Monimuotoisuus kunniaan

Mielipiteitä muodostetaan ja jaetaan tänä päivänä sosiaalisessa mediassa. Kolumnit ja mielipidekirjoitukset ovat saaneet entistä enemmän palstatilaa myös perinteisessä mediassa. Kehitysvammaliiton nettisivut ovat tätä taustaa vasten olleet kovin hiljaiset. Päätimme parantaa tapamme ja aloittaa uuden blogin, jossa Kehitysvammaliiton henkilöstö tuo esiin pienempiä ja suurempia ajankohtaisia aiheita ja keskustelunavauksia ja toivoo saavansa aikaan vuoropuhelua.

Ta daa! Tästä se lähtee.

Itse teen Kehitysvammaliitossa viestintää. Minua kiinnostaa se, miten kehitys- ja puhevammaiset ihmiset ja heidän asiansa näkyvät julkisuudessa. Asiat, joihin viestinnällä voi vaikuttaa, kuten asenteet.

Vähän aikaa sitten tv-uutisissa Leijonaemot kertoivat, kuinka erityislapsia kiusataan tavallisissa koululuokissa. NIMBY-ilmiö nostaa päätään tuon tuostakin, kun kehitysvammaisille ihmisille tehdään asuntoja tavallisille asuinalueille. Vammaisen ihmisen koti ja koko elämä asetetaan samalle viivalle minkä tahansa tavaran kanssa, kun palveluja kilpailutetaan hankintalain mukaisesti.

Kaiken takana on kysymys arvoista ja asenteista.

Kehitysvammaisia ihmisiä ei nähdä samanlaisina yksilöinä kuin me muut, vaan heidät niputetaan yhteen: heillä on kaikilla samat tarpeet, samanlaiset asumisratkaisut ja työt (useimmiten työtoiminta) käyvät kaikille, yhteiset harrastusryhmät…

Ja kuitenkin jokaisella on oma ainutkertainen elämänsä, omat toiveensa ja tarpeensa. Kaikki toiveet eivät toteudu. En minäkään ole päässyt asumaan merenrantaan keskelle kaupunkia omakotitaloon. Mutta itse olen valinnut sen, mikä on riittävän lähellä toiveitani tällä hetkellä.

Moni vammainen henkilö ei koskaan saa valita.

Meillä on taipumus luoda kategorioita ja karsinoida ihmiset niihin näkemättä, että siellä sisällä ei vallitsekaan yhtenäisyys. Tätä tuntuu olevan vaikea sisäistää. Palveluja järjestetään edelleen massoille. Tarvitaan enemmän vaihtoehtoja palveluvalikoimaan ja yksilöllisyyden huomioon ottamista. Se edellyttää jokaisen ihmisarvon kunnioitusta.

Kiusaaminen ja syrjintä ovat arkipäivää ja se kertoo, että asenteiden muuttamiseksi pitää ponnistella jatkuvasti.  Media – nykyään yhä useammin myös sosiaalinen media – tekee meille tuntematonta tutuksi, tarjoaa uutta tietoa ennakkoluulojen tilalle, parhaimmillaan koskettaa tunteitamme. Vaikuttavin viesti lausutaan kokemuksen äänellä.

Onneksi meillä on myös riemastuttavia todisteita entistä myönteisemmästä asennoitumisesta kehitysvammaisia ihmisiä kohtaan – esimerkiksi Toisenlaisten frendien tai Pertti Kurikan nimipäivien suosio. Tai juoksutapahtuma, jolla NIMBY-ilmiö (Not In My Back Yard) käännettiin YIMBY-ilmiöksi (Yes In My Back Yard) viime kesänä Espoossa. Ne antavat toivoa.

Erilaisuus on normaalia, samanlaisuus luonnotonta, luonnehti Seinäjoen asemakaava-arkkitehti Martti Norja muutama viikko sitten ARAn ja Kehitysvammaliiton järjestämässä Arjen keskiössä -seminaarissa, jossa aiheena oli asuminen. Ajattelin, että siinäpä hyvä motto myös Kehitysvammaliiton viestinnän linjaukseksi.

Mitä mieltä sinä olet? Kommentoi, jatka keskustelua! Ehdota, mitä voisimme tehdä edistääksemme erilaisuuden, yksilöllisyyden ja monimuotoisuuden kunnioittamista! Miten haluaisit olla mukana siinä?

Ensi viikolla uusi kirjoittaja, uudet aiheet – seuraa blogiamme!

Anneli Puhakka

anneli.puhakka(at)kvl.fi

Kommentit

  • Niinpä! Kuvitellaanpa yksinkertainen esimerkki. Koulun pihalla seisoo kuusi pikkupoikaa rivissä. Kumpi on normaalia: sekö, että jokaisen pojan lippiksen lippa osoittaa vasemmalle – vaiko se, että kahden lippa osoittaa oikealle?

Vastaa

Pakolliset kentät merkitty tähdellä (*)