Lukuelämyksiä mahdollistamassa

Syksy on kirjapuheen aikaa. Painokoneet sylkevät uutuuksia markkinoille, kirjamessujen käytävät täyttyvät lukutoukista ja Finlandia-palkintokin jaetaan ennen joulua. Myös selkokirjojen kustantajat ovat julkaisseet kiinnostavia suomalaisia ja suomenruotsalaisia selkouutuuksia, vaikkei kirjamarkkinoiden marginaalista kumu yleensä valtamediaan saakka kuulukaan.

Selkokieliset kirjat on luotu ennen kaikkea niiden tarpeisiin, joilla on vaikeuksia lukea yleiskielistä tekstiä. Selkokielisiä kaunokirjoja on kahdenlaisia: suoraan selkokielelle kirjoitettuja ja yleiskielestä selkokielelle mukautettuja. Selkokirjan kannessa oleva S-kirjaimen muotoinen nuoli, selkologo, on nopein tapa tunnistaa, että nyt on hyppysissä selkoteos.

Selkokirjallisuuden lukijakunta on moninainen, joten myös selkoteosten kirjon on oltava riittävän laaja. Ei pelkästään aiheiden osalta, vaan myös kielen ja sisällön helppouden. Ruotsissa ja Norjassa selkokirjojen eri vaikeusasteita kuvaamaan on tehty luokitusjärjestelmä. Norjassa luokat ovat litt å lese ja enkelt innhold, Ruotsissa puolestaan lätt, lättare, lättast.  Eri vaikeustason kirjat on suunnattu hieman eri kohderyhmille.

Tällaista ryhmittelyä Suomessa ei ainakaan vielä ole käytössä. Kaikkien selkokirjojen kieli ei kuitenkaan meilläkään ole samanlaista, vaan niiden helppoutta ja vaikeutta voisi luonnehtia jatkumona. Asteikon helpointa päätä edustavat esimerkiksi Säpinät, joka on nuorille ja aikuisille suunnattu kirjasarja lukutaidon alkutaipaleelle. Vaikka selkokirjajatkumolla asteltaisiin kohti vaikeampaa päätä, perusajatus on, että selkokirja on aina helpompi kuin yleiskieliset teokset. Esimerkiksi nuortenkirjallisuuden puolella jatkumo voisi liukua selkokirjasta helppolukuisen romaanin kautta yleiskieliseen kirjaseikkailuun.

Selkokirjan tekijän on teoksen työstämisen aikana jatkuvasti pohdittava, onko teksti riittävän helppoa. Helppous ei liity pelkästään kieleen, vaan kirjoittajan pitää varmistaa myös, että juonirakenne on riittävän selkeä, tarinan henkilögalleria on sopivasti mitoitettu ja erilaiset siirtymät esimerkiksi ajassa tai toden ja kuvitellun välillä eivät tipauta lukijaa kärryiltä. Jos selkokäsikirjoitusta ja mahdollista kuvitusta pääsee testaamaan kirjan tulevalla kohderyhmällä, teksti muokkautuu varmasti paremmaksi. Lukija huomaa aina sellaisia asioita, joita kirjan tekijältä jäisi huomaamatta.

Selkokirjankin kohdalla pätee vanha tuttu totuus: kokonaisuuden on oltava enemmän kuin osiensa summa. Lopputuloksen tulee siis olla lukijaa kiinnostava kaunokirjallinen teos. Sellainen, että lukijan tekee mieli kääntää sivua ja selvittää, mitä seuraaville lehdille on kirjoitettu. Jos teksti ei houkuta kääntämään sivua, helppolukuisuudellakaan ei ole merkitystä.

Henna Kara
Suunnittelija
Oppimateriaalikeskus Opike

 

Selkokeskuksen kirjavälitys http://papunet.net/selkokirjat

Opikkeen selkokirjat http://www.opike.fi/?mod=products&cat=38

Vastaa

Pakolliset kentät merkitty tähdellä (*)