Isänpäiväkirje taivasten valtakuntaan

Isänpäivä on viimiset 14 vuotta ollu mulle tosi vaikee. Mua itkettää, mua surettaa, mua ihan oikeesti vituttaa. 14 vuotta oon jo viettäny isänpäivän hautausmaalla, sun haudalla. Tääkään päivä ei oo poikkeus. Vaikka mä kuinka toivoisin toisin, ni sä et tuu sieltä taivaasta takasin. Edelleen antaisin koko mun elämäni, et saisin nähä sut vielä.

Ennen vanhaan me vietettiin meijän isänpäivät yllätyksillä ja itse tekemillä lahjoilla, ympärillä oli aina paljon rakkautta. Sitten se muuttui viemällä isänpäiväkortteja sun haudalle ja sytyttämällä sata kynttilää. Ne tilanteet sisältää niin paljon itkua ja kaipausta. Nyt mä haluun kokeilla jotain erilaista, eli kirjotan sulle iskä rakas kirjeen sinne taivasten valtakuntaan. Itkulta en nytkään välty, vaikka yritän olla vahvana tässä ja tsempata.

Mulla ois tuhat ideaa viettää isänpäivää iskä sun kanssa. Mulla ei oo siihen enää vaa mitään mahollisuutta. Täällä mä istun sun haudalla, yritän rauhottua, kuuntelen luonnonääniä ja kerron mun kuulumisia sulle.

Mulla on miljoona kysymystä, olisko jotkut asiat nykyään toisin jos syöpä ei ois vieny sua. Tai mä tiedän jo nytten, että monikin asia olis eri tavalla, miten ne on nyt.

Mul on ihan hirveen ikävä sua. Meil kaikilla on ikävä. Olin jäähallil tossa taannoin kattomas tepsin peliä ja tietkö mitä iskä. Joka kerta ku puhutaan jääkiekosta tai oon ylipäätään hallilla, ni toivoisin et olisit mukana. Sun veri veti aina jäähallille, mut tietkö mitä iskä rakas. Munki veri vetää jäälle, me tiedetään molemmat et siellä me ollaan ku kotona olis. Meijän koko perheen veri vetää aina jääkiekkoon, sun ansiosta rakas. Toin tänne meijän seuraks sun omat hokkarit, vähän verestämään niitä muistoja.

Mietin paljon sellasii asioi, miten erilaisesti tää elämä on menny eteenpäin. Miten taitava sä olisitkaan käyttää älypuhelinta, osaisiks sä olla eläkkeel vai tekisiks vieläki töitä raksalla, miten harmaat hiukset tai viikset sul olis. Millanen sun Kiinan matka oliskaan ollu sun 60-vuotissynttäreillä. Millaset synttärit sulla olis ollu ku täytit tänä vuonna 70 vuotta? Polttaisiks sä vielä punasta Marlboroo, syövän myötä sähän lopetit tupakin polton. Nostelisitko sä mua vielä olkapäilles?

Ite olisin varmaan myös täysin eri alalla, mähä opiskelin lähihoitajaks vaan sun syövän myötä ja äidin rohkaisusta. Muistan ku aluks meinasin aina pyörtyy jos näin verta, tai harjoteltiin koulussa ihoon pistämistä. Paljon oon tullu noista ajoista ylöspäin! Oon kuitenkin aina haaveillu raksa alasta koska oot mun esikuva ja siinä saa haastaa itteään, näkee oman kädenjäljen ja raksalla tarvitaan paljon fyysistä voimaa. Kyl mä viel joku päivä olen niis hommis, jumalaut senttä!

Äiti löysi vähän aika sitten sun kirjottamia juttuja kotoa, mikä on must maailman ihaninta koska siitä tulee tunne et oot edelleen kotona. Sä tuut aina olemaan kotona, me pidetään siitä huoli. Ihan mikä tahansa sun kirjottama asia tuo mulle ihan älyttömästi voimaa ja onnellisuutta. Ja vaikka ne onkin pelkkiä päivämääriä, muistiinpanoja ja jotain puhelinnumeroita, ni mulle ne merkkaa ihan helkkarin paljon. Siin on sun painamaa tekstiä, sun omalla käsialalla.

Tänä vuonnaki on tapahtunu niin paljon isoja asioita. Tiedän et oot perkeleen ylpee musta, vaikket oo täällä enää. Sun läsnäoloa oon kaivannu joka päivä mitä mä oon täällä elämässä kohdannu. Niitä viiisaita sanoja, isän sanoja.

Mä kaipaan iskä sua. Oon ollu tähän mennes tosi mones eri paikas, mihin oltais todellaki menty yhessä. Joka ikisessä paikassa oot kuitenkin ollu läsnä. Tuulen hento huiskaus, lintu tai orava mun vierellä tai edes auringonpilkistys pilviseltä taivaalta on ollu se merkki, että tiiän et oot siinä, mun vierellä. Mä tiiän mun elämäni loppuun asti, että sä pysyt mun vierellä. Se antaa mulle päivittäin voimaa jaksaa tässä elämässä.

Sä oot maailman ihanin isä, annoit mulle uuden mahdollisuuden tähän elämään. Sä oot isä, joka pelasti mut. Olin 6-vuotias, ku pääsin teijän perheeseen ja sain oikeet vanhemmat.Heti ensimmäisest päivästä lähtien pidin teitä oikeana perheenä. Se, että asuin teidän sijaisperheessä ja olitte sijaisvanhempina, ei estäny mua sanomasta että sain teistä oikeat vanhemmat. Sun hautajaispäivänä mua suututti yks asia joka koski mun sillosta ystävää, joka myöskin oli sijaiskotilapsi mutta asui toisessa sijaisperheessä. Hän totes mulle että ”miks sä itket, ei se ollu sun oikee isä”. Sillon oli niin lähellä etten tintannu sitä kaveria, koska hän ei tuntunut ymmärtävän sitä, miltä uuteen perheeseen pääseminen oikeasti tuntui monen vuoden lastenkotielämän jälkeen, perheeseen jossa on aitoa rakkautta.

Iskä, mä en oo voinu halata sua viimiseen 14 vuoteen, vaa oon halannu sun isoa hautakiveä ja kattonu lintuja hautakiven päällä. Ja se että sanon että rakastan sua, oon sanonu sen viimiset 14 vuotta sun haudalla.

Sä pidät mua oikeesti nyt ihan höppänänä ku avaudun tälläsistä, kuvittelen miten sä katot mua ja huokaset pitkään. Sä olit kyl sellanen, ettei jääty ihmettelemään mitään, vaan asiat tuli aina kerralla selväksi. Mun kanssa sä teit kuitenkin aina poikkeuksen, koska mä en ymmärtäny asioita kerrasta. Tasan yhden kerran sulla meni kyllä nuppi vähän kurin, koska kerroin rakastavani sua ja äitiä yhen illan mittaan varmaan 35 kertaa putkeen.

Syöpä on ja tulee olemaan mun koko elämäni yks perkeleen kirosana, mut sen asian kanssa pitää vaan oppia elämään. Isi on mun suojelusenkeli, kiitos että olet mun isä.

Oli sulla sitten biologinen isä, adoptioisä tai sijaisisä, niin muista että se rakastaa sua aina, vaikkei oliskaan välttämättä läsnä. Jos sulla on mahollisuus, anna sun isälle lämmin hali ja sano sille että rakastat sitä, tai sitte laitat viestiä tai soitat, esimerkiksi mun tapauksessa taivaspuhelu yläkertaan. Pääasia että kerrot, varsinkin näin isänpäivän kunniaks. Jos sä olet itse isän roolissa, niin ihan valtavasti onnea ja rakkautta sulle.

Ikävä, suru ja kaipaus on niitä, joiden kanssa mä kamppailen päivittäin. Jos tätä lukee joku oman vanhempansa menettänyt, niin etähalit täältä minulta. Oli se sitten syöpä tai onnettomuus, sairaskohtaus, ihan mitä tahansa, niin aina oman vanhemman menettäminen on elämälle kova isku. Tämäkin on omanlaista vertaistukea meille vanhempansa menettäneille.

Tää on isien päivä. Ilman isejä meitä ei olis täällä. Maailman parasta isänpäivää mun rakkaalle iskälle sinne taivaaseen, olet rakas <3

Sun rakas tyttäresi,
HELMIS