Kaikki mukaan

YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevassa sopimuksessa vammaisuus määritellään ympäristön kautta. ”Vammaisuus on seurausta vuorovaikutuksesta vammaisten henkilöiden sekä asenteista ja ympäristöstä johtuvien esteiden välillä, joka estää tehokkaan ja yhdenvertaisen osallistumisen yhteiskuntaan.”

Tämän määritelmän mukaan olemme kaikki vammaisia ainakin jossain vaiheessa elämää kun kohtaamme esteitä, viimeistään ikääntyessämme. Tosin tätä ei sopimuksessa tarkoiteta, mutta se antaa omakohtaisen kokemuksen siitä, mitä vammaiset henkilöt joutuvat arjessaan kohtaamaan. Ja osoittaa sen, että etäisenä ”erityisryhmänä” pidetty joukko tarvitsee ennen kaikkea huomioimista pienissä arjen tilanteissa, ei erityispalveluita.

Vamma tai erityistarve voi olla pysyvä, tilapäinen tai yksittäiseen tilanteeseen liittyvä. Esimerkiksi motorisia haasteita voi aiheuttaa pysyvä fyysinen vamma, tilapäinen loukkaantuminen tai tilannesidonnainen toimintakyvyn rajoitus: raaja voi olla pysyvästi vammautunut, tilapäisesti murtunut tai tietyssä tilanteessa sitä ei voi käyttää. Sama pätee myös kognitiivisiin tai aistien rajoitteisiin: jokainen on joskus väsynyt, kiireinen, stressaantunut tai vaikkapa vain hukannut silmälasinsa.

Usein ajatellaan, että erityisryhmien huomioiminen suunnittelussa on kallista, aikaavievää ja tekee lopputuloksesta jollain tavalla epäsopivan ”normaalikäyttäjälle”. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Esteettömyydestä hyötyy jokainen.

Yritysten tuotteissa on selkeä kilpailuetu, jos tuote on helppokäyttöinen ja soveltuu suurelle osalle kohderyhmästä. Kahdesta muilta ominaisuuksiltaan samankaltaisesta tuotteesta valitaan se, joka tuntuu paremmalta ja soveltuu paremmin omaan käyttöön. Esimerkiksi Iphone tai Google-hakukone ovat erityisen suosittuja näkövammaisten keskuudessa, koska ne ovat heille paljon helppokäyttöisempiä kuin muiden tuotteet. Ja monet muutkin pitävät niiden helppokäyttöisyydestä. Papunetin peleistä nauttivat kaikki, vaikka niitä suunnitellessa on otettu erityistarpeet huomioon. Se, että kaikenlaiset käyttäjät on huomioitu, ei vähennä tuotteen houkuttelevuutta. Päinvastoin.

Myös julkiset tahot voivat säästää huomioimalla koko kohderyhmän eikä vain terveitä ja vammattomia. Se, minkä yhteiskunnan (niin rakennetun ympäristön kuin tiedotus- ja kulttuuritoiminnan) esteettömyyden parantaminen maksaa, säästetään muualla, esimerkiksi sosiaali- ja terveysmenoissa, tai saadaan lisääntyneen toimeliaisuuden myötä verotuloina.

Se että kaikki pystyvät tasapuolisemmin ja helpommin osallistumaan yhteiskunnan toimintaan – niin työssäkäyntiin, arkeen, kulttuuritoimintaan kuin päätöksentekoonkin – parantaa kaikkien elämänlaatua, ei vain erityisryhmien.

Tässäpä viesti kaikille palveluiden suunnittelijoille ja kehittäjille: tutustu rohkeasti koko kohderyhmään, myös ns. marginaalitapauksiin. Älä perusta tietoasi oletuksiin, vaan keskustele oikeiden ihmisten kanssa. Jokainen ihminen on monikerroksinen kokonaisuus, ja jokaisella kykyjen, tapojen, ominaisuuksien ja kokemusten yhdistelmä on erilainen. Aina ja kaikista tilanteista selviävää ns. normaali-ihmistä ei ole olemassakaan.

Timo Övermark

Papunet-verkkopalvelun kehittämispäällikkö