Puheterapiassa ollaan siirtymässä yksilöön pohjautuvasta ajattelusta kohti ympäristön merkitystä korostavaa toimintaa. Aikaisemmat toimintakäytännöt eivät aina palvele nykyistä ympäristön merkitystä korostavaa kuntoutusideologiaa. Tarvitaan uudenlaisia käytäntöjä järjestelmätasolle, ammattilaisten työnkuviin ja toimintatapoihin.

Tuore kannanotto haluaa tuoda yhteiseen keskusteluun ratkaisuehdotuksia, joiden avulla viranomaiset ja puheterapeutit voivat edistää puheterapiapalveluja tarvitsevien ihmisten kuntoutumista ja hyvinvointia.

Yhteisöllisessä puheterapiassa kuntoutuksen painopiste on tukea tarvitsevan henkilön lähiympäristössä. Puheterapian tarve voi liittyä vuorovaikutuksen, kommunikoinnin, puheen, kielen, äänentuoton tai syömisen ja nielemisen pulmiin. Puheterapia toteutuu arjen toimintaympäristössä, yhteistyössä henkilön ja hänen kuntoutuksensa kannalta merkityksellisten ihmisten kanssa. Puheterapeutin yhteistyökumppaneita voivat olla esimerkiksi perheenjäsenet, mutta myös yhteisöissä työskentelevät ammattilaiset.

Yhteisöllisessä puheterapiassa keskeisiä toimintaa ohjaavia periaatteita ovat asiakas- ja voimavaralähtöisyys sekä joustavuus. Kuntoutuksen lähtökohtana ovat tukea tarvitsevan ihmisen ja hänen läheistensä yksilölliset tarpeet ja vahvuudet, ja tavoitteet määritellään yhdessä heidän kanssaan. Yhteisöllisessä puheterapiassa on mahdollista myös muuttaa tarvittaessa suuntaa ja suunnitella toteutustavat joustavasti.

Yhteisöllinen puheterapia ei kuitenkaan aina toteudu edellä kuvatulla tavalla. Vaikka kuntoutuksen ajatusmalli on muuttunut yksilöön pohjautuvasta laajemmin ympäristötekijät huomioivaan kuntoutuskulttuuriin, vallitsevat käytänteet eivät ole seuranneet mukana.

Järjestelmän ja organisaatioiden käytänteet ja puheterapeuttien työnkuvat vaikuttavat siihen, miten kuntoutusta koskevaa lainsäädäntöä tulkitaan ja sovelletaan, millaisia alueellisia kuntoutuspainotuksia tehdään tai millaista kuntoutusta suositellaan tai toteutetaan.

Haasteita on niin järjestelmän, organisaatioiden kuin ammattilaisten käytäntöjenkin tasolla.

Kannanotossa esitetään useita ratkaisuja tilanteen korjaamiseksi. Kuntoutusjärjestelmää, lainsäädäntöä ja lakien tulkintaa tulisi muuttaa siten, että mahdollistetaan puheterapeutin joustava ja asiakaslähtöinen toiminta. Kuntoutusjärjestelmään tulee luoda käytänteet toimialojen yli ulottuvaan moniammatilliseen yhteistyöhön.

Toimintakulttuurin tulee olla aidosti asiakaslähtöinen ja joustava. Puheterapeuttiresurssia ei pidä suunnata ainoastaan korjaavaan kuntoutukseen, vaan myös yhteisölliseen, ennaltaehkäisevään työhön.

Kannanotto kokonaisuudessaan (pdf):

Yhteisöllistä puheterapiaa tulee toteuttaa ihminen eikä järjestelmä edellä