Kehitysvamma-alan järjestöt näkevät välttämättömänä, että henkilökohtainen apu on yhdenvertaisesti kaikkien vammaisten henkilöiden saatavilla. Voimavararajausta ei saa pitää vammaispalvelulaissa ehtona henkilökohtaisen avun saamiselle. Rajaus pitää poistaa lakiesityksestä.

Valmisteilla olevassa vammaispalvelulaissa on tärkeää säilyttää erilaiset palvelumuodot, joilla henkilökohtaista apua voidaan järjestää vammaisille henkilöille. Henkilökohtaista apua ei saa typistää yksinomaan ns. työnantajamallin mukaiseksi palveluksi, mitä osa vammaisjärjestöistä on vaatinut. Työnantajamallissa vammainen henkilö toimii henkilökohtaisen avustajan työnantajana ja kantaa itse kaiken vastuun.

Henkilökohtaista apua tulee olla tarjolla esimerkiksi vammaisille lapsille ja nuorille, jotka eivät voi toimia työnantajana, tai vammaisille henkilöille, joilla on kognitiivisia tai kommunikaatioon liittyviä haasteita. Henkilökohtaisen avun typistyminen pelkkään työnantajamalliin olisi syrjivää ja jättäisi nämä ryhmät kokonaan henkilökohtaisen avun ulkopuolelle.

Työnantajamalliin liittyy ns. voimavararajaus ja se on paikallaan silloin, kun vammainen henkilö itse on työnantaja. Sen sijaan tilanteissa, joissa henkilökohtaista apua tarjotaan palveluna, jossa vammainen henkilö itse ei ole työnantaja, ei myöskään voimavararajausta tarvita.

Ihmisen kognitiiviset kyvyt tai kyky ilmaista itseään tietyllä tavalla eivät saa olla ehto palvelun saamiselle. Se on perusoikeuksien ja YK:n vammaissopimuksen vastaista.

Vaikka henkilöllä ei olisi kykyä tai halua toimia henkilökohtaisen avustajan työnantajana kaikkine velvollisuuksineen, jokaisella on keinoja ilmaista omaa tahtoaan. Ymmärtäminen riippuu lähellä olevien ihmisten osaamisesta ja kyvystä tukea eri tavoin kommunikoivia ihmisiä ilmaisemaan itseään. Itsemääräämisoikeus on luovuttamaton perusoikeus, joka kuuluu jokaiselle ihmiselle.

Susanna Hintsala
Toiminnanjohtaja, Kehitysvammaliitto

Risto Burman
Toiminnanjohtaja, Kehitysvammaisten Tukiliitto

Lisbeth Hemgård
Toiminnanjohtaja, FDUV