Olen 37-vuotias sosionomi 5000 asukkaan kunnasta Itä-Suomesta. Työskentelen työ- ja päivätoiminnanohjaajana kehitysvammaisten toimintakeskuksessa. Maailmantilanne yllätti meidät kaikki keväällä koronaviruksen myötä.

Tätä tilannetta ei ollut osattu harjoitella, ja tilanteen vakavasti ottaminen on vaatinut meiltä henkilökunnalta ja asiakkailta sopeutumista. Arki muuttui nopeasti ja rajoitustoimenpiteisiin ei ollut valmistauduttu henkisesti.

Kehitysvammaiset asiakkaat tarvitsivat alkuun paljon henkistä tukea ja konkreettista tietoa taudista. Vaikka uutisista tulee joka päivä tietoa Covid-19-viruksesta, se ei ole aina selkokielistä ja tilastotieto enemmänkin kauhistuttaa asiakkaitamme.

Koko Siun soten alueella toimeen tartuttiin kuitenkin nopeasti ja rauhallisesti. Työ- ja päivätoiminnat suljettiin taudin leviämisen ennaltaehkäisemiseksi. Henkilökuntaa ei lomautettu toimintakeskuksilta, vaan siirrettiin tukemaan asumispalveluita. Näin saimme lisätukea asiakkaillemme, jotka olivat uuden pelottavan asian edessä.

Aiemmin opetellut digitaidot nousivat tässä tilanteessa tärkeiksi. Teemme asiakkaillemme etäyhteydellä ryhmäkokouksia. Alkuun kokoukset sisälsivät paljon keskustelua ja huolien purkamisesta. Asiakkailla oli tarve nähdä tuttuja kasvoja, kun monikaan ei ollut viettänyt näin paljon aikaa yksin.

Tilanne on pikkuhiljaa rauhoittunut ja etätoiminnot on löytäneet uudenlaisen suunnan. Kehitysvammaiset asiakkaat ohjaavat jo ryhmiä toisilleen, he tapaavat linjoilla kavereita ja pääsevät näyttämään taitojaan isolle yleisölle.

Tällä hetkellä etäpäivätoimintaa järjestetään jo joka arkipäivä. Asiakkailta on tullut palautetta, että he toivovat etätoiminnan jatkuvan, vaikka toimintakeskukset aukeavatkin. Osan on helpompi osallistua kotoaan, kun ei ole lähtemisen vaikeutta. Turvallisesti ympäristöstä osallistuva hiljainen ja ujo tyyppi voikin olla videoyhteydellä puhelias ja vapautunut persoona.

Korona-aika on tuonut mukanaan positiivisen digiloikan. Henkilökunta on opetellut paljon digitaitoja ja löytänyt erilaisen digitaalisen työotteen.

Edelleenkin kehitysvammatyössä saa tehdä töitä asennemuutosten eteen, että saamme kehitysvammaisten ihmisten digitaaliset oikeudet samalle tasolle kuin muidenkin. Jokaisella on oikeus digitaaliseen osallisuuteen. Ei riitä pelkkä osallistuminen ruudun takana, vaan on voitava olla osallinen ja mukana tekijänä.

Etäkäyntejä myös asumispalveluissa

Asumispalveluissa tehdään etäkäyntejä asiakkaille videoyhteydellä ja tuetaan itsenäisesti asuvia kehitysvammaisia henkilöitä selviytymään arjessa mahdollisimman itsenäisesti. Etäyhteydellä autetaan ruoanlaitossa, ohjataan siivousta, suunnitellaan kauppalistoja ja vaikka keskustellaan mieltä painavista asioista.

Etäyhteyttä voidaan käyttää lisätukena myös asiakkaan sairastuttua. Videoyhteydellä voidaan nähdä asiakkaan vointi ja muu tilanne paremmin kuin pelkällä puhelinsoitolla. Etäyhteys ei syrjäytä varsinaisia tukikäyntejä, mutta se on oiva työväline ja asiakkaat saavat näin useammin apua ja tukea kotiinsa.

Muutamat asiakkaat käyvät päivätoiminnassa, koska asuvat esimerkiksi työssäkäyvien vanhempiensa tai iäkkäiden vanhempiensa luona.

Meillä on pidetty tarkasti kiinni siitä, ettei töihin tulla pienilläkään flunssan oireilla. Tämä koskee sekä asiakkaita että henkilökuntaa. Meillä pääsee hyvin koronatesteihin ja tulokset ovat tulleet nopeasti. Töihin tullaan vasta oireettomien päivien jälkeen.

Toimintakeskusten henkilökunnan siirtyminen asumispalveluihin on turvannut henkilökunnan riittävyyden. Näin meille ei myöskään tule paljon sijaisia ja pystymme minimoidaan yksiköiden väliset tartunnat.

Nina Rautiainen
Työ- ja päivätoiminnanohjaaja
Juuan toimintakeskus Touhula

 

Vastaa

Kommentti julkaistaan tarkistuksen jälkeen. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty tähdellä (*).