Apuvälineenä ihminen
Halu olla vuorovaikutuksessa toisen ihmisen kanssa on perustavanlaatuinen tarve. Suurin osa kommunikoinnistamme ei ole tavoitteellista, vaan vuorovaikutusta pelkästään siksi, että saisimme olla yhdessä. Tällainen yhdessäolo voi kuitenkin esimerkiksi vaikeasti kehitys- tai puhevammaiselta henkilöltä jäädä kokonaan kokematta, jos hänen kanssaan yritetään olla vuorovaikutuksessa liian monimutkaisilla tavoilla tai kommunikointikeinosta ja sen harjoittelusta tulee päämäärä.
Myös vaikeasti kehitys- tai puhevammaisen henkilön kanssa voi jutustella eli olla vuorovaikutuksessa tavalla, jonka päätavoitteena on olla yhdessä, koska se on molemmille mukavaa. Tällainen jutustelu tapahtuu kaikilla niillä vuorovaikutustavoilla, joita kyseisellä henkilöllä jo on käytössään, esimerkiksi eleillä, kosketuksella ja ääntelyllä tai vaikkapa viittomalla tai kuvia käyttämällä.
Joidenkin ihmisten kohdalla oikeus kommunikointiin tarkoittaa oikeutta osaaviin kommunikointikumppaneihin. Usein nämä ihmiset myös tuntevat henkilön hyvin ja osaavat tehdä havaintoja hänen olemuskielestään sekä päätellä, mitä tietyt ilmeet, eleet tai ääntely tarkoittavat. Ilman toisen osapuolen kuuntelevaa asennetta, läsnäoloa ja yritystä tulkita viestejä vaikeasti kehitysvammainen henkilö ei tule kuulluksi.
Vaikeimmin kehitysvammaisen ihmisen kohtaaminen edellyttää herkkyyttä, halua aidosti ymmärtää toista, kykyä heittäytyä ja antaa mennä sekä hyvää itsetuntemusta ja -luottamusta. Näitä taitoja voi opetella. Asenteella on ratkaiseva merkitys.
Vaikeimmin kehitysvammaiset ihmiset ovat kuten ketkä tahansa meistä. Heillä on henkilökohtaisia mieltymyksiä eli asioita, joista he pitävät tai eivät pidä, sekä oma tahto ja tarve tulla kuulluksi. Riippuvuus muiden ihmisten tuesta sekä heidän kyvystään tunnistaa ja osata tulkita kehollisia tahdonilmauksia asettaa vaikeimmin kehitysvammaiset kuitenkin haavoittuvaan asemaan. On muiden ihmisten varassa, toteutuuko heidän itsemääräämisoikeutensa. Osaavien kumppanien tuella myös vaikeimmin kehitysvammaiset ihmiset voivat vaikuttaa omaan elämäänsä ja päättää itseään koskevista asioista.
Vuorovaikutussuhdetta ja läheisen taitoja sekä puhevammaisen ihmisen aloitteellisuutta ja osallisuutta vuorovaikutuksessa voidaan tukea Apuvälineenä ihminen -toimintamalleilla: HYP, Voimauttava vuorovaikutus ja OIVA-vuorovaikutusmalli. Tikoteekki kehittää lisäksi uusia päätöksentekoa tukevia toimintatapoja ja välineitä, joiden avulla läheiset ja ammattilaiset voivat varmistaa, että myös vaikeimmin kehitysvammaisen ihmisen oikeus elää omannäköistään elämää toteutuu.
LOVIT®-muistisääntö
Tikoteekin LOVIT-muistisääntöön on kiteytetty elementit, jotka mielessä pitämällä jokainen voi olla osaava kumppani.
Kiinnitä vuorovaikutuksessa huomiota seuraaviin asioihin (LOVIT):
- ole läsnä ja keskity häneen
- odota ja anna tilaa hänen kommunikointialoitteilleen
- vastaa hänen viestintäänsä
- mukauta omaa ilmaisuasi niin, että löydätte yhteisen kielen
- tarkista, että ymmärrätte toistenne viestit ja haluatte jatkaa vuorovaikutusta.