Samhall-malli avuksi vammaisten henkilöiden työllistymiseen

keittiötyöntekijä

Uusi malli tarjoaa palkkatyön mahdollisuuden kaikkein heikoimmassa työmarkkina-asemassa oleville. Malli voi myös tasata alueellisia eroja palkkatyöhön ohjaavien palvelujen tarjonnassa.

Tullin pääjohtaja ja selvityshenkilö Hannu Mäkinen esitteli helmikuun alussa selvitysraporttinsa osatyökykyisten Suomen mallista. Selvityksen perusteella Suomeen voitaisiin perustaa uusi liiketoimintaperiaatteella toimiva välityömarkkinatoimija, joka tarjoaisi palkkatyömahdollisuuden kaikkein heikoimmassa asemassa oleville osatyökykyisille ihmisille ja tukisi samalla heidän työllistymistään avoimille työmarkkinoille.

Mäkinen teki lyhyessä ajassa laajan ja moninäkökulmaisen selvitystyön, jossa korostetaan kaikkien ihmisten yhdenvertaisia mahdollisuuksia palkkatyön tavoittelussa. Selvitys on tehty huolellisesti, ja siinä kaavaillulla osatyökykyisten Suomen mallilla on vahva pohja Ruotsin Samhallin ja Suomen työpankkikokeilun kokemuksista. Uusi toimija on siten luonteva jatkumo aiempaan kehittämistyöhön ja osaltaan myös ratkaisu mm. työpankkikokeilun hyvien käytäntöjen jatkuvuuteen.

Ohjautuminen uuteen malliin

On hyvinkin kannatettavaa, että uusi malli ja sen työsuhteinen työ on suunnattu vain kaikkein vaikeimmassa työmarkkina-asemassa oleville. Vammaisjärjestöissä on kuitenkin noussut huoli siitä, pääsevätkö kaikki vammaiset henkilöt aidosti osalliseksi tästä mahdollisuudesta. Selvityksessä on kaavailtu asiakkaiden ohjautumista Suomen Samhalliin pelkästään TE-toimiston kautta. Vaikka ratkaisu on perustelu sillä, että toimintaan ohjautuisi henkilöitä vain yhden puolueettoman arvioitsijatahon kautta, rajaako se kuitenkin osan vammaisista henkilöistä toiminnan ulkopuolelle? Esimerkiksi kehitysvammaiset henkilöt ohjataan nykyisin varsin automaattisesti työtoiminnan eli sosiaalipalvelujen maailmaan edes harkitsematta palkkatyöhön ohjaamista.

Valtaosassa Suomen kunnista on jämähdetty edellisen vuosituhannen uskomukseen siitä, että kehitysvammadiagnoosi tarkoittaa automaattisesti työkyvyttömyyttä ja hoivan kohteena olemista. Kehitysvammaisella henkilöllä ei siis ole reittiä ulos sosiaalipalvelujen maailmasta. Työtoiminnan jalansija on kunnissa edelleen niin vahva, että käytännössä lähes koko Suomessa kehitysvammaisen henkilön uran huippu voi olla korkeintaan se, että hän etenee työ- ja päivätoiminnan maailmassa palkattomaan työhön oikealle työpaikalle ns. ”avotyötoimintaan”. Tämä ajatuksellinen automaatti on edelleen yllättävän vahva ja ajatus, että henkilöitä edes ohjattaisiin TE-toimiston suuntaan, yllättävän kaukainen.

Kehitettävää onkin eniten kuntatasolla, mutta on tärkeää, että uusi Suomen Samhall -toimija tiedostaa tämän haasteen ajoissa ja panostaa kuntayhteistyöhön ja luo nimenomaan paikallistasolla väylät toimintaansa. Ongelma ei ole niinkään itse väylä, vaan se, että se toimii. Niillä alueilla, joilla vammaispalvelut ovat valveutuneita ja kiinni nykyajassa, se luultavasti toimii jo heti paremmin, toisaalla taas kuntayhteistyöhön on panostettava vahvemmin. Uuden mallin piloteissa kannattaa panostaa siihen, että yhteys rakennetaan aktiivisesti pilottikuntien vammaispalveluihin ja tuodaan uuden toimijan palkkatyö realistisena ja houkuttelevana mahdollisuutena alueen kehitysvammaisille henkilöille. Oleellista onkin siksi viestiä tästä mahdollisuudesta erityisesti kuntien ja kuntayhtymien vammaispalvelujen työntekijöille, esimiehille ja johtajille.

Mallin yhdistäminen olemassa olevaan palvelujärjestelmään

Vammaisjärjestöjen yhteisenä huolena on myös se, miten uusi välityömarkkinatoimija niveltyy jo kehitettyihin ja kehitettäviin toimiviin käytäntöihin, malleihin ja rakenteisiin. Onkin siten tärkeää kokeilla mallia ensin erilaisilla alueilla ja yhdistää se nykyisiin palveluihin ja hankkeisiin, työkykyohjelman hankkeisiin ja kuntakokeiluihin. On myös tärkeää, että Suomen Samhallin kanssa samanlaisten tavoitteiden ja periaatteiden mukaan toimivia jo olemassa olevia toimijoita tuetaan vahvasti. Tällaisia mm. kehitysvammaisia ihmisiä työllistäviä, nykyisin varsin ohuella julkisella rahoituksella tuettuja toimijoita ovat mm. Väylä ry Espoossa, Omenasieppari pääkaupunkiseudulla ja Ihme ja Kumma ry Salossa. Osatyökykyisten Suomen mallin yhtenä toimintamuotona voisikin olla näiden tehokkaiksi havaittujen mallien tukeminen ja monistaminen muille alueille Suomessa.

Lähiohjaus on oleellista

Osatyökykyisten Suomen malliin kaavailtu palvelutoiminta on erittäin kannatettava, koska työllistymisen tukemisessa oleellista on juuri henkilöitä lähellä oleva ohjaus, rinnalla kulkeminen sekä vahva tuki myös työllistymisen jälkeen. Siinä taas oleellista ovat riittävät henkilöresurssit, jotta toiminnalla on todellista vaikuttavuutta. Myös palaamisen ja uudelleen yrittämisen mahdollisuus on tärkeää, jos ensimmäinen yritys työsuhteessa ei syystä tai toisesta onnistuisikaan.

Eläkkeen ja ansiotulojen yhdistämiseen joustavuutta

Koska uusi malli on suunnattu vain kaikkein vaikeimmassa työmarkkina-asemassa oleville, Suomen Samhalliin ohjautuisi suurelta osin työkyvyttömyyseläkkeellä olevia ihmisiä. Tällä hetkellä Kelan täydellä työkyvyttömyyseläkkeellä oleva henkilö saa ansainta korkeintaan 837,59 euroa kuukaudessa menettämättä eläkettään. Tämä rajoittaa merkittävästi työn tekemisen mahdollisuuksia ja pakottaa henkilöt tekemään osa-aikaisesti vähemmän työtunteja eli ansaitsemaan vähemmän palkkaa kuin he haluaisivat ja kykenisivät. Eläke-etuuden ja ansiotulojen joustavaa yhdistämistä niin sanotulla lineaarisella mallilla on toistaiseksi viety eteenpäin osatyökyvyttömyyseläkkeellä olevien osalta. Oletettavasti uuteen Suomen Samhall -malliin ohjautuisi kuitenkin huomattava määrä nimenomaan täydellä eläkkeellä olevia henkilöitä, joten mallin menestymiselle aivan olennaista olisi viedä aidosti eteenpäin lineaarista mallia myös Kelan täydessä työkyvyttömyyseläkkeessä.

Simo Klem
Kehitysvammaliitto

Vastaa

Pakolliset kentät merkitty tähdellä (*)