Turku-Tukholma

HEJA SVERIGE! Mulla oli iso salaisuus pidettävänä kesän loputtua. Mä tiesin jo siitä saakka, että FASD-vertaisten matka olisi tulossa myöhemmin syksyllä. Odotin sitä tosi paljon, en oo hetkeen taas nähnyt muita FASD-vertaisia.

Oon aina ollu vertseissä ohjaajan ja järjestäjän roolissa, mutta oli kyllä aikamoinen yllätys, koska odotettu työmatka vaihtukin omalta osaltani vapaa-ajan matkaksi!

No mutta sitten itse viikonloppu, hyvänen aika sentään! Nyt ku ei ollukkaan työreissu kyseessä, ni tää mimmi meni vähän epävarmana terminaalin ovista sisään, mutta heti kun näin tutut tyypit sekä uusia kasvoja, niin mut valtasi ihana fiilis ja se ilo mitä kaikilla oli, tarttui muhun välittömästi. Vertaisryhmät on siitä ihan parasta, että näkee joka kerta aina uusia tyyppejä. Niin kävi nytkin, ja tuntui kun olis vaan iso perhe kokoontunut yhteen.

Laiva lähti kohti Ruotsia ja juttua riitti kaikilla todella paljon, meitä oli kaiken kaikkiaan yli 20 henkeä mukana. Me kuunneltiin live musiikkia, juotiin muutamia drinksuja, syötiin, juteltiin, naurettiin, pelattiin, tanssittiin ja laulettiin, otettiin paljon kuvia ja nautittiin toistemme seurasta.

Meitä jäi vielä kourallinen porukkaa istumaan iltaa, tai no siihen aikaan kello oli reilusti yli puolenyön. Siirryttiin lähemmäs tanssilattiaa ja pohdittiin ketä meistä menis tanssimaan. DJ laittoi ekat biisit tulille ja siellähän me sitte oltiinki koko lössi tanssimassa. Mua ihastutti aivan valtavasti meijän porukan fiilis siellä! En oo pitkään aikaan nauranu niin paljon, että kyyneleet valus silmistä.

Merenkäynti oli aikamoista ja myös tanssilattialla keinuttiin laivan mukana. Me jaksettiin bailata yli kolmeen saakka, silti samalla meitä kaikkia muistutti aamu kahdeksan herätys aamupalalle. Porukasta näki kyllä, että yöunet oli osalla meistä jäänyt muutamaan tuntiin, mutta tsempattiin silti hienosti aamusta lähtien.

Seuraavan päivän ohjelmaosuudessa käsiteltiin FASDin vaikutusta kunkin jaksamiseen ja sitä, mikä parantaisi jaksamista. Tää oli erittäin mielenkiintoinen ja ajankohtainen aihe. Aihetta veti Anu Tikka, joka on muuten mun vanha opiskelukaveri. Valmistuttiin samaan aikaan FASD-vertaisryhmien ohjaajiksi Helsingissä neljä vuotta sitten, vuonna 2018.

Oli upeeta nähdä, kuinka hyvin koko porukka oli mukana Anun vetämässä aiheessa. Käytiin jokaisen meidän kuormittavuutta lisääviä juttuja läpi, sekä miten niitä lähdetään purkamaan. Keskusteltiin paljon muun muassa rutiineista, sekä ajan puutteesta johtuvasta vähäisestä levosta.

Lisäksi porukalta tuli aivan valtavasti uusia ideoita missä ja miten jatkossa olisi kiva nähdä vertaistapaamisissa. Vertaistuki on meille jokaselle ihan älyttömän tärkeetä! Toinen fakta on se, että ainuttakaan FASD-vertaisryhmää ei pystytä toteuttamaan ilman rahotusta.

Olen kiitollinen! Tuhannet miljoonat halit ja terkut vielä jokaselle teille ketkä olitte mukana. Kehitysvammaliitolle sitäkin suuremmat kiitokset, että pystyy järjestämään tälläsiä vertaistapaamisia ja että saadaan FASD-ihmiset kokoon ympäri Suomea! Näitä me tarvitaan jatkossakin lisää, ilman Kehitysvammaliittoa me ei todellakaan oltaisi tietoisia kenestäkään vertaisistamme.

Lepo usein pukkaa unohtumaan itellä ja meen aina sata lasissa joka paikkaan. Hiljalleen oon kuitenkin alkanut jo kuuntelemaan itteäni. Nyt siis lepäilen hetken Suomen puolella, ja katon sen jälkeen mihin maailman ääriin vien itteni seuraavaksi.

HELMIS