Uutta tutkimustietoa ikääntyvien kehitysvammaisten ihmisten siirtymästä vanhuuden eläkeläisyyteen

Kehitysvammainen ihminen tarvitsee tukea ja riittävästi valmistautumisaikaa siirtyessään vanhuuden eläkkeelle. Hyvä valmistautuminen ennakoi parempaa hyvinvointia vanhuuseläkkeellä ollessa. Suurimmalle osalle suomalaisista kehitysvammaisista ihmisistä vanhuuden eläkkeelle siirtyminen tarkoittaa sitä, että he lopettavat käymisen työ- tai päivätoiminnassa.

Väitöskirjatutkija Sirpa Granö kollegoineen on jatkanut kehitysvammaisten ihmisten eläköitymistä koskevaa tutkimusta. Uudessa tutkimusjulkaisussa tarkastellaan neljän 59–65-vuotiaan kehitysvammaisen henkilön kautta, miten siirtymä työ- ja päivätoiminnoista vanhuuden eläkeläisyyteen etenee ja miten henkilöt itse voivat vaikuttaa siihen. Sirpa Granö seurasi heidän elämäänsä vuoden ajan.

Eläkkeelle jäämisen prosessi ei useimmille tutkimukseen osallistujista ollut tarkkarajainen tai selkeä eikä kehitysvammaisella henkilöllä itsellään ollut siinä määräävää asemaa. Moni eli pitkään ikään kuin välitilassa. Kaikki neljä tutkimukseen osallistunutta halusivat tutkimusjakson alussa jäädä eläkkeelle, mutta osa muuttikin sitten itse mieltään ja palasi työtoimintaan. Osa toivoi eläkkeelle jäämistä, mutta jos henkilökunta ei katsonut sitä järkeväksi vaihtoehdoksi, heidän oma halunsa ei ratkaissut asiaa, vaan he jäivät välitilaan odottamaan tilanteen muuttumista.

Tutkimuksen mukaan henkilökunnan ihanteena näytti olevan aktiivinen vanhuus, mistä syystä he eivät välttämättä halunneet, että heidän asiakkaansa lopettaisivat työ- tai päivätoiminnassa käymisen. Vaikka eläkkeellä olo parhaimmillaan lisää yksilön vapautta valita, mitä ja milloin hän haluaa tehdä, saattaa se myös merkitä tylsistymistä toimettomuuteen kotona, jos omien valintojen mukaisiin aktiviteetteihin tai ihmissuhteisiin ei asumisyksikössä tarjota mahdollisuutta ja tukea.

Työ- tai päivätoiminnan lopettaminen on iso muutos kehitysvammaisen ihmisen elämässä. Vammaispalvelujen ja palveluyksiköiden työntekijöillä on suuri rooli siinä, miten he osaavat tukea kehitysvammaisen ihmisen omaa päätöksentekoa ja elämänmuutosta. Tutkimuksen mukaan on myös tärkeää valita sopiva hetki eläkkeelle jäämiseen, jotta samaan aikaan ei tapahdu liian monia kuormittavia asioita. Yksilökeskeisen suunnittelun avulla on mahdollista tasapainotella siirtymävaiheessa muutoksen ja toisaalta riittävän jatkuvuuden välillä.

Sirpa Granö, Elisa Tiilikainen, Sonja Miettinen & Elina Kontu: Change, continuity, and decision-making in the transition to old-age retirement from work and day activity services: qualitative longitudinal follow-up.

Tutustu tutkimukseen (englanniksi)

Lisätietoa:
Väitöskirjatutkija Sirpa Granö, p. 044 577 0020, sirpa.grano(at)tuni.fi
Tutkimuspäällikkö Sonja Miettinen, Kehitysvammaliitto, p. 050 365 9153, sonja.miettinen(at)kvl.fi