Ylen MOT-ohjelma (25.3.) kertoi kehitysvammaisten ja autististen lasten ja nuorten epäinhimillisestä kohtelusta laitosoloissa. Yhdessä muiden alan järjestöjen kanssa teimme heti ohjelman jälkeen kannanoton, jossa toimme esille joitakin keinoja, joihin tulisi nyt pikaisesti ryhtyä.

Yhteinen kannanotto

Nyt tulisi todella pysähtyä ja tunnistaa se tosiasia, että keskuudessamme on lapsia ja nuoria, joiden tuen tarpeisiin ei ole kyetty vastaamaan riittävän hyvin Suomessa.

Kun laitoksia purettiin, siellä ollutta keskitettyä erityisosaamista ei osattu siirtää uusiin rakenteisiin. Tällä hetkellä surullista on se, että nämä lapset ja nuoret kulkevat paikasta toiseen, koska kukaan ei ole pystynyt vastaamaan heidän tarpeisiinsa. Jokainen uusi laitossijoitus traumatisoi lapsen ja perheen.

Järjestelmä on epäonnistunut.

Ratkaisuksi ei riitä pelkästään uusien yksikköjen perustaminen. Sen sijaan, että keskittyisimme miettimään, mihin nämä lapset ja nuoret pitäisi sijoittaa, meidän tulisi pysähtyä miettimään heidän tarpeitaan ja sitä, millaista osaamista tarvitaan vastaamaan näihin tarpeisiin.

Tarvitaan erikoistumiskoulutus

Ensimmäiseksi on tärkeä ymmärtää, että haastava käyttäytyminen ei ole luonteenpiirre vaan keino viestittää jotain. On tärkeää, ettei lapsia stigmatisoida aggressiivisiksi persooniksi, joiden kanssa kukaan ei pärjää ja joita henkilökunta pelkää. Haastavaan käyttäytymiseen ja tilanteisiin on löydettävissä erilaisia ratkaisuja.

Lasta ja hänen läheisiään tulisi kuulla ja ottaa heidät mukaan suunnittelemaan tarvittavia palveluja ja arvioimaan niiden toimivuutta. Perheiden huolet tulee ottaa vakavasti ja kertoa heille, miten toimia ja mihin he voivat ottaa yhteyttä, jos ovat huolissaan lapsensa kohtelusta palveluissa.

Toiseksi tarvitaan erityisosaamista niiden lasten ja nuorten tukemiseen, jotka käyttäytyvät aggressiivisesti ja joiden arjessa tällä hetkellä käytetään paljon rajoitustoimenpiteitä. Suomeen pitäisi rakentaa erikoistumiskoulutus, jossa opiskellaan keinoja, joiden tutkimusten mukaan tiedetään auttavan tällaisissa tilanteissa.

Tarvitsemme erikoistumisopintoja tiimeille, jotka vastaavat palveluista näille lapsille ja nuorille. Erityisosaajat pystyvät löytämään keinoja, joilla voidaan vahvistaa vuorovaikutusta, tukea emotionaalista kehitystä tai luoda toiminnanohjaukseen keinoja, joilla haastava käyttäytyminen vähenee. Tarvitaan myös avuksi laadukasta lääketieteellistä erityisosaamista.

Vaativaa tukea antavat tiimit pystyisivät tarjoamaan tukea myös kouluihin ja koteihin – ennen kuin ollaan siinä vaiheessa, että ainoana vaihtoehtona nähdään laitossijoitus. Myös valtakunnallisesti keskitetty palvelu, josta saa apua kaikkein vaikeimpiin tilanteisiin, olisi tarpeen.

Isot ryhmäkoot lisäävät kuormitusta

Lisäksi tarvitsemme myös vaativan tuen yksiköitä, mutta niiden pitää olla nykyistä pienempiä. Ryhmäkooltaan isot yksiköt lisäävät tutkimusten mukaan kuormitustekijöitä ja rajoitustoimenpiteiden käyttöä.

Suomessa on huippuosaajia, mutta tämä osaaminen pitää saada nykyistä paremmin hyödyttämään vaativaa tukea tarvitsevia lapsia ja nuoria. Osaajia tarvitaan myös lisää.

Suuri huoli on, että kun nykytilanteessa mennään sosiaali- ja terveydenhuollossa säästöt edellä, tilanteiden annetaan vaikeutua entisestään. Lapsia sijoitetaan sinne, missä on tilaa, sen sijaan, että lähdettäisiin miettimään ratkaisuja sen perusteella, mitä he tarvitsevat. Valitettavasti tämä linja tulee sekä inhimilliseltä että kansantaloudelliselta kannalta katsottuna kalliiksi.

Espoossa 9.4.2024

Susanna Hintsala
Toiminnanjohtaja, Kehitysvammaliitto

Vastaa

Kommentti julkaistaan tarkistuksen jälkeen. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty tähdellä (*).