Pelko tekee päätöksiä

Olen nukkunut viime aikoina erityisen huonosti.  Aikaa tappaakseni katselen usein verkosta erilaisia ohjelmia. Eräänä yönä ohjelmassa esiteltiin perheitä, joiden vanhempia riivasi järjettömyyteen asti viety pelko lastensa turvallisuudesta ja terveydestä. Ohjelmassa esiintyneiden perheiden yläkouluikäiset lapset eivät voineet viettää aikaa pihalla tai ostoskeskuksessa ilman vanhempiensa läsnäoloa.

Pelko on vahva tunne, joka estää meitä monella tavalla; se on tehokas toiminnan pysäyttäjä. Pelkoa ja pelokkuutta pidetään heikkouden merkkinä. Sitä esiintyy erilaisissa tilanteissa, esimerkiksi jännittäminen uusissa tilanteissa on monille tuttua. Jännittämisen takana on usein pelkoa virheiden tekemisestä itselle tärkeässä paikassa tai tärkeiden ihmisten edessä. Mustasukkaisuuden tunteeseenkin liittyy pelkoa; enhän minä menetä sinua.  Pelkoa löytyy myös häpeän tunteen taustalla; mitä jos paljastun tyhmäksi tai osaamattomaksi.

Tilanne vaikuttaa tunteeseen ja sen voimakkuuteen.  Joskus tulkitsemme toisiamme väärin, koska uskomme kaikkien ymmärtävän tunteen merkityksen samalla tavalla. Sama tunne voi ajaa toisen raiteilta ja puolestaan toinen reagoi siihen maltillisesti. Ihmiset kokevat tunteen myös fysiologisena tilana eri tavalla; toisilla kourii mahaa ja toisilla särkee pää.

Jos ihmisellä on voimakas tarve kokea itsensä eri tilanteissa turvatuksi, se vaikuttaa hänen tunteisiinsa ja tekee hänet pelokkaaksi.  Se voi puolestaan näkyä toiminnassa esimerkiksi varmisteluna. Näistä kaikista tunteen osatekijöistä meille syntyy tunnemuistoja.

Vammaisen ihmisen elämässä päättäjiä on paljon, erityisesti jos kyseessä on hiukankin riskialttiimpi asia. Päätöstä vammaisen henkilön kanssa voi olla tekemässä kymmenenkin henkilöä, joilla kaikilla voi olla oma näkemyksensä asiasta. Yleensä se pohjautuu henkilön tietoihin, kokemuksiin ja tunteisiin.  Joissakin tilanteissa eri henkilöiden omat tunnemuistot ohjaavat päätöksen tekoa vahvasti. Työntekijöillä voi olla muistoissa vanha onnettomuus, joka on johtanut oikeudenkäyntiin. Oikeudenkäynnin lopputuloksella ei ole väliä, vaan sillä minkälaisen muiston uutinen jätti.

Uutisen jättämä muisto voi johtaa uudessa tilanteessa meidät joko jättäytymään kokonaan pois, kun pitää tehdä hankala päätös, kuvittelemaan kaikki mahdolliset riskit maan ja taivaan väliltä tai ymmärtämään omaa tunnettamme ja sitä miten se ohjaa meitä. Ihmisillä onkin kolme vaihtoehtoa kun he kohtaavat pelottavan tilanteen: pakeneminen, hyökkääminen tai kohtaaminen.

  1. Pakeneminen voi tarkoittaa esimerkiksi puhumattomuutta, kieltäytymistä tulemasta paikalle, kieltäytymistä kuuntelemasta ja riskien vähättelyä.
  2. Hyökkääminen voi tarkoittaa esimerkiksi syyttelyä, mitätöintiä, ylimielisyyttä, aliarviointia ja vihaa.
  3. Kohtaaminen voi tarkoittaa esimerkiksi tekoja, jotka helpottavat tilannetta (se voi olla vaikka juoksulenkki), pelottavien henkilöiden ja tilanteiden kohtaamista, puheeksiottoa, tuen hankkimista.

Onneksi vain osaan päätöksentekotilanteista liittyy runsaasti tunteita. Usein kuitenkin vaikeimmin sotkuun menneet välit ihmisten välillä ovat hyvin tunteikkaita ja hankalia ratkoa. Ratkominen vaatii tahtoa ja keskinäistä luottamusta; se vaatii rehellistä asioiden kohtaamista. On tilanteita, jotka eivät selviä koskaan, ne vain hautautuvat muistoihin. Sekin voi olla tärkeää todeta.

Tunteet eivät ole hyviä tai pahoja. Ne ovat vain tunteita. Esimerkiksi häpeä, kaunaisuus tai kateus ovat tunteita. Niillä on asiaa meille, ne esimerkiksi voivat kertoa tarpeistamme ja toiveistamme. Pahoiksi ne muuttuvat vasta, kun niiden innoittamina pilkkaamme ja solvaamme toista.

Tunteilla on tärkeä merkitys ihmisille, koska ne kertovat, mitä mieltä olemme tekemisistämme. Tunteet ovat siis tekemisen laatu.

Niina Sillanpää

Kouluttaja, Kehitysvammaliitto

Vastaa

Pakolliset kentät merkitty tähdellä (*)