Köyhänä koko elämä?

Köyhyys on usealle kehitysvammaiselle arkipäivää. Äskettäin Helsingin Sanomissa julkaistu artikkeli otsikolla ”Kehitysvammaisilla teetetään töitä muutaman euron päiväpalkalla” osui ja upposi. Markus Lehtonen kysyy artikkelissa: ”Ottaisiko joku muu koulutettu työtä 80 euron kuukausikorvauksella?” Tämä on erittäin osuva kysymys ja panee meistä jokaisen pohtimaan asiaa omalta kannaltaan. Onko kohtuullista, että usein tuottavastakin työstä saatu korvaus on näin pieni? Millaiset ovat kehitysvammaisten henkilöiden mahdollisuudet ja oikeudet tänä päivänä tehdä työsuhteista palkkatyötä?

Monet kehitysvammaiset ihmiset tekevät työtä työ- tai avotyötoiminnassa erittäin pienellä korvauksella (0-12 euroa/päivä). Joissakin paikoissa he maksavat tämän lisäksi ylläpitomaksun, joka kattaa heidän päivän aikana syömänsä ruoan. Tämä tarkoittaa, että henkilölle ei päivässä tehdystä työstä jää kovin monta euroa käteen – pahimmassa tapauksessa hän voi jäädä jopa miinuksen puolelle. On myös henkilöitä, jotka tekevät ilta- ja viikonloppuvuoroja työosuusrahalla. Miten nykypäivän Suomessa tällainen on vielä mahdollista? Tässä liikutaan eettisesti katsottuna melko oudoissa vesissä, ja osittain toiminnassa voidaan nähdä jopa hyväksikäytön tai orjatyövoiman piirteitä.

Lisää tietoisuutta

Monelle kehitysvammaiselle henkilölle voi aluksi olla hankalaa käsittää, mitä eroa on työ- tai avotoiminnalla ja työsuhteisella palkkatyöllä. Tällä hetkellä suuri osa kehitysvammaisista henkilöistä puhuu käyvänsä ”töissä” ja saavansa siitä ”palkkaa”, vaikka tosiasiassa kyse olisi huoltosuhteisesta työ- tai avotyötoiminnasta, josta maksetaan korvauksena työosuusrahaa. Monesti myös alan henkilökunta käyttää samoja käsitteitä. Tällöin näiden seikkojen erottaminen toisistaan voi olla hankalaa kehitysvammaiselle henkilölle. Ihmisen voi olla vaikea pohtia, miten elämäni voisi olla paremmin tai muuttua tai mihin minulla olisi varaa, jos työskentelisin työsuhteisessa palkkatyössä. Onkin syytä pohtia, miten kielenkäyttö ja toimintatavat työ- ja toimintakeskuksissa tai avotyötoimintapaikoilla voivat hämärtää näiden ihmisten ajatuksia työstä.

Jotta palkkatyöhön työllistyminen tulisi mahdolliseksi, tarvitaan aikaa, tukea kehitysvammaisille henkilöille ja tietoisuuden lisäämistä. Kehitysvammaliiton Kehitysvammaiset ihmiset töihin -projektissa on perustettu tätä varten vertaisryhmä, joka pohjautuu yksilökeskeisen toiminnan periaatteisiin. Osallistujilla on mahdollisuus pohtia yhdessä muiden kanssa omia vahvuuksiaan, toiveitaan ja unelmiaan sekä sitä, mitä työ heille itselleen merkitsee sekä saada tietoa työasioista ja työsuhteisesta palkkatyöstä.

Työllistymisen lähtökohtana tulee aina olla kehitysvammaisen ihmisen oma halu työllistyä työsuhteiseen palkkatyöhön. Päätöksen tekeminen voi kuitenkin vaatia pitkällistäkin pohdintaa ja juuri tietoisuuden lisäämistä, sillä yksittäisen henkilön kohdalla voi olla kyse hyvin merkittävästä muutoksesta elämässä ja omassa elinpiirissä. On täysin ymmärrettävää, ettei henkilö, joka on tottunut käymään tietyssä paikassa päivisin työskentelemässä ja viihtyy siellä hyvin, ole halukas tuosta vain hakeutumaan uuteen työpaikkaan. Tutut ja turvalliset sosiaaliset suhteet vaikuttavat paljon. Olisi hyvä, että vanhat sosiaaliset suhteet voisivat jossakin muodossa säilyä, vaikka työpaikka palkalliseen vaihtuisikin.

Voi myös olla, ettei henkilölle itselleen ole koskaan kerrottu muista vaihtoehdoista kuin siitä palvelusta, jota hän käyttää ja jota perinteisesti on totuttu kehitysvammaisten ihmisten kanssa käyttämään. On surullista, että monet kehitysvammaiset henkilöt ovat ikään kuin sujahtaneet tähän työ- ja avotyötoiminnan putkeen, josta irtautuminen ei välttämättä ole aivan yksinkertaista, sillä kukapa ei melkeinpä ilmaista työvoimaa haluaisi.

Ajatuksista tekoihin

Kehitysvammaisten ihmisten työllistyminen on esillä paljon valtakunnallisessa mediassa, ja sosiaali- ja terveysministeriön TEOS-työryhmäkin käsittelee asiaa parhaillaan (ks. linkit alla). Nyt on aika ja toivottavasti rohkeutta muokata myös nykyistä palvelujärjestelmää joustavammaksi, jotta henkilö ei välttämättä ajautuisi loppuelämäkseen vain tietyn palvelun käyttäjäksi ja tätä kautta köyhyyteen. Kehitysvammaisten henkilöiden siirtyminen yhä enemmän työsuhteiseen palkkatyöhön on tavoiteltavaa niin henkilön itsensä kannalta kuin taloudellisesta näkökulmasta. Työ- ja päivätoiminnan järjestämisen sijaan julkistaloudellisesti kannattavampaa on, että henkilö työllistyy avoimille työmarkkinoille työsuhteiseen palkkatyöhön.

Nykyisin on paljon koulutettuja nuoria, jotka eivät enää ole kiinnostuneita viettämään päiviänsä työ- ja toimintakeskuksissa, jolloin heille luonnollisempi vaihtoehto olisi työllistyä suoraan työsuhteiseen palkkatyöhön. Suurta tarvetta on myös kehittää siirtymistä työ- ja toimintakeskuksista sekä avotyötoiminnasta työsuhteiseen palkkatyöhön. Perustana kehitysvammaisten ihmisten kanssa toimimisessa tulee olla ihmisarvon kunnioitus. Ketään ihmistä ei tule tuomita köyhyyteen ilman, että hänelle on selkeästi kerrottu vaihtoehdoista sekä kuunneltu hänen omia toiveitansa ja tahtoansa.

Tea Kairi

Kuva: Saana Jyläs

Katso myös

Vastaa

Pakolliset kentät merkitty tähdellä (*)