Mielen hallinnan taitoja kannattaa harjoittaa

Työelämä on tätä nykyä melko hektistä ja vaatii mukautumista tiheästi muuttuviin olosuhteisiin. Työn vaativuus on lisääntynyt myös kehitysvamma-alalla johtuen osin meneillään olevasta palveluiden rakenneuudistuksesta. Palvelujen on vastattava monimuotoisiin tilanteisiin ja henkilöstöltä vaaditaan entistä enemmän osaamista.

Superin tekemän tutkimuksen mukaan työn henkinen kuormittavuus on lisääntynyt jonkin verran tai selvästi 74 %:lla vammaispalvelutyössä toimivista. Ennallaan henkinen kuormittavuus on pysynyt 23 %:lla vastanneista ja 3 % ilmoittaa työn henkisen kuormituksen vähentyneen. Tiitisen (2013) opinnäytetyön mukaan autismialan työntekijät kokevat eräänä vaativuustekijänä tehtävien priorisoinnin sekä tasapainottelun asiakastyön ja muiden töiden välillä.

Työntekijöistä saattaa tuntua siltä, että pitäisi olla useassa paikassa samaan aikaan ja että työtehtäviä riittää joka sormelle ja vähän ylikin. Tämä voi aiheuttaa sen, että vaikka olisimme fyysisesti läsnä, mielemme harhailee jossakin muualla ja pohtii esimerkiksi odottamassa olevia tekemättömiä tehtäviä. Tästä aiheutuu stressiä ja työskentelystä tulee helposti sähläämistä, eivätkä priorisointitaitomme ole parhaimmillaan.

Kiireen tuntua voi olla vaikeata katkaista. Stressin alaisena aivojemme toiminta muuttuu ja reagoimme tilanteisiin eri tavalla kuin tavallisesti. Tällöin myös sympaattinen hermosto aktivoituu tavallista voimakkaammin ja kehomme on ylivirittynyt ja hälytystilassa. Pitkittyessään stressillä voi olla haitallisia vaikutuksia aivojemme toimintaan. Stressitilassa valmiusjärjestelmä jää aktiiviseksi, mikä heikentää toiminnan tehokkuutta. Tila pitkittyy, jos ei ole mahdollisuutta rauhoittua välillä. Keho ja mieli toimivat siis voimakkaasti yhteydessä toisiinsa.

Mielen hallintaa ja sen harjoittamista tarvitaankin nykyisin yhä enemmän, jotta voimme katkaista kiireen tunteen ja työkykymme pysyy hyvänä. Rauhoittumishetket päivän aikana auttavat pysähtymään ja keskittymään työtehtävien kannalta olennaiseen. Tämä lisää myös työn mielekkyyttä ja laatua. Mediassa vilahtelee muotitermi mindfullness eli hyväksyvä tietoinen läsnäolo. Se tarkoittaa, että olemme mieleltämme läsnä juuri siinä, mitä olemme tekemässä. Kyse on tietoisesta aistimisesta ja havainnoinnista. Läsnä olemisen taitoja voidaan parantaa erilaisten harjoitusten avulla.

Liikunnan ja kehon huoltamisen avulla voimme harjoittaa samalla myös mieltämme. Mikä tahansa liikunnallinen harjoittelu toimii usein myös erittäin hyvänä mielen nollauksena ja parantaa keskittymiskykyä. Tutkimukset ovat myös osoittaneet, että liikunta on oiva lääke masennukseen ja ihmiset, jotka liikkuvat, kokevat itsensä onnellisemmiksi.

Nautin itse ollessani pimeänä marraskuisena iltana pienessä tihkusateessa lenkillä. Samalla pohdin, miksi teen tätä, sillä suurta osaa ihmisistä ei varmaankaan saisi tekemään samaa vaikka maksettaisiin. Tajusin siinä hölkötellessäni, että teen tätä ennen kaikkea puhdistaakseni mieltäni päivän aikana kertyneistä ajatuksista. Hetkellisesti pääsen myös meditatiiviseen tilaan, jossa en välttämättä ajattele yhtään mitään. Kasvava kunto tulee sitten toki hyvänä plussana.

Pidempään esimerkiksi joogaa harjoittaneet ihmiset pystyvät myös helpommin saavuttamaan meditatiivisen tilan harjoituksensa tai loppurentoutuksen aikana. Tämä tila, jossa kehon ja mielen voi hetken vain antaa olla, on parasta lepoa mielelle ja lisää voimavarojamme myös työssä, sillä vaikutukset rauhoittuvaan mieleen tuntuvat usein vielä seuraavanakin päivänä. Unikin tuntuu usein kehon kokonaisvaltaisen rentoutumisen jälkeen syvemmältä.

Uskon, että omaa turhautuneisuutta voi jossain määrin purkaa liikunnallisten harjoitusten avulla. Mielen tyhjentäminen onnistuu myös lyhyemmillä ja yksinkertaisilla mindfullness-harjoituksilla, joilla voidaan tauottaa työpäivää.

Hengityksen tarkkailu on yksi mainio harjoitus- ja rentouttamiskeino. Alkaessamme aistia kehoamme huomaamme, miltä kehossamme tuntuu, ja voimme esimerkiksi rauhoittaa sitä hengittämällä syvempään. Tämä toimii missä tahansa tilanteessa, kun huomaamme kiihtyvämme tai jännittävämme esimerkiksi esiintymistä. Myös silmien sulkeminen ja keskittyminen esimerkiksi siihen, miltä kehon eri osa-alueet tuntuvat – ovatko kasvojen alueen lihakset jännittyneet vai rentoutuneet, miltä työtuoli tuntuu istuinkyhmyjen alla tai millaisia ääniä työhuoneessa kuuluu – voivat toimia keinoina mielen ja kehon rahoittamiseen.

Toivotan kaikille miellyttäviä ja ennen kaikkea rentouttavia hetkiä työpäivien keskelle!

Tea Kairi
projektipäällikkö
fysioterapeutti

 

Lähteet:
Brusas Tea, Nevala Soili, Koivisto Jarkko, Rautanen Marjo ja Sgurev Leena: Eettisesti toimien, itsenäisyyttä tukien. Selvitys superilaisista vammaispalveluissa. http://www.superliitto.fi/site/assets/files/4691/super_vammaisty_n_selvitys_low.pdf

Tiitinen Sanna:  ”vaikka tää on vaativaa niin kyllä tää on tosi antavaa” – Työn voimavara- ja vaativuustekijät sekä työn imun kokeminen.
http://publications.theseus.fi/bitstream/handle/10024/61120/tiitinen_sanna.pdf.pdf?sequence=1

Vastaa

Pakolliset kentät merkitty tähdellä (*)