119 inklusiivista koulua Sansibarissa

Inklusiivisesta opetuksesta kertova teksti seinällä Sansibarissa.

Sansibarin opetusministeriön mukaan vuonna 2014 alueen julkisista alakouluista 119 oli siirtynyt inklusiiviseen opetukseen. Opetusministeriön mukaan inklusiivinen opetus tarkoittaa “opetusta, jossa kaikki oppilaat käyvät koulua yhteisöissään yhdessä ikätovereittensa kanssa kyvyistään tai vammastaan, sosioekonomisesta tai etnisestä taustastaan, kielestään, kulttuuristaan, uskonnostaan tai sukupuolestaan huolimatta”.

Sansibar on Tansanialle kuuluva kahdesta saaresta koostuva itsehallintoalue Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa. Asukkaita siellä on 1,3 miljoonaa, joista Sansibarin tilastokeskuksen mukaan 9,3 % vammaisia henkilöitä. Pääkaupungissa Stone Townissa asuu noin 10 000 henkilöä.

Itsenäisen aseman Sansibar saavutti vuoden 1964 vallankumouksessa, jolloin koulutus julistettiin ilmaiseksi. Myönteinen suhtautuminen koulutukseen kaikille sekä sopivien ulkomaisten tukijoiden löytäminen on mahdollistanut Afrikan mittapuun mukaan lähes hämmästyttävän kehityksen kohti inklusiivista opetusta.

Minulla oli mahdollisuus vierailla Sansibarin pääsaarella helmikuussa 2016 ja tutustua niin perusopetukseen kuin ammatilliseen koulutukseen. Tarkoitukseni oli selvittää, miten kehitys- ja puhevammaisten erityistarpeet otetaan huomioon Sansibarin-mallissa. Tapasin myös kehitysvammaisten nuorten vanhempia sekä pääkaupungissa että maaseudulla.

Minulla oli muiden kehitysmaista saamieni kokemusten perusteella melko selvä ennakkokäsitys, mikä tilanne saattaisi olla todellisuudessa, mutta hämmästyksekseni hiukan yllätyin. Haasteita on toki paljon: suuret luokkakoot, oppimateriaalien puute, oppilaiden kuljetus, pelko seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja yleinen köyhyys. Opettajien asenne oli kuitenkin hyvin myönteinen inklusiivista opetusta kohtaan, ja he yrittivät keksiä luovia keinoja kaikkien oppilaiden tarpeiden huomioon ottamiseksi.

Kaikkein huonoimmassa asemassa ovat kuitenkin kehitys- ja puhevammaiset lapset ja nuoret. Heidän osuutensa julkisten koulujen oppilaista on kaikista vammaryhmistä pienin ja he ovat hyvin riippuvaisua vanhemmiltaan saamastaan tuesta ja kannustuksesta. Useampi sata nuorta on kuitenkin onnistunut suorittamaan peruskoulun loppuun.

Monet vanhemmat ja nuoret miettivätkin nyt, mitä koulun jälkeen, sillä inklusiivinen ammatillinen opetus on Sansibarissa toistaiseksi vielä kehitysvammaisten nuorten ulottumattomissa.

Kehitysvammaliitto suunnitteleekin nyt pilottiprojektia, jossa mahdollistetaan myös kehitysvammaisten nuorten pääsy ammatilliseen opetukseen. Tavoitteena ei ole 119 inklusiivista ammattikoulua, mutta ainakin yksi oppilaitos, jossa Sansibarin-malli alkaisi toimia viimeistään vuonna 2020.

Sisko Rauhala
Asiantuntija, kansainväliset hankkeet
Kehitysvammaliitto

Vastaa

Pakolliset kentät merkitty tähdellä (*)