Sosiaalinen toimintarajoite välttämätöntä säilyttää vammaispalvelulain soveltamisen kriteerinä
Hallitus aikoo tarkentaa vammaispalvelulain soveltamisalaa. Kehitysvammaliiton mielestä sosiaalinen toimintarajoite on välttämätöntä säilyttää soveltamisalasäännöksessä, jotta esimerkiksi autismi- ja neurokirjon ihmiset sekä lievästi kehitysvammaiset ihmiset saavat vammaispalveluita niitä tarvitessaan.
Lievän kehitysvamman tavoin neurokirjoon liittyvät toimintarajoitteet eivät aina ole näkyviä eikä niiden vaikutusmekanismeja ymmärretä. Sosiaalisen toimintakyvyn rajoitteet kuuluvat CRPD-komitean soveltamiskäytännön perusteella vammaisuuden määritelmän piiriin. Psyykkisten ja sosiaalisten toimintarajoitteiden huomiointi erikseen soveltamisalassa on perusteltua ja selkeyttää lain soveltamista. Nämä toimintarajoitteet eroavat luonteeltaan toisistaan. Vammaispalvelulain valmistelun tavoitteena on ollut, ettei väliinputoajaryhmiä syntyisi.
Soveltamisalassa tulee tuoda selkeästi esille lain säilyminen erityislakina. Mikäli lain soveltamisalaan lähdetään valmistelemaan ns. ikääntymisrajausta tulee sen yhteydessä varmistaa, että turvataan vammaispalvelut vammaisille henkilöille, jotka ikääntyvät sekä turvataan vammaispalvelut ikääntyneinä vammautuville henkilöille. Valmistelu edellyttää huolellisen perus- ja ihmisoikeusvaikutusten arvioinnin. Mikäli riittäviä perusteluja soveltamisalan tarkentamiselle ei löydy, tulee harkita siitä luopumista.
Edellyttää huolellista perus- ja ihmisoikeusvaikutusten arviointia
Kehitysvammaliitto tunnistaa perusoikeuksien toteutumiseen liittyviä riskejä soveltamisalan uudelleen määrittelyssä ja painottaa, että soveltamisalan tarkentaminen edellyttää huolellista perus- ja ihmisoikeusvaikutusten arviointia eikä saa johtaa siihen, että osa vammaisista ihmisistä ei saisi tarvitsemiaan vammaispalveluja. Vammaispalvelulain soveltamisalan tulee turvata, että kaikki vammaiset ihmiset saavat heille kuuluvat palvelut. Soveltamisalan lähtökohtana tulee olla Suomea sitovan YK:n vammaissopimuksen mukainen vammaisuuden sosiaalinen malli ja vammaisen henkilön määritelmä, joka kattaa laajasti erilaiset toimintarajoitteet ja toteuttaa yhdenvertaisuutta myös eri tavoin vammaisten ihmisten välillä.
Kehitys- ja puhevammaisten sekä neurokirjon ihmisten toimintakyvyn rajoitteet vaikeuttavat jokapäiväisessä elämässä selviytymistä. Kehitysvammaisuus tarkoittaa vaikeutta oppia ja ymmärtää uusia asioita. Esimerkiksi monimutkaisten asiayhteyksien ymmärtäminen ja oman toiminnan suunnittelu on vaikeaa, sosiaalisten tilanteiden hallinnassa voi olla hankaluuksia ja useimmilla on puutteita kielellisissä kyvyissä. Puhevammaisella ihmisellä tarkoitetaan kuulevaa ihmistä, joka ei tule arjen kommunikointitilanteissa toimeen puheen avulla. Hänen on vaikea tuottaa tai ymmärtää puhetta. Kehitys- ja puhevammaisuuteen ja neurokirjoon liittyvät avun ja tuen tarpeet ovat yksilöllisiä, toistuvia ja pysyviä. Kaikilla heillä on myös yksilöllisiä vahvuuksia ja kykyjä.
Tarvitaan vahva soveltamisohjeistus ja valvonta, jolla turvataan vammaisten henkilöiden oikeuksien toteutuminen. On myös tärkeää, että lain tarkentaminen keskittyy vain soveltamisalaan, jotta lain voimaantulo ei viivästy enempää. Kehitysvammaliitto esittää huolensa STM:n esittämään lain valmistelun aikatauluun ja näkee tärkeänä, että lain valmisteluun varataan riittävät resurssit, jotta se saadaan valmiiksi esitetyssä aikataulussa.
Lisätietoa:
Toiminnanjohtaja Susanna Hintsala p. 040 741 6179
Asiantuntija Susanna Rieppo p. 050 329 0511