Pääsy työelämään on ratkaisevaa, sillä muutoin vammaisella nuorella on vaarana jäädä pysyvästi perusturvan varaan.

Vammaisten nuorten koulutusaste on viime vuosina kohonnut. Kynnys työelämään on usein vammaisille nuorille paljon korkeampi kuin vammattomille. Tällöin on vaarana, että osa vammaisista nuorista jää pysyvästi työelämän ulkopuolelle ja mahdollisesti pelkän kansaneläkkeen varaan.

Kelan rahoittamassa ja Kehitysvammaliitossa tehdyssä tutkimuksessa on tarkasteltu vammaisten nuorten aikuisten pääsyä työelämään, sen esteitä ja edellytyksiä. Tutkimusta varten haastateltiin 21:tä vammaista nuorta sekä 15:tä työnantajaa. Haastatellut nuoret olivat pääosin liikunta- tai näkövammaisia ja heidän työkokemuksensa oli valtaosin it-, sosiaali- ja palvelualoilta.

Tutkimuksen perusteella työllistymistä edistäviä tekijöitä ovat hyvä koulutus, opintojen aikainen työharjoittelu ja muu työkokemus, nuorten oma rohkeus ja aktiivisuus sekä työllistymistä ja työntekoa tukevat palvelut, välittävät organisaatiot ja työhönvalmennus. Työllistymisen esteinä puolestaan ovat tietämättömyys, pelot ja ennakkoluulot. Näiden voittamiseksi tarvitaan sekä tiedottamista että tehostettua tukea työnhakuun ja joskus myös työsuhteen aloittamisvaiheeseen.

Haastatellut nuoret antoivat tunnustusta palvelujärjestelmälle, sillä se oli oleellisesti mahdollistanut heidän opiskeluaan ja työntekoaan. Järjestelmään toivottiin kuitenkin joustavuutta ja tarkoituksenmukaisuutta. On esimerkiksi ensiarvoisen tärkeää, että vammaiset työntekijät saavat riittävästi työntekoa tukevaa kuntoutusta, kuten fysioterapiaa.

Palvelujärjestelmä ja työelämä asettavat vammaiset nuoret ristiriitaiseen tilanteeseen. Heidän on jatkuvasti todisteltava palvelujärjestelmälle, että he ovat riittävän vammaisia saadakseen heille kuuluvat työntekoa tukevat palvelut. Työnantajille heidän on puolestaan todistettava, että he ovat riittävän toimintakykyisiä pystyäkseen olemaan tuottavia työntekijöitä.

Haastattelujen perusteella yritysten päähuomio on olemassa olevan henkilöstön työkyvyn ylläpitämisessä. Suomessa on kuitenkin joukko yrityksiä, joiden toimintapolitiikkaan kuuluu monimuotoisuus ja halu työllistää vammaisia henkilöitä.

Yrityskoolla on merkitystä vammaisten työllistämisessä. TE-toimistojen myöntämä palkkatuki ja työolosuhteiden järjestelytuki ovat ratkaisevassa asemassa pienissä ja keskisuurissa yrityksissä. Isoissa yrityksissä näillä tukijärjestelmillä ei ole niin suurta merkitystä, vaan työllistämisen ratkaisevat ensisijaisesti ammatillinen osaaminen ja yhteiskuntavastuustrategia.

Työhönvalmentajien rooli työllistämisprosessissa on keskeinen sekä työllistettävien että työnantajien kanssa toimiessa. Työhönvalmennus on usein ulkoistettua työvoimapalvelua.

Lisätietoa: tutkimuspäällikkö, dosentti Antti Teittinen (Kehitysvammaliitto), p. (09) 3480 9218

Ekholm E & Teittinen A: Vammaiset nuoret ja työntekijäkansalaisuus. Osallistumisen esteitä ja edellytyksiä. Helsinki: Kela, Sosiaali- ja terveysturvan tutkimuksia 133, 2014. ISBN 978-951-669-951-9 (nid.), 978-951-669-952-6 (pdf).

Hinta: 20 €

Tilaukset: julkaisut(ät)kela.fi