Hajanaisia huomioita tekniikan kehityksestä

Viime talvena lukion ensimmäistä luokkaa käyvä Markus noitui opiskelumateriaaliaan. Tai oikeastaan yhden aineen yhtä kurssia, jossa ei ollut perinteistä oppikirjaa, vaan sähköisessä muodossa oleva tietopläjäys. Nuori mies käyttää kännykkäänsä aamusta iltaan ja hoitaa sen kautta käytännössä kaiken yhteydenpidon ja tiedonhankinnan, joten olisi voinut olettaa sähköisen materiaalin olevan luontainen tiedon esittämistapa opiskelussakin. Materiaali oli kuitenkin niin huonosti toteutettu, ettei se todennäköisesti toiminut kenelläkään.

Nyt lukion toisella luokalla on taas tyrkyllä sähköistä materiaalia. Se sai kuitenkin positiivisemman vastaanoton, koska se oli huomattavasti paremmin toteutettu ja ilmeisesti ihan alun perin tuotettu sähköiseen muotoon. Kehitys kehittyy.

Työkaverini täällä Malmilla oli päässyt testaamaan Tesla-merkkistä varsin edustavaa sähköautoa. Olen kateellinen. Auto on melko matala, joten maavaraakaan ei siinä ole kovin paljon. Mutta sen sijaan se on aika fiksu tai ainakin hyvämuistinen, koska se painoi mieleen koroketöyssyn. Auton maavaraa on ajon aikana mahdollista nostaa ja näin oli tehtykin korotustöyssyn kohdalla. Kun samaan kohtaan tultiin myöhemmin, nosti auto itse itseään automaattisesti. Aika kiva.

Ihan perustoyotaankin saa nykyisin monenmoisia ja oikeasti kuljettajaa hyödyttäviä lisävarusteita: auto pyrkii pysymään kaistalla, yrittää estää peräänajon, tarkkailee liikennemerkkejä, vaihtaa valoja ja myös tarvittaessa pysäköi itsensä. Navigointijärjestelmät puolestaan tarkkailevat liikennetietoja ja parhaimmillaan mahdollistavat äkillistenkin ruuhkien välttämisen.

Navigaattori yrittää ymmärtää puhetta ja joskus siinä onnistuukin. Yhä edelleen puheentunnistus kuitenkin osoittautuu tietokoneelle hankalaksi asiaksi luonnollisen puheen epätäsmällisyyden takia. Nykyisin tekniikka kuitenkin toimii niin hyvin, että siitä on arkielämässäkin oikeaa hyötyä. Puheentunnistus onkin kehittynyt muutaman viime vuoden aikana paljon. Yhtenä syynä on luonnollinen tekniikan ja ohjelmistojen kehittyminen. Toinen syy lienee se, että kun jonkin tekniikan käyttöön ottamisessa nähdään laajempi kaupallinen potentiaali, siihen ollaan valmiita sijoittamaan huomattavia rahasummia.

Suuret massat edellä, mutta myös pienet ryhmät hyötyvät

Jotenkin tuntuu siltä, että nopea tekninen kehitys tuottaa nykyisin yhä enemmän helppokäyttöisiä laitteita ja sovelluksia myös esteettömyydestä erityistä hyötyä saavien ryhmien käyttöön. Ohjelmistojen osalta syynä lienee suurelta osin käyttöjärjestelmien suurempi nojautuminen sovelluksiin. Toisin sanoen nykyisin on helpompaa tuottaa erilaisia sovelluksia myös niille käyttäjille, jotka tarvitsevat jotain erityistä ominaisuutta johonkin ohjelmaan tai laitteeseen. Tässä mennään kuitenkin suuret massat edellä. Jos jokin pienelle ryhmälle äärimmäisen tärkeä ominaisuus vaatii runsasta panostusta kehittämiseen, ei sellaista kovin helposti lähdetä rahoittamaan. Ei ainakaan ilman julkista panostusta.

Olen kuitenkin positiivisella mielellä tulevaisuuden suhteen useammastakin syystä. Ensinnäkin saavutettavuuden ja käytettävyyden merkitys on monella sektorilla ymmärretty. Paljon negatiivistakin julkisuutta saanut pääkaupunkiseudun asiakas- ja potilastietojärjestelmähanke Apotti ihan oikeasti arvioi mahdollisesti hankittavien järjestelmien käytettävyyttä ja saavutettavuutta. Arviointia myös tehtiin erilaisten käyttäjäryhmien toteuttamana. Tiedän, että monet muutkin isot verkkopalveluhankkeet ovat toimineet samoin. Näin ei todellakaan olisi tapahtunut jokunen vuosi sitten.

Toiseksi moni yritys on ymmärtänyt käytettävyyden ja saavutettavuuden arvon julkikuvalle. Applehan tässä on ollut etunenässä ja ansiosta saanut runsaasti kunniaa vaikkapa siitä, että näkövammaisille käyttäjille tarkoitetut ohjelmistot toimivat vallan hyvin iOS-laitteissa (iPhone, iPad).

Kolmanneksi olen myös hieman teknologiauskovainen, vaikka tämä usko usein onkin koetuksella. Uskon, että tekniikka avaa koko ajan uusia mahdollisuuksia ja kehittyy enemmän ihmisystävälliseen suuntaan. Ja nyt en siis tarkoita sotateknologiaa. Esimerkiksi tämän kirjoituksen alkupuolella mainittu autoissa käytettävä teknologia on vasta taipaleensa alkupuolella.

Millaista autoilu voisi olla vuonna 2040? Sähkökäyttöistä varmasti, tavalla tai toisella. Entä kuljettajan tarpeellisuus? Tuskin tarpeellista. Mitä järkeä on seisottaa autoja tyhjänä 80% ajasta sen sijaan että autot voisivat liikuskella itsekseen ihmisten tarpeen mukaan. Toki liikuntavammainen henkilö tällöin automaattisesti saisi kotiinsa sellaisen auton, joka on hänelle sopiva. Googlehan noita autoja nyt on testaillut jo miljoonia kilometrejä ja julkisuuteen annettujen tietojen mukaan auton aiheuttamia onnettomuuksia ei ole sattunut.

Todennäköisesti vuonna 2040 ihmistä ei enää päästetä autossa tekemään kaikkia niitä valintoja, joita nykyisin pidetään itsestään selvyyksinä. Ihminen on automaatioteknologiaan verrattuna melko epäluotettava monissa havainnointiin liittyvissä toiminnoissa. Ainakin mikäli edellä mainittu puheentunnistus jätetään huomiotta.

Lentoliikenteessähän tämä on huomattu jo vuosia sitten. BBC:n mainiossa QI-ohjelmassa tälle irvaili Stephen Fry. Hänen mukaansa British Airwaysin uusimmissa koneissa on ohjaamossa vain kapteeni ja koira. Kapteenin tehtävä on ruokia koiraa ja koiran tehtävä on purra kapteenia, mikäli tämä yrittää koskea koneen ohjauslaitteisiin.

No, tuskin asiat aivan ongelmitta sujuvat. Edistyminen on usein hidasta. E-materiaalia on ollut tarjolla jo vuosikaudet ja edelleen siinä on ongelmia. Verkon tekniikat ylipäätään ovat yhä vielä epävakaita ja esimerkiksi ikäihmisillä verkon käyttö on usein ihan turhaan hankalaa huonon käytettävyyden takia. Internet ei kuitenkaan enää ole ihan tuore keksintö. Mutta ehkä sitten vuonna 2040…

Sami Älli

Saavutettavuusyksikön johtaja, Kehitysvammaliitto

Vastaa

Pakolliset kentät merkitty tähdellä (*)