Käännekohtia – Läheiset

Terppaleiskis tyypit ja ihanaa vuoden viimeistä kuukautta<3 Joulupyhät lähenee, joten aattelin koota mun perheen ja läheiset yhteen.

joulutonttuja

”Välität sun läheisistäs”

Tukiverkostoa ei pysty edes sanoinkuvailemaan, miten tärkeää se on mulle. Ilman läheisiä mun elämä olis aika haistapaska-fiilistä. Emmä oikeesti jaksais yhtään.

”Oot temperamenttinen ja sisukas”

Mä myönnän, että me FASD:laiset ollaan siitä pikkasen erilaisia, että me tarvitaan sitä tukiverkostoa oikeesti 24/7, myös aikuisiällä. Silti edelleen mä unohdan, että myös mun pitää tehdä töitä sen eteen, että mulla oikeesti pysyis ne läheiset ihmiset ympärillä.

kädet muodostavat sydänkuvion

”Et osaa levätä etkä ottaa rennosti, koko aja pitää mennä”

FASD on mun pään sisällä aikamoista vuoristorataa, sitä on tosi vaikee selittää. Aivot käy tosi lujilla, mut onneks mun läheiset osaa hallita mua ja palauttaa takasin maanpinnalle. Mun läheisillä on siinä kohtaa tärkein rooli, koska niillä on se rauhallisuus ja sitä mä tarvin niiltä 110% joka päivä. Välillä musta tuntuu, että ne on kasvattanu mun kanssa ollessaan tooooosi pitkät hermot itelleen. Ne on alusta saakka tienny, miten mun kanssa pärjää.

”Oot helposti innostuva, mut sit se innostus saattaa myös loppuu yhtä äkkii ku alkoki”

Yks tosi hyvä esimerkki on mun äiti. Monet ketä ei tunne mua, ni ihmettelee äitille, että miten sillä ei ilmekään värähdä eikä se hermostu mulle, jos mulla alkaa mennä kierrokset yli. Äiti on monesti sanonu, että se suodattaa sen kaiken, koska se on tottunu siihen. Se mikä ei näytä normaalilta tuntemattomille, on täysin normaalia mun läheisille, ja ne kyllä osaa sen suodattamisen.

kaksi varjoa
”Saatanan äkkipikanen, asiat pitää tapahtuu nyt eikä heti”

Täysin tuntemattomat tyypit – osasta on syntyny kavereita. Kavereista on tullu ystäviä. Ystävät vaihtuu läheisiksi, mun rakkaiksi. Läheiset jotka tuntee mut jo läpikotaisin, kestää kaikki kolhut ja vastoinkäymiset. Ne ketkä ei kestä, häipyy. Jäljelle jää ne ketkä oikeesti näkee ja ymmärtää. Mä en niitä voi valita, vaan ne valitsee mut.

”Oon alkanu ymmärtämään sua niin paljon paremmin tän tiedon jälkeen ja arvostan iha älyttömästi sitä, kui rohkee sä oot, ku uskallat puhuu nii avoimesti täst asiasta”

Mulla on kaks rakkainta ystävää, ketkä on ollu mun vierellä jo 13 vuotta, mikä on tällä hetkel siis puolet mun elämästä. Vaikka mulla FASD-ihmisenä on haasteita pitää ihmissuhteita yllä, niin onneks mun läheiset pitää huolen siitä, että mä en karkaa mihinkään niiden elämästä.

kolme ihmistä selkä katsojaan päin

”Sä et oo luovuttaja. Vaikka sul menee nopeest hermo ja sä päätät tehä jotain, ni sä myös teet sen”

Yleisesti mulla on itse asiassa tosi vaikee luoda uusia ystävyyssuhteita, koska mä en uskalla kertoa oikeaa minääni ja uusien ihmisten kohdalla oon oikeesti tosi nössö ja hiljanen. Sillon mun oikee minä ei pääse esille ja ihmiset saa musta helposti väärän ensivaikutelman.

”Näytät sun tunteet tosi vahvasti ja susta kyl huomaa ku joku vituttaa”

Kiitos tän blogin, mun ei oo tarvinnu enää kertoo erikseen ketä mä oikeesti oon, vaan oon ohjannu ne lukemaan mun blogia tai kuuntelee podcastia! Vaikka mä oon luonteeltani rohkea ja itsepäinen, niin se vaatii aikansa, että mä uskallan olla oma itteni.

”RAKASTAN sun suorasanasuuttas niin paljon!”

Minkä takia mä pelkään kertoa, ketä mä oikeasti olen? Mun täytyy hallita ulkokuortani että mä pystyisin eläytymään ja käyttäytymään kuin tällä hetkel ikäiseni 26-vuotiaat aikuiset. Saman aikaan mun kuitenkin tekis mieli huutaa kaikki se paska ulos ja lopettaa sooloilu. Tää vie voimia multa niin pirusti, mut mä tiedän, etten ilman mun rakennettua kovaa suojakuorta en pysty luomaan sitä alkua, jota mä tarvin.

”Uusien ihmisten kans sul kestää ennen ku uskallat olla oma ittes.”

Tää vuosi on ollu tosi merkityksellinen siinä määrin, että mun tukiverkosto on huomattavasti laajentunu. Kiitos siitä kuuluu niille, jotka on tehny siitä mahdollisen.

”Mulle sä oot aina menny ihan normista ja menet vieläkin, ei yks diagnoosi vaikuta mun ajatusmaailmaan mitenkään”

Mulla on pari paikkaa, missä haluun viettää omaa aikaa, yksinäni. Mun läheiset tietää, että sillon ku haluun olla itekseni, meen hautausmaalle juttelemaan iskän haudalle, tai sit oon tallilla mun hevosen kanssa. Joskus on myös ihan hyvä olla pieni hetki yksin ja mä tarvin aina sillon tällön sen oman ajan.

”Sä kritisoit liikaa ulkonäköäs – oot kaunis just tollasena ku oot”

Tosiaan, vaikka tykkään olla myös itekseni, mun pitää nostaa esiin rakkaat spesiaalit läheiset, joiden kanssa mä voin puhua tuntitolkulla asioita ja silti ne ymmärtää mua. Ja mä ymmärrän niitä. Mä avaudun niille tosi herkästi mun asioista ja puhun muutenki tositosi paljon. Joskus on kyl sellasia hetkiä, että olis parempi pitää tää oma pääni kiinni.

”Teet töitä niin superhyvin”

Mulla on jumalattoman kova luonne. Jos musta ei kuulu mitään ja oon muutenkin tosi hiljanen, tai sitten vaan vittuilen kovaan ääneen, niin sillo tietää heti, että nyt mulla ei oo kaikki kunnossa ja läheiset puuttuu siihen välittömästi.

”Kyllästyt nopeesti – vaihdat esim. hiusväriäs usein tai aina välil vaihtuu kotoa järjestys tai huonekalu”

Mä olin ennen sellane ihmine, etten halunnu selvittää välejä jos tuli jotain eripuraa jonkun kanssa. Mulle oli helpompaa antaa olla ja jättää asiat sikseen.

”Oot semmonen höpsö ja nukut usein pommiin”

Nykyään mä oon oppinu huomaamaan sen, että myös mun pitää tulla niissä vaikeissa asioissa vastaan ja lähteä työstämään sitä ongelmakohtaa. Pienenä mä myös aina kirjoitin mun tunteet paperille, mikä oli mulle luontainen tapa.

”Sit ku Helmiksel on huono päivä, ni sit on muillaki”

Mä oon niin ylpee itestäni, että oon oppinu aikuisiällä puhumaan niistä vaikeimmista asioista edes vähän. Sit kun asiat oikeesti selvittää kasvotusten rauhassa, niin huomaa miten paljon parempi on ymmärtää asioita suoraan kuin vaikka viestien välityksellä, josta saa tosi usein väärän kuvan toiselta, tai itse kirjoittaa siihen sävyyn, jota ei tarkoita toiselle.

”Painat menemään ympäriinsä ku aropupu”

Tukiverkosto koostuu jo yhdestä läheisestä ihmisestä. Sillä ei ole väliä ketä se on, kunhan on edes yks ihminen. Yhden haasteen siinä tekee se, että me ei tajuta sen merkitystä. Tullaan jollain tapaa sokeiks sen suhteen.

kaksi ihmistä istuu

”Kovaäänisyys ja varsinki KIROILU”

Mä myös mietin joskus sitä, että mitä mun elämässä on jäljellä, jos mulla ei ole enää mun läheisiä. Oon aina turvautunut niihin ja ne on auttanu mua aina.

”Sä et osaa olla paikallas”

Vaikka se tuntuu tosi kaukaselta ajatukselta, ni joskus voi oikeest tulla tilanne, että mä olenkin yksin näiden asioiden kanssa. Silloin ei olekaan enää ketään, keltä kysyä apua.

”Töissä oon huomannu muun muassa sen, et sun on hankala keskittyä vaan yhteen asiaan kerrallaan ja sul on aina tuhat ja sata rautaa tules samaa aikaa”

Totta puhuakseni mua pelottaa, koska mä en selviä elämästä, jos oon yksin. Se on fakta, jonka mä oon ennenkin sanonu ääneen, mutta mitä mä en oo ikinä käsitelly sen enempää.

”Oot niiiiiiin ihanan pienenpieni”

Mun rakkaat on tukenu mua ja ollu mun elämässä niin paljon läsnä. Ne on kuunnellu aina mun ilot ja surut. Ne on kestäny mun raivot ja kiukuttelut. Silti ne on edelleen mun elämässä, ne kestää kaiken ja jumalauta mä olen kiitollinen, että ne niin sanotusti kestää mua just tällasena <3

”Oot hyvä just tollasena ku oot <3”

Tää vuosi on myös hyvä päättää hyvään, positiiviseen asiaan. Rakastakaa toisianne ja pitäkää kiinni niistä pienistäkin asioista.

”Näytät sun tunteet tosi vahvasti”

Me eletään täällä vaan kerran, ja tää elämä täytyy elää oikeesti täysillä. Rakkautta kaikille, muistakaa ettette oo yksin.

”Kokonaisuudes oot äkkipikanen pikku Helmis, joka puhuu enemmän ku tarpeeks”

Millon sä oot ollu viimeks yhteydessä sun läheisiin tai nähny heitä? Oliko se just toissapäivänä vai onko siitä vierähtäny jo viikkoja? Pysähdy, mietitään yhessä. Sä voit hyvin ottaa yhteyttä vielä useammin niihin, ketkä tekee sut oikeest onnelliseks ja mikä tärkeitä, nähdä ja kertoa heille siitä! Nää on arjen pieniä, mutta samalla niin suuria tekoja.

käsi kädessä

Tää oli mun blogin neljäs käännekohta. Kaikki mun läheiset, tää on omistettu teille. Te ootte mulle tosi tärkeitä ja oon niin onnellinen, että voin jakaa mun elämäni teijän kanssa, rakastan teitä <3

P.S. Ihanaa ja rauhallista joulua kaikille <3 Me nähdään blogin parissa tuttuun tapaan seuraavan kerran ensi kuussa eli ens vuonna, joka onkin jo tammikuu 2022!

xoxo,
Helmis <3

Lue aikaisemmat Käännekohtia-blogin postaukset:

Diagnoosi

Lastenkoti

Sijaisperhe

Vastaa

Kommentti julkaistaan tarkistuksen jälkeen. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty tähdellä (*).