Voiko runo olla selkokielinen?

Sehän näyttää ihan runolta! Tämän kommentin olen kuullut monta kertaa, kun olen esitellyt selkokielistä tekstiä ihmisille, joille selkotekstit eivät ole tuttuja. Selkoteksteissä on lyhyet rivit ja oikeaa reunaa ei tasata, joten visuaaliselta ilmeeltään mikä tahansa selkoteksti totta tosiaan muistuttaa runoa.

Nyt on kuitenkin lukijoiden saatavilla selkouutuuskirja, jonka tekstit eivät vain näytä runolta, vaan myös ovat sitä. Tuija Takalan selkorunokirja Kierrän vuoden maalaa lukijan eteen kuvia ja tunnelmia eri vuodenajoista ja niihin liittyvistä juhlista. Runoja on yhteensä 52, eli yksi vuoden jokaiselle viikolle.

Selkokielisiä runokirjoja on julkaistu Suomessa lähinnä 1990-luvulla, silloinkin vain muutamia teoksia.  2000-luvulla selkorunorintamalla on ollut hiljaista, joten Tuija Takalan runot nostavat taas pitkästä aikaa esiin tekstilajin, jota selkokielellä on tarjolla hyvin vähän.

Runot ovat kaiken kaikkiaan marginaalinen kirjallisuuden laji, yleiskielelläkin runoja julkaistaan selvästi vähemmän kuin proosaa. Koska selkokirjoja julkaistaan Suomessa vuosittain vain reilu kymmenen kappaletta, selkokirjallisuuden lajina runous on vieläkin marginaalisempaa kuin yleiskielisessä kirjallisuudessa.

Otsikossa kysyin, voiko runo olla selkokielinen. Niin kuin aiemmin julkaistut selkorunokirjat ovat sen jo osoittaneet ja nyt Tuija Takalan tuore teos sen vahvistaa: kyllä voi. Runot ovat monitasoisia tekstejä. Selkorunossakin voi olla symbolinen taso, joka ei välttämättä aukea heti tai kaikille lukijoille, mutta niissä täytyy olla myös selkeä pintataso, joka herättää ajatuksia ja tarjoaa lukuelämyksen. Takalan runoissa luonto ja vuodenajat ovat vahvasti läsnä, ne ovat konkreettisia asioita, joista jokaisella meistä on kokemuksia joihin runoja voi peilata. Jokaisella lukijalla on myös vapaus tulkita runoa omalla tavallaan omista lähtökohdistaan.

Selkotekstejä luetaan usein ryhmissä. Runot jo ihan pituutensakin puolesta toimivat ryhmätilanteissa yleensä hyvin. Kierrän vuoden -kirjan lopussa on jokaiseen runoon liittyviä kysymyksiä, joiden avulla pääsee keskustelussa alkuun. Myös kirjassa olevat Jani Ahdin valokuvat toimivat ajatusten ja keskustelun herättäjinä.

Selkorunoissa pätevät samat lait kuin selkotekstin kirjoittamisessa yleensäkin: tekstin täytyy olla helposti ymmärrettävä. Helppouden ja ymmärrettävyyden vaatimus koskee niin sisältöä, sanastoa kuin rakenteitakin. Mutta sekin yhdistää selkorunot muihin selkoteksteihin, että helppoa ja ymmärrettävää runoa ei yleensä ole helppo kirjoittaa. Selkeyden vaatimus laittaa kirjoittajan taidot koetukselle. Mainiota siis, että on kirjoittajia, jotka ovat valmiita kokeilemaan ja kehittämään myös niitä tekstilajeja, joita selkokielellä on tarjolla vähän.

Henna Kara
kustannustoimittaja
Oppimateriaalikeskus Opike/Kehitysvammaliitto

Tuija Takalan Kierrän vuoden -runokirja Kehitysvammaliiton verkkokaupassa (www.opike.fi).

Vastaa

Pakolliset kentät merkitty tähdellä (*)