Opetussuunnitelmat uusiksi

Päättyneen vuoden loppumetreillä tapahtui merkittävä asia suomalaisen koulutusjärjestelmän kannalta. Opetushallituksen pääjohtaja Aulis Pitkälä allekirjoitti joulukuun 22. päivänä määräykset esi- ja perusopetuksen sekä lisäopetuksen opetussuunnitelmien uusista perusteista.

Opetuksen valtakunnallisten linjausten valmistuminen merkitsee paikallisen opetussuunnitelmatyön käynnistymistä, sillä kouluissa on ryhdyttävä antamaan uusien perusteiden mukaista opetusta porrastetusti syksystä 2016 alkaen. Esiopetuksessa uusiin perusteisiin voidaan siirtyä jo vuotta aiemmin.

Edellinen opetussuunnitelmien valtakunnallinen päivitys tehtiin vuosikymmen sitten. Koulu on sen jälkeen mukautunut uusiin haasteisiin niin käytännön työn kuin säädösten tasolla: Esimerkiksi oppilaan erityinen tuki kolmiportaisen mallin mukaan uudistui vuonna 2011. Uusi laki oppilas- ja opiskelijahuollosta puolestaan astui voimaan 2014.

Opetussuunnitelman uudet perusteet peräänkuuluttavat oppimisen iloa ja oppilaan omaa aktiivista roolia. Koulutyön avainsanoja ovat jatkossa vuorovaikutustaidot, yhdessä tekeminen ja kestävä elämäntapa. Uusi ops pyrkii myös osaltaan edesauttamaan, että nykypäivän oppijoista kasvaa tulevaisuuden laaja-alaisia osaajia.

Mitä, miten – miksi

Opetuksen ja kasvatuksen periaatteiden fokus on siirtynyt uusissa perusteissa vastaamaan kysymykseen miten, kun tähän asti ops on painottunut enemmän kysymykseen mitä. Tämä siirros perustellaan osittain niillä muutoksilla, joita verkkoyhteiskunta, sosiaalinen media ja muut ilmiöt ovat aiheuttaneet lasten ja nuorten tavassa olla maailmassa ja suhtautua tietoon ‒ ja toisiinsa. Opetukseen on sisällytetty arvoja, jotka rakentavat esimerkiksi osallisuutta sekä kuulluksi ja arvostetuksi tulemista. Näiden kautta muodostuu oikeus elää täysivaltaisena ihmisenä ja yhteisön jäsenenä.

Miten-kysymykseen vastataan tarkemmin oppimiskäsityksen ja oppimisympäristöjen määrittelyn avulla. Uuden opetussuunnitelman mukaan tavoitteellinen oppiminen tapahtuu vuorovaikutuksessa, omaa oppimista reflektoiden. Näin oppijalle syntyy kokemuksia ja käsityksiä itsestä, myönteistä minäkuvaa ja pystyvyyden tunnetta.  Oppimisympäristöissä otetaan huomioon esimerkiksi tieto- ja viestintäteknologian mahdollisuudet osallisuuden edistäjänä.

Uusi opetussuunnitelma tarjoaa päivitetyn ajatuksen myös tiedon luonteesta. Enää se ei ole vain ylhäältä annettua valmista faktaa, vaan se rakentuu opetuksessa laaja-alaisiksi taidoiksi, joita pärjääminen ympäröivässä maailma edellyttää. Tällaisia laaja-alaisia taitoja ovat esimerkiksi itsestä huolehtimisen ja arjen taidot. Oppiaineiden joskus keinotekoisia rajoja ohjataan ylittämään tarkastelemalla meitä ympäröiviä ilmiöitä kokonaisuuksina, eri tiedonlajeja yhdistellen.

Perusopetuksen kehittämistä ohjaavat arvojen lisäksi laeissa ja kansainvälisissä sopimuksissa määritellyt vaatimukset tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta. Kaikilla oppijoilla pitäisi olla Suomessa mahdollisuus koulutukselliseen tasa-arvoon esimerkiksi sukupuolesta, uskonnosta tai vammasta riippumatta. Opetussuunnitelman kappaleet oppimisen tuen muodoista tarjoavat periaatteet mm. varhaisesta tuesta sekä esteettömyyden ja jokaisen oppijan omien vahvuuksien huomioimisesta.

Perusopetuksen pitää luoda edellytyksiä elinikäiselle oppimiselle myös riippumatta siitä, missä päin Suomea henkilö asuu. Esimerkiksi erityisen tuen tarjonnassa, luokkien ryhmäkoossa tai tieto- ja viestintäteknologian hyödyntämisessä on yhä alueellisia eroja.

Opetuksen on koulujen taloudellisista haasteista huolimatta kyettävä antamaan mahdollisimman monelle oppijalle suunta, mitä varten opiskella. Tähän miksi-kysymykseen vastaamiseen tarvitaan keinoja, joilla esimerkiksi varmistetaan jokaisen nuoren oikeus tukeen heti sen tarpeen ilmetessä. Koulun tehtävän on tukea nuorta niin, että hän tuntee, että hänen ponnistelullaan on merkitys ja tarkoitus ja että hänellä on edessään hyvä tulevaisuus.

Lähtökohtana voisi olla vähimmäistavoite, että nuori voi todeta peruskoulun päättyessä ainakin yhden asian, missä hän on hyvä.

Sakari Kilkki

Elinikäinen oppiminen -yksikön va. johtaja

Kehitysvammaliitto