ovat harkinnanvaraisia.

Keinot

  • Jatketaan vammaispalvelulain ja kehitysvammalain yhteensovittamista tulevaksi vammaislaiksi.
  • Henkilökohtainen apu ulotetaan myös kaikista vaikeimmin kehitysvammaisille ja autismin kirjon ihmisille.
  • Kehitysvammaisten kuljetuspalvelut säilytetään maksuttomina vammaislakien yhteensovittamisessa.
  • Kommunikaatio-opetus ja -ohjaus tulee turvata tulevassa vammaislaissa.
  • Tulevan vammaislain tulee viimesijaisesti turvata moniammatilliset kuntoutuspalvelut kehitysvammaisille ihmisille, ellei kuntoutusta järjestetä terveydenhuoltolain perusteella.
  • Säädetään henkilökohtaisesta budjetoinnista yhtenä palvelujen järjestämisen tapana palvelun käyttäjän valinnanvapauden lisäämiseksi.
  • Varmistetaan tuensaanti päätöksentekoon itsemääräämisoikeuden vahvistamiseksi.

 

Kehitysvammaisten henkilöiden työllistymistä edistettävä

Työuria on julkisen talouden kestävyyden parantamiseksi pyritty pidentämään alusta ja lopusta. Huomiota tulee kiinnittää vielä enemmän myös työurien keskivaiheeseen.

Vammaisten henkilöiden työllistymisen tiellä on useita lainsäädännön, palveluiden ja tukimuotojen aiheuttamia esteitä, jotka on syytä purkaa, jotta myös vammaisten henkilöiden työpanos saadaan maassamme käyttöön. Työ on väylä osallisuuteen ja yhdenvertaisuuteen sekä oman taloudellisen tilanteen parantamiseen.

Mikä on vialla: työhönvalmennus ei ole lakisääteistä ja sitä on tarjolla liian vähän

Kehitysvammaisia ihmisiä arvioidaan olevan Suomessa noin 40000. Heistä työikäisiä on noin 25000.

Kehitysvammaliitossa tekeillä olevan tutkimuksen mukaan vain 400 – 500 kehitysvammaista on palkkatyössä. Palkkatyössä olevien kehitysvammaisten ihmisten työpaikka on yleisimmin majoituksen ja ravitsemuksen, kaupan ja muiden palveluiden toimialoilla. Kykyä ja halua työntekoon olisi nykyistä huomattavasti useammalla: noin 3000 kehitysvammaista voisi työllistyä palkkatyöhön, jos saatavilla olisi oikeanlaista tukea. (1)

Tuen tarpeeseen vastaa sosiaalihuoltona järjestettävä työhönvalmennus. Työhönvalmentaja tukee kehitysvammaista henkilöä esimerkiksi TE-toimistossa asioinnissa (TE-hallinnon työkokeilun, palkkatuen ja työolosuhteiden järjestelytuen hyödyntäminen työllistymisessä), työnhaussa, palkan ja sosiaaliturvan yhteensovittamisessa ja työpaikan säilyttämisessä. Työnantajaa työhönvalmentaja puolestaan tukee esimerkiksi kehitysvammaisen työntekijän perehdyttämisessä ja työtehtävien räätälöinnissä. Kehitysvammaliiton tutkimuksen (2) mukaan työhönvalmennusta on tarjolla liian vähän ja tarjonnassa on suuria alueellisia eroja.

Sen sijaan että kunnat tukisivat kehitysvammaisten työllistymistä yhteistyössä TE-hallinnon kanssa, ne järjestävät avotyötoimintaa. Avotyötoiminnassa on yli 2000 kehitysvammaista.

Avotyötoiminnassa kehitysvammainen henkilö työskentelee tavallisella työpaikalla esimerkiksi kaupassa, varastossa tai päiväkodissa. Kyse on useimmiten tuottavien työtehtävien tekemisestä aidoissa työympäristöissä. Työtä ei kuitenkaan tehdä työsuhteessa, vaan kyse on sosiaalihuollon palveluun osallistumisesta. Näin ollen työstä ei makseta palkkaa vaan työosuusrahaa, joka on keskimäärin 5 euroa päivässä eli noin 100 euroa kuukaudessa. Kehitysvammaiset henkilöt joutuvat maksamaan sosiaalipalveluun osallistumisestaan ylläpito- tai ateriakorvausta, joka on suunnilleen samaa luokkaa eli noin 5 euroa päivässä. Päivän ”tilipussi” saattaa siis jäädä nollille. Koska avotyötoimintaa ei tehdä työsuhteessa, sen tekijälle ei kerry työeläkettä. Hänellä ei myöskään ole vuosilomaoikeutta tai muita työsuhteessa tehtävään työhön liittyviä oikeuksia.

Avotyötoiminta ei yleensä ole määräaikainen, palkkatyöllistymiseen johtava kuntoutus- tai harjoittelujakso, vaan avotyötoiminnasta on tullut monelle kehitysvammaiselle ihmiselle pysyvä ratkaisu. Yli 60 %:lla nykyinen avotyötoimintasuhde on jatkunut pidempään kuin kaksi vuotta, monilla jopa 15 – 20 vuotta.

Kunnat järjestävät kehitysvammaisille mieluummin avotyötoimintaa kuin palkkatyöhön työllistymistä tukevaa työhönvalmennusta – siitä huolimatta, että työhönvalmennuksen julkistaloudellinen kannattavuus on arvioitu varsin hyväksi: Helsingin kaupungin toteuttamasta työhönvalmennuksesta tehdyn analyysin mukaan julkiset säästöt ylittivät kustannukset 34 prosentilla – eli jokaista toimintaan allokoitua euroa kohti saavutettiin 1,34 euron säästöt. Palautuvat verot ja sosiaalivakuutusmaksut huomioivassa analyysissa tulokset olivat vielä paremmat, hyöty-kustannus -suhteen noustessa jo 3,62:een. Peräti 75 % sosiaalihuollon työhönvalmennuksen julkisesta bruttomääräisestä kustannuksesta palautui julkiselle sektorille veroina ja sosiaalivakuutusmaksuina. (3)

Keinot

  • Viimeistellään ja saatetaan voimaan heikossa työmarkkina-asemassa olevien henkilöiden sosiaalista kuntoutusta koskeva laki (nk. TEOS-laki).
  • Säädetään tässä yhteydessä kehitysvammaisille henkilöille soveltuvan työhönvalmennuksen järjestämisestä, ja varataan työhönvalmennuksen toteuttamiseen riittävät määrärahat.
  • Turvataan TEOS-lain toimenpanon sekä sosiaalihuollon ja TE-hallinnon palvelujen ja yhteistyön kehittämisen edellyttämät toimintaresurssit.

Mikä on vialla: kannustinloukku estää vammaisten työllistymistä

Suurin osa työsuhteisessa palkkatyössä olevista kehitysvammaisista työskentelee osa-aikaisesti, yhdistäen Kelan työkyvyttömyyseläkkeen ja palkkatulon. Tällöin henkilö voi ansaita bruttona enintään 746,57 € kuukaudessa (kuluvan vuoden tuloraja). Mikäli tuloraja ylittyy, henkilön työkyvyttömyyseläke jää kokonaisuudessaan lepäämään. Tästä seuraa, että mikäli henkilön palkka nousee esimerkiksi palkankorotuksen myötä, hänen työaikaansa täytyy vähentää vastaavassa suhteessa, jotta eläkkeen ansaintaraja ei ylity. Tämä ei ole työntekijän saati työnantajan kannalta mielekästä. (4)

Kelan työkyvyttömyyseläkettä saava vammainen työntekijä on tuloloukussa, joka ei kannusta työntekoon. Eläkkeen lepäämään jättämistä koskevan tulorajan vuoksi henkilön kannattaa työllistyä vain 746,57 €:n tulorajan alittavalla kuukausipalkalla tai vaihtoehtoisesti hänen on ansaittava yli 1700 euroa kuukaudessa, jotta työskentely on taloudellisesti kannattavaa (5). Harppaus tulorajan alittavasta työpanoksesta työpanokseen, jolla ansaitsee yli 1700 euroa kuukaudessa on kuitenkin useimmille kehitysvammaisille työntekijöille heidän työkykynsä puitteissa liian vaativa.

Keinot

  • Lisätään työnteon kannattavuutta purkamalla työkyvyttömyyseläkkeen lepäämään jättämisen kannustinloukku. Säädetään työkyvyttömyyseläkkeen ja sosiaalietuuksien, kuten asumistuen, joustavasta yhteensovittamisesta palkkatulon kanssa siten, että eläke pienentyy vähitellen palkkatulojen kasvaessa.
  • Työmarkkinoille osallistumisen tulee olla aina kannattavaa, onpa kyse kokoaikaisesta tai osa-aikaisesta työstä.

Mikä on vialla: nuorisotakuu ei kohdennu riittävästi vammaisiin nuoriin

Panostukset kehitysvammaisten nuorten toisen asteen ammatilliseen koulutukseen valuvat yksilöiden ja yhteiskunnan kannalta hukkaan, mikäli heidän työllistymistään ei tueta. Tuoreen nuorisotakuu-työryhmän loppuraportin mukaan nuorisotakuu ei ole riittävästi parantanut kaikkein vaikeimmassa asemassa olevien nuorten asemaa. (6) Pelkkä vammaisen nuoren ohjaaminen palveluihin – kuten TE-toimistoon – ei riitä avaamaan työllistymispolkua.

Tuettua oppisopimuskoulutusta on kehitetty ammatillisissa erityisoppilaitoksissa. Tuetussa oppisopimuskoulutuksessa työhönvalmentaja on lisävoimavara tavanomaiseen oppisopimuskoulutukseen verrattuna.

Tuetun oppisopimuskoulutuksen toteutusta kuitenkin vaikeuttavat mm. eläkkeen lepäämään jättämistä koskevat määräajat. Nykyisin työkyvyttömyyseläkkeen voi jättää lepäämään enintään kahden vuoden ajaksi, jonka jälkeen eläke on otettava takaisin maksuun vähintään yhden kuukauden ajaksi. Sen jälkeen eläke on palautettava uudelleen lepäämään, jos työssäkäynti (osana oppisopimuskoulutusta) jatkuu. Tätä edestakaista lepäämään jättämistä ja eläkkeen takaisin maksuun ottamista on jatkettava nykylainsäädännön puitteissa niin kauan kuin henkilö on oppisopimuskoulutuksessa.

Keinot

  • Panostetaan nuorisotakuussa entistä enemmän nuoriin, joilla on työllistymistä rajoittava vamma tai sairaus.
  • Varmistetaan, että tehostettua tukea tarvitseville nuorille voidaan räätälöidä joustavia polkuja työelämään asiantuntijaverkoston yhteistoiminnalla. (7) Kehitysvammaisen nuoren työelämäpolulla rinnalla kulkijaksi tarvitaan työhönvalmentaja.
  • Kehitetään tuetun oppisopimuksen toimintamallia järjestämällä ja vakiinnuttamalla ryhmäkohtaisen työhönvalmentajan rahoitus koko oppisopimuskoulutuksen ajalle.
  • Uudistetaan työkyvyttömyyseläkkeen lepäämäänjättämisen lainsäädäntö siten, että eläkkeen voi jättää lepäämään koko tuetun oppisopimuskoulutuksen ajaksi.

(1) Vesala, Hannu T.; Klem, Simo; Ahlstén, Marika 2015 (julkaisu tulossa): Kehitysvammaisten ihmisten työllisyystilanne 2013 – 2014. Kehitysvammaliitto ry.

(2) Vesala, Hannu T.; Klem, Simo; Ahlstén, Marika 2015 (julkaisu tulossa): Kehitysvammaisten ihmisten työllisyystilanne 2013 – 2014. Kehitysvammaliitto ry.

(3) Ylipaavalniemi, Pasi 2004. Vajaakuntoisten tuettu työllistyminen Helsingissä – toiminnasta ja hyödyistä. Selvityksiä 2004:4. Helsingin kaupungin sosiaalivirasto.

(4) Helsingin Sanomat 12.3.2015. Työajan pidennys veikin työt.

(5) Vammaisten ja osatyökykyisten henkilöiden työllistymisen kehittäminen. Vates-säätiö 2014.

(6) Nuorisotakuu-työryhmän loppuraportti ja suositukset jatkotoimiksi. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja. Työ ja yrittäjyys 19/2015.

(7) Nuorisotakuu-työryhmän loppuraportti ja suositukset jatkotoimiksi. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja. Työ ja yrittäjyys 19/2015.
 

Lisätietoa

 

Tavoitepaperit pdf-muodossa