Kyllä kansa tietää – seuraavan kerran ainakin 19.4.2015. Silloin on eduskuntavaalien varsinainen vaalipäivä, ja maalle valitaan uudet kansanedustajat seuraavaksi neljäksi vuodeksi. Vaalien voittajien ja häviäjien selvittyä alkaa maamme seuraavan hallituksen muodostaminen. Kuka vie ja kuka vikisee, ja millä hassunhauskalla lempinimellä uusi hallituspohja tullaankaan tuntemaan? Tässä riittää arvuuteltavaa kevään ajaksi.

Uuden hallituksen harjoittaman politiikan suuntaviivat määritetään hallitusohjelmassa. Se perustuu puolueiden väliseen neuvotteluun ja kompromissien hakuun: mistä tavoitteistaan kukin puolue pitää visusti kiinni, mistä voidaan tinkiä ja mitä tinkimisestä saa vastineeksi? Tavoitteensa puolueet kertovat vaaliohjelmissaan, jotka kuvaavat, millaista politiikkaa kukin puolue haluaa äänestäjien antamalla mandaatilla tehdä.

Eri tahoja edustavat lobbarit ovat hyvissä ajoin, viimeistään keväällä 2014, ryhtyneet viestimään omia ehdotuksiaan puolueiden keskeisille vaikuttajille ja puolueiden vaaliohjelmien kirjoittajille. Jos etujärjestön tai yrityksen viesti päätyy puolueen vaaliohjelmaan (tai jos se muutoin laitetaan puolueessa tarkasti muistiin), asia voi parhaimmillaan – vaalituloksen ollessa suotuisa – päätyä hallitusohjelmakirjaukseksi asti. Se taas merkitsee sitä, että asia mitä todennäköisimmin etenee tai ainakin nytkähtää eteenpäin hallituskauden aikana.

Vammaiset vaaliohjelmissa

Myös vammaisjärjestöt ovat lobanneet ja lobbaavat jatkossakin puolueita siitä, mitä muutoksia ja uudistuksia maamme tulevan hallituksen tulisi ottaa asialistalleen edistääkseen vammaisten ihmisten oikeuksia, osallisuutta ja yhdenvertaisuutta.Puolueiden vaaliohjelmia ei voi luonnehtia varsinaisiksi bestseller-teoksiksi, jotka tempaavat lukijan mukaansa. Jos ne kuitenkin jaksaa kahlata läpi, pääsee jyvälle siitä, mitä vammaisiin ihmisiin liittyviä asioita eri puolueet painottavat. Lisäksi puolueella saattaa olla oma vammaispoliittinen ohjelmansa (esim. http://www.keskusta.fi/Suomeksi/Politiikka/Omaehtoista-elamaa).

Tätä kirjoittaessani kuusi nykyistä eduskuntapuoluetta on julkaissut vaaliohjelmansa, ja niistä viidessä viitataan suoraan vammaisiin henkilöihin. Tähän mennessä ohjelmissa on vammaisiin henkilöihin liittyen mainittu:

  • työelämään osallistumisen mahdollisuuksien parantaminen (Kokoomuksen strateginen hallitusohjelma)
  • mahdollisuus työhön (SDP:n vaaliohjelma 2015, pdf)
  • oikeus oppimiseen (Vasemmistoliiton eduskuntavaaliohjelma 2015)
  • koulutukseen, työelämään ja harrastustoimintaan osallistuminen (RKP:n vaaliohjelma 2015)
  • itsenäinen asuminen ja siinä tarvittava tuki; kodinomainen asuminen (Kristillisdemokraattien eduskuntavaaliohjelma)
  • henkilökohtainen budjetointi vammaispalveluiden toteuttamisen tapana (Kristillisdemokraattien eduskuntavaaliohjelma)
  • lähipalveluina toteutettavat vammaispalvelut (Kristillisdemokraattien eduskuntavaaliohjelma).

Ohjelmien kirjauksista ei kuitenkaan voi suoraan päätellä, mitä konkreettisia toimenpiteitä kukin puolue ryhtyisi asian tiimoilta tosissaan toteuttamaan.

Lobbaria läikäyttää lämpimästi se, kun löytää edustamansa organisaation ajamia asioita ja sanamuotoiluja olennaisista paikoista. Kehitysvammaliiton viime aikoina esiin nostamista aiheista puolueiden vaaliohjelmiin ovat melko sanatarkasti päätyneet henkilökohtainen budjetointi sekä lähipalveluina toteutettavien vammaispalvelujen turvaaminen sote-uudistuksessa. Lisäksi vammaisjärjestöjen yhdessä ja erikseen korostama työllisyysnäkökulma on vaaliohjelmissa mukavasti esillä.

Totuuden ja realismin nimissä on silti todettava: vammaisjärjestöt ovat niin pieniä toimijoita, että niille ja niiden ajamille tavoitteille ei kovin helposti avaudu paikkaa niin sanotuilta isoilta pelikentiltä. Siksi on tuuletuksen paikka, kun vammaisjärjestöjen ja ”ison pelaajan” tavoitteet joskus yhdistyvät. Esimerkiksi SAK nostaa omissa vaalitavoitteissaan esiin tuloloukkujen purkamisen, ja siinä yhteydessä yhtenä esimerkkinä työkyvyttömyyseläkkeen ja palkan paremman yhteen sovittamisen: jäykän tulorajan sijaan työkyvyttömyyseläkkeen pitäisi SAK:n mielestä pienentyä vähitellen sitä mukaa kun palkkatulot kasvavat. Tätä kannattavat myös monet vammaisten henkilöiden työllisyyttä edistävät toimijat.

Uudenlainen hallitusohjelma – uudenlaista vaikuttamista?

Maailma muuttuu, ja niin myös vaikuttamistyö. ”Ennen vanhaan” lobbauksen mestarisaavutus oli se, että etujärjestö tai yritys sai ujutettua haluamansa lauseen hallitusohjelmaan. Sen jälkeen lobbari saattoi jäädä odottelemaan asian pomminvarmaa etenemistä. Tällä hetkellä kuitenkin uumoillaan, että varsinaisesta hallitusohjelmasta tulisi strategisempi eli linjaavampi, ja siinä vältettäisiin yksityiskohtaisten toimenpiteiden määrittelemistä koko hallituskautta sitoviksi. Hallitusohjelmassa määritetyistä suurista linjauksista muodostettaisiin yksityiskohtaisemmat toimenpidekokonaisuudet eli toimintasuunnitelmat. Ne tarkistettaisiin vuosittain, ja ne kytkettäisiin tiiviisti julkisen talouden suunnitteluun.

Tämä tarkoittaa sitä, että ”kiveen hakattuja”, koko vaalikauden mittaisia ennakkosopimuksia hallituksen agendalle otettavista yksityiskohtaisista asioista ei enää tehtäisi. Hallituksen toimien sisällöt ja painotukset voisivat muuttua tähänastista vikkelämmin. Lobbari ei voisi levätä laakereillaan, kun asioiden noteeratuksi tuleminen ja eteneminen edellyttäisivät jatkuvaa aktiivista vuoropuhelua poliitikkojen kanssa. Tässäpä haastetta ja seuraavan nelivuotiskauden puuhaa myös vammaisjärjestöjen vaikuttamistoiminnalle!

Marika Ahlstén
vaikuttamistoiminnan päällikkö
Kehitysvammaliitto

Vastaa

Kommentti julkaistaan tarkistuksen jälkeen. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty tähdellä (*).